Eduskuntavaalien voittajapuolue aloittaa hallitusneuvottelut puheenjohtajansa johdolla. Neuvotteluissa eri puolueiden kanssa puheenjohtaja etsii yhteistä pohjaa hallitusohjelmalle. Tavoitteena on löytää hallitukseen puolueet, joiden tavoitteet ja arvomaailma on samansuuntainen.
Kaikissa olosuhteissa yhteisen tien löytyminen ei ole helppoa. Syntyy ehkä kompromissiratkaisu, joka saattaa olla hallitustaipaleella tulkinnanvarainen. Hallitusohjelma on kuitenkin ”takuukirja” mukanaoleville puolueille.
Oppositioon jääneiden puolueiden osa ei ole kadehdittava. Hallitus vie asioita päätökseen eduskunnan täysistunnoissa enemmistön voimalla. Valiokunnissa opposition edustajat voivat vaikuttaa eduskunnalle annettavien lausuntojen sisältöön, jos rakentavaa mieltä löytyy. Kun valiokuntien kokoonpano myötäilee puolueiden voimasuhteita, ei opposition edustajat pääse sanelemaan omia näkemyksiään lausunnon sisältöihin. Eriävän mielipiteen merkitseminen lausuntoon on aina mahdollista.
Oppositio voi käyttää julkisutta hyväksi, kun hallituksen esitys koskee laajasti ja kipeästi kansalaisten arkea ja elämää. ”Myllytys” median myötävaikutuksella saattaa aiheuttaa muutoksia esitykseen tai kokonaan sen peruuttamiseen.
Jos kysymyksessä on kohtuuttomuus ja epäoikeudenmukaisuus, oppositio on oikealla asialla. Mutta jos ”kohkaamisella” estetään välttämätön toimenpide, ongelmia siirretään vain eteenpäin.
Nykyisen hallituksen taipaleella molempia vaihtoehtoja on ollut lukuisia. Kumpikaan vaihtoehto ei sada hallituksen ”laariin”, päinvastoin luottamus hallitukseen ja eduskuntaan rapautuu.
Kun hallitus normaalisti istuu koko vaalikauden, etenkin suurempien oppositiopuolueiden viestintä kohdistuu voimakkaana arvosteluna hallituksen toimintaan ja ”saamattomuuteen”.
Kun opposition ei tarvitse kantaa vastuuta lausunnoistaan, eduskunnan julkisen keskustelun taso madaltuu ja syö eduskunnan arvovaltaa. Opposition viisaus näyttää kohdistuvan kaikin tavoin oman kannatuksen vaalimiseen seuraavan kuukauden gallup-tuloksessa ja seuraavissa eteen tulevissa vaaleissa.
Puolueen etu ohittaa kansantalouden edut. Menoa seuratessa mieleeni nousee Helsingin Sanomien pääkirjoituksen otsikko (12.9.2016): Varpaitaan katsovat eivät näe kauas.
Hedelmättömän kiistelyn sijasta opposition viisaus voi löytyä pitkäjänteisemmällä asioiden käsittelyllä.
Jokainen oppositiopuolue voi valita itselleen ”kärkihankkeita”, joita puolue on valmis edistämään hallitusvastuulla. Aiheita löytyy: vähävaraisten asema, velkaantuminen, kilpailukyky, kestävyysvaje, sote sekä monet muut kansakunnan hyvinvoinnin peruskivet.
Oppositiokauden aikana puolueet voivat hioa omia hankkeitaan käytännön vaaliohjelmiksi. Aikaa on riittämiin.
Tämä toimintatapa edellyttää puolueilta avointa viestintää, sitä kautta rakentuu myös äänestäjien oikeusturva. Vaaleissa sekavien lupausten sijaan äänestäjille tarjotaan selkeitä kokonaisuuksia.
Seurasin kuuden kuukauden ajan tammikuussa viikkolehdeksi muuttuneen Demokraatti-lehden viestintää. Lehtiuudistus on onnistunut, sisältö on monipuolinen ja laadukas.
Pohjavirtauksena viestinnässä on kuitenkin hallituksen toimien rankka arvostelu. Kansantalouden suurten linjojen kannanottoja en lehdestä ole löytynyt.
SDP:llä on joka tapauksessa erittäin hyvä viestintäväline myös pitkäjänteiselle, rakentavalle sanomalle.
Harkinnalla laaditut ohjelmat parantavat politiikan ja puolueiden uskottavuutta. Sen luulisi kiinnostavan kaikkia puolueita.
