Syyskuntoilu: Väinön lenkillä jokainen liikkuu omalla tavallaan ja sen verran kuin jaksaa

Syrjänharjun patikkaretki maittaa pitkänä ja lyhyenä

Tämän syksyn Väinön lenkille lähti 60 patikoijaa. Lähtöaikaa oli kaksi tuntia, joten ilmoittautumispaikalla ei tarvinnut jonottaa pitkään. Kirjautumisvuorossa ovat Markku ja Riitta Ranta.

Tämän syksyn Väinön lenkille lähti 60 patikoijaa. Lähtöaikaa oli kaksi tuntia, joten ilmoittautumispaikalla ei tarvinnut jonottaa pitkään. Kirjautumisvuorossa ovat Markku ja Riitta Ranta.

Syksyinen sunnuntaiaamu on kirpeän kirkas, kun pälkäneläiset suuntaavat patikoimaan Väinön lenkkiä Syrjänharjuun.

Samoilla sanoilla lehtijutun olisi voinut aloittaa jo vuosikymmeniä sitten. Olympiajuoksija Väinö Sipilän mukaan nimetty lenkki, syksy ja Syrjänharju kuuluvat yhteen, vaikka ajat muuten muuttuvat.

Lähdössä ei pidetä kiirettä: ilmoittautumispaikalla ehtii vaihtaa kuulumisia liikuntasihteeri Petri Ketolan kanssa samalla kun merkitsee nimensä osallistujien listaan. Tavallisesti nimiä kertyy kahden tunnin aikana useita kymmeniä, tänä vuonna tasan 60.

Jokainen voi kiertää Väinön lenkin mielensä mukaan: vauva kantorinkassa, koira hihnassa, kävelysauvat käsissä, juosten tai kävellen. Maastoon merkityt reitit ovat 5 ja 10 kilometrin pituiset mutta kukin voi patikoida itselleen sopivan matkan. Matkan varrelta löytyy muutama luontoaiheinen kysymys, joihin halukkaat voivat vastata.

Lenkiltä palattuaan saa mehua ja kunniakirjan.

– Pääasia tässä on liikkuminen, kukin tehköön sen omalla tyylillään, Petri Ketola totesi.

Pitkän linjan patikoitsijoita

Jokasyksyinen Syrjänharjun patikkaretki kuuluu monen pälkäneläisen elämään, niin myös Laipan retkioppaan Timo

Kaksi patikkaretkeilyn veteraania, Laipan vaellusten järjestäjä Timo Nieminen ja isänsä nimikkolenkille jo viidellä vuosikymmenellä osallistunut Hely Saarinen (o.s. Sipilä) tapasivat lähtöpaikalla.

Kaksi patikkaretkeilyn veteraania, Laipan vaellusten järjestäjä Timo Nieminen ja isänsä nimikkolenkille jo viidellä vuosikymmenellä osallistunut Hely Saarinen (o.s. Sipilä) tapasivat lähtöpaikalla.

Niemisen, vaikka hänelle pitkät poluttomat erämaavaellukset ovat arkipäivää. Kevyempi kierros maittaa silti.

– On semmoinen tapa, perinne, että lähden tänne, kertoi Nieminen, joka juuri viikkoa aikaisemmin oli itse johtamassa syysretkeä Laipan suojärville.

Todellinen Väinön lenkin veteraani, Väinö Sipilän tytär Hely Saarinen oli palaamassa lenkiltä samaan aikaan kuin Nieminen oli lähtemässä. Hän on kiertänyt isänsä nimikkolenkkiä jo viidellä vuosikymmenellä; väliin on jäänyt vain kaksi tai kolme yksittäistä kertaa.

Petri Ketola kirjoittaa Esa Herraselle Väinön lenkin kunniakirjan. Tänä vuonna kunniakirjoissakin näkyy Pälkäneen kunnan uusi ilme.

Petri Ketola kirjoittaa Esa Herraselle Väinön lenkin kunniakirjan. Tänä vuonna kunniakirjoissakin näkyy Pälkäneen kunnan uusi ilme.

– Nyt on juuri sopiva vuodenaika patikkaretkelle. Jossakin vaiheessa Väinön lenkki on ollut myöhemmin syksyllä, jolloin polut ovat olleet paikoitellen jäässä, mutta nyt metsä oli parhaimmillaan, Saarinen iloitsi.

Esa Herranen puolestaan ehti maaliin jo ennen kymmentä aamulla kipeästä polvesta huolimatta.

– Tavallisesti olen kiertänyt Väinön lenkillä pisimmän reitin, mutta nyt täytyi jättää viiteen kilometriin, kun on polvi leikattu äskettäin, hän selitti.

Herranen on paikallisten liikuntatapahtumien suurkuluttaja; suosikki on Pälkäneveden pyöräily, johon hän lähti viime kesänä melkein suoraan leikkauspöydältä, mutta Väinön lenkkikin kuuluu hänen ohjelmaansa aina kun ajankohta sattuu sopimaan.

– On hyvä juttu, että reitti vaihtelee. Kiva, kun Petri viitsii tehdä siitä eri vuosina erinäköisen, hän kiitti.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?