Itsellä töissä

Pälkäneen ikärakenne on vanhusvoittoinen. Uusia kuntalaisia syntyy vähemmän kuin vanhoja kuolee. Väkiluku on kääntynyt laskuun, koska taloustaantuman ja kaupunkien vetovoiman vuoksi muuttoliike on tyrehtynyt.

Tulijoille alkaa olla tilaa, sillä kunnassa on kymmeniä myymättömiä taloja ja asuntoja. Kun vireillä olevat kaavahankkeet valmistuvat, tontteja on tarjolla pitkälti yli 400.

Pääosa asunnoista ja tonteista on rakennettu ja kaavoitettu perheiden tarpeisiin. Varsinkin Luopioisissa ja sivukulmilla moni talo myydään kuitenkin kakkosasunnoksi. Vaikka pirtti pysyy osin asuttuna, kunnan väkiluvussa ja kyläkoulun oppilasmäärässä se ei näy.

Väestöpyramidi painuu keskivaiheilta kasaan, koska maaseutu ei tunnu tarjoavan 15 ikävuodesta alkaen oikein mitään. Maalla ei ole opiskelupaikkaa, työtä eikä viihdettä. On melkein luonnonlaki, että siinä vaiheessa nuoret lähtevät kaupunkiin. Maaseutu pysyy elävänä, jos osa heistä palaa ammatin ja perheen hankittuaan.

 

Aiemmin kotitila ja -kylä työllistivät maaseudulle jääneet nuoret. Nyt pientilat ovat kadonneet ja kylät tyhjentyneet palveluista ja kädentaitajista.

Maalle jäävälle nuorelle ei ole tarjolla työpaikkoja, joten ne pitää luoda itse.

Sydän-Hämeestä alkaa löytyä kannustavia esimerkkejä nuorista yrittäjistä. He eivät tavoittele taivaita nanoteknologian ja avaruustieteen saralla, vaan hankkivat leipänsä perinteisillä töillä. Jonkun pitää jatkossakin kaataa puut, tehdä sähkö- ja putkityöt sekä kaivaa ojat. Yrittäjät ovat ennenkin hoitaneet tällaiset hommat, joten miksi myös nuori polvi ei siihen pystyisi.

Maaseutu tarvitsee ammattimiehensä. Elämä muuttuu mahdottomaksi, jos putki- ja sähkömies pitäisi ajeluttaa kaupungista. Ja on helppo ymmärtää, että se myös maksaisi ja kestäisi.

Naiset osaavat turvautua toisten apuun muussakin kuin konehommissa. Siksi nuoret naiset työllistävät itsensä palvelualalla.

Nuorien yrittäjien ansiosta tekijät löytyvät edelleen läheltä. Vielä paikallista asukasta enemmän tätä arvostaa mökkiläinen, joka tuntee kaupunkien hinta- ja laatutason.

 

Uuden polven yrittäjiltä löytyy uudenlaista rohkeutta. He osaavat tehdä itseään tunnetuksi myös nettivideoiden ja sosiaalisen median välityksellä. Vanhan polven hämäläistekijälle tällainen kehuskelu olisi vierasta: ihmiset luulevat, että yrittäjällä menee huonosti, jos hän mainostaa.

Aktiivisesti osaamisestaan sanaa levittävät nuoret yrittäjät ovat parhaita yrittäjäkasvattajia. Jokainen päivitys levittää oikeanlaista yrittäjäasennetta ja innostaa muitakin työllistämään itsensä.

Toki siinä on vanhoilla mestareilla sulattelemista, kun nuoret rynnivät työmaille. Tulijoille on turha naureskella, sillä pienestä pitäen uuden tekniikan ja teknologian parissa puuhannut nuori polvi oppii nopeasti.

 

Istuva hallitus pyrkii taittamaan työllisyyttä yrittäjyyden avulla. Uusien yritysten perustaminen on siinä hyvä alku, mutta paljon suurempi kynnys on siinä, miten yhden miehen firmat saataisiin työllistämään muitakin.

Itsensä työllistävä tyytyy helposti siihen, että saa pidettyä itsensä leivässä. Kasvuhaluja hillitsee työllistämiseen liittyvä riski.

Pienfirman ja jättikonsernin työntekijöitä koskevat samat edut ja oikeudet. Jos pienyrittäjä sattuu palkkaamaan hankalan tapauksen, pahimmillaan rekrytointi vaarantaa koko yrityksen. Yrittäjä paiskoo kaksin verroin hommia, kun työntekijä sairastaa tai lomailee.

Myös pienfirmojen työntekijöiltä kaivattaisiin tietynlaista yrittäjähenkeä. Se ei tietenkään sovi ammattiyhdistysliikkeelle, joka suhtautuu teollistumisen ajalta periytyvällä liukuhihna-ajattelulla myös maaseudun autotallifirmoihin. Maaseudun vastaus ovat toisiaan alihankkijoina käyttävät nuoret yrittäjät.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?