Urheilumiehenä Pekka Linnainmaa tietää, että aktiivinen kuntoilu ja kehon huoltaminen auttaa jaksamaan fyysisen työn rasitukset.
Muurari Pekka Linnainmaa latoo tiiliä valmisteilla olevaan puuhellaan pälkäneläisellä omakotitalotyömaalla. Kun kuhunkin kohtaan on löytynyt oikean mallinen tiili, Linnainmaa kiinnittää ne apumiehen sekoittamalla laastilla paikoilleen ja työ on taas yhtä tiilikerrosta valmiimpi. Seinän takana komeilee jo hänen muuraamansa takka odottamassa lämmittäjäänsä.
– Suuri osa muuraustöistäni on nykyisin tällaisia tulisijavalmistajan valmispaketteja, joissa on kaikki osat valmiina sopivan kokoisiksi pätkittyjä tiiliä myöten. Näiden pystyttäminen on lähinnä kokoonpanoa, jossa omaa suunnittelua ei juurikaan tarvitse tehdä, mies jutustelee työnsä lomassa.
Runsaan kymmenen vuoden jakso maalaismuurarina on toki tuonut Hämeenkyröstä lähtöisin olevan, nykyisin Pälkäneen Laitikkalassa asuvan Linnainmaan eteen myös monenlaista luovuutta ja pähkäilyä vaatinutta hommaa. Elämä kuljetti miestä myös aivan toisenlaisiin paikkoihin ja tehtäviin ennen Pälkäneelle asettumista.
Agronomiksi kouluttautunut Linnainmaa lähti innokkaana urheilumiehenä jo opiskeluaikoinaan mukaan urheilun järjestömaailmaan. Hän toimi sittemmin Opiskelijoiden Liikuntaliitossa parin vuoden jaksot ensin puheenjohtajana ja myöhemmin pääsihteerinä.
– Kansainvälinen yliopistourheilu on Suomessa suhteellisen tuntematonta, mutta maailmalla merkittävää. Universiadien joukkueenjohtajana Japanissa ja Englannissa pääsi tapaamaan kansainvälisten lajiliittojen ja paikallisten kuningasperheiden edustajia. Opiskelijamaailma on myös politiikan harjoituskenttä, ikään kuin eduskunta pienoiskoossa, jossa pelataan välillä kovaa peliä hiekkalaatikolla. Siellä oppii menetelmät ja järjestöelämän koukut, muistelee Linnainmaa, joka liikkui paljon maailmalla jo varsinaisen opiskelunsakin tiimoilta. Opiskeluvuosina kertyi kansainvälistä kokemusta Kanadasta, Australiasta sekä Uppsalan ja Petroskoin yliopistoista.
– Sain olla OLL-vuosinani mukana neuvottelemassa myös SVUL:n ja TUL:n yhdistymisestä, joka oli vuosisadan edistysaskel. Kokonaan uutena urheilulajina tuotiin Suomeen futsal, joka levisi maahan täällä järjestettyjen opiskelijoiden MM-kisojen ansiosta.
Helsingistä Muonioon – ja takaisin
Lapin maisemat tulivat tutuiksi, kun Linnainmaa siirtyi paperinmakuisista liittotehtävistä Muonioon. Sinne oltiin perustamassa ammattioppilaitoksen ja lukion yhteyteen hiihtovalmennuslinjaa, joka edelleenkin hyödyntää samoja Olostunturin loistokkaita harjoitusoloja kuin monet hiihtomaajoukkueetkin.
– Se oli aikaa, jolloin karpaasitkin olivat voimissaan. Nuorille hiihtäjille sai olla samaan aikaan valmentajana ja vanhempana. Samalla pääsi näkemään maailman maastohiihdon terävintä kärkeä harjoitusleireillä. Lappilaiset ottivat minut hyvin vastaan, ilmeisesti siksi, etten lähtenyt etelän miehenä heitä mitenkään ”mestaroimaan”, tuumii Linnainmaa.
Hyväksynnästä kertoo sekin, että Linnainmaa pyydettiin vielä hänen palattuaan etelään mukaan Olostunturin harjoitus- ja kilpailuolosuhteita kehittävään projektiin. Projekti poiki Olokselle muun muassa maailman suurimman ampumahiihtostadionin. Mies omistaa edelleen mökin Muoniossa.
Seuraava työpaikka löytyi kotiseudulta Hämeenkyröstä kansainvälisen Fin5 -suunnistusviikon pääsihteerinä. Siitä oli luontevaa siirtyä Suunnistusliiton kehittämispäälliköksi. Siellä tulivat tutuksi lajiliiton kuviot, kuten kova kilpailu rahoista eri lajiliittojen kesken.
– Suunnistukseen lanseerattiin tuohon aikaan elektronista leimausjärjestelmää. Sen tuomat isot muutokset lajisääntöihin, tulospalveluun ja kilpailutoimintaan mietittiin ja ohjeistettiin yhdessä lajiasiantuntijoiden kanssa. Kaikkien piti oppia uusi toimintamalli, vähän kuin olisi muutettu vasenkätinen liikenne oikeanpuoleiseksi. Samalla konsultoitiin ja tehtiin valtavat laitehankinnat – ja kaikki tämä vapaaehtoispohjalta toimivaan organisaatioon, Linnainmaa luettelee.
Hän korostaa, ettei tehnyt asioita yksin eikä omi kunniaa itselleen, mutta ei kokenut olleensa kehityksen jarrunakaan. Tärkeimmäksi omaksi saavutuksekseen hän laskee noin sadan koulu- ja muun lähikartan hankkimista harrastajien käyttöön.
Ura Suunnistusliitossa päättyi organisaatiossa paljastuneeseen talouskupruun. Linnainmaalla ei ollut siihen osaa eikä arpaa, mutta seuranneessa talousahdingossa kehitystoiminta leikattiin pois ja hänen pestinsä lakkautettiin.
Maalle oikeisiin töihin
Puuhellan kuoren ja rungon väliin laitettava eriste estää pintaa kuumenemasta liikaa.
– Hetken aikaa katselin vastaavia töitä, mutta maalle muuttamisen ja ”oikeisiin” töihin siirtymisen halu vahvistui. Laitikkalasta löytyi talo ja kun muurarikursseilla oli pulaa oppilaista, hain sellaiselle. Olin aina ollut kiinnostunut rakennushommista ja käsillä tekemisestä.
Pari harjoittelujaksoa pääkaupungin rakennustyömailla vahvisti Linnainmaan päätöstä ryhtyä maalaismuurariksi. Helsingin parempi ansiotaso ei kompensoinut riittävästi rajua kilpailua ja älytöntä työtahtia.
– Täällä tienaan vähemmän, mutta saan tehdä työtäni hyvällä fiiliksellä. Tarvittaessa lähden korjaamaan vaikka mummon uunin kulmasta lohjenneen tiilen. Minulla on tunne, että olen saanut tyytyväisiä, jopa kiitollisia asiakkaita.
Oman yrityksen, toiminimi Isokouran, Linnainmaa perusti heti aloittaessaan muuraustöitä. Jälkeenpäin hän on tullut ajatelleeksi, että elämäntilanne ei ollut ehkä helpoin yrittäjänä aloittamiseen.
– Nyt 13- ja 11-vuotiaat tyttäret olivat niihin aikoihin ihan pieniä, joten elämä oli aika hektistä silloin.
Muurari kehuu, että niin kyläyhteisö kuin asiakkaatkin ottivat tulijan alusta asti hyvin vastaan.
– Sopeutumista varmaan helpotti se, että olen alun perin lähtöisin maalta. Monena päivänä ei ole työn puutteen takia tarvinnut kotiin jäädä näiden 12 vuoden aikana. Vaikka töitä on välillä liian kanssa, pidän myös lomaa. Työt eivät lopu tekemällä, ja yritän tehdä tehokkaasti silloin kun olen työmaalla.
Loppuvuoden työt ovat jo sovittuina, mutta talvelle ja keväälle on vielä vapaita aikoja. Pikkuhommia voi sijoitella isompien lomaan, kun odotellaan vaikka rappauksen kuivumista.
– Voin tehdä vähän ylibuukkausta lentoyhtiöiden tapaan, koska aina jokin homma peruuntuu tai viivästyy. Otan vastaan kaikkia ”rapa-alan” töitä ja nimitänkin itseäni rapaukoksi, eikä se ole minun tapauksessani haukkumasana, mies naureskelee.
Yrittäjäkin oppii virheistä
Entisajan muurareita pidettiin rakennustyömailla arvonsa tuntevina herroina, eikä heidän apureidensa osa ollut kadehdittava. Käskytystä ja simputusta joutui sietämään vähintään tarpeeksi. Linnainmaa on toista maata, joten ei ihme, että hän on löytänyt hyviä apulaisia aina tarvitessaan.
– Kahden hengen työyhteisössä on tultava toimeen toistensa kanssa. Se on omakin etuni, jos apumies tykkää työstään. Täällä maalla toimii hienosti myös yhteistyö toisten yrittäjien kanssa, Linnainmaa hehkuttaa.
Laitikkalan rapaukko kannustaa ryhtymään yrittäjäksi, jos nykytila töissä tai työttömänä turhauttaa. Jokin varasuunnitelma olisi hyvä olla siltä varalta, että jokin menee pieleen.
– Virheitä ei pidä pelätä, sillä ilman niitä ei voi kehittyä. Arvostan sitä, että tunnustaa virheensä ja lähtee sen jälkeen vahvemmalle jäälle. Toivoisin, että valitettaisiin vähemmän ja tehtäisiin enemmän. Suomessa on erittäin hyvä yrittää.
Viisikymppisellä Linnainmaalla on haaveena kehittyä vielä kirvesmieheksi eli puu-ukoksi. Siksi hän tekee mielellään muurausten yhteydessä myös puutöitä ja kulkee välillä tutun puu-ukon mukana työmailla.
– Vaikka töissä välillä paleltaa ja väsyttääkin, niin nautiskelen työstäni ja elämästäni, kun on vakiintuneet työkaverit ja naapurit seurana.
Viimeisimmät kommentit