Sami Mäenpää toivoo, että kotimainen jalkapalloliiga tukisi entistä paremmin kokeneita suomalaispelaajia. Näin joukkueet voisivat rakentua entistä useammin kolmeakymmentä ikävuotta lähestyvien tai tämän rajapyykin jo ylittäneiden pelaajien sekä omien junioreiden varaan. – Ulkomaalaispelaajiakin toki tarvitaan, mutta Suomi-futiksen kannalta olisi hyvä, että joukkueissa pelaavat ulkomaalaiset olisivat aina joukkueille selkeitä vahvistuksia, Mäenpää miettii.
Ilveksen miesten jalkapallojoukkue luki keväällä hieman huvittuneena toimittajien ennakkokaavailuja tämän kauden Veikkausliigasta. Lähes jokaisessa veikkauksessa Ilves oli sijoitettu sarjan tyvipäähän, useimmissa ihan jumboksi asti.
– Eivät treenipelit tuloksellisesti parhaalla mahdollisella tavalla sujuneetkaan, mutta joukkueelle sunnuntaina päättyneen kauden menestys ei ole tullut lainkaan yllätyksenä. Tiesimme koko ajan, että meillä on saumat hyvää lopputulokseen. Tekemisen meininki oli heti kauden ensimmäisistä harjoituksista asti todella hyvä. Eivätpä nuo ennakkoveikkailujen tekijät vaivautuneet kertaakaan Tampereelle asti katsomaan, mitä harjoituksissamme tai harjoituspeleissämme oikein tapahtuu, Ilveksen joukkueenjohtaja, Kangasalla asuva Sami Mäenpää kuittaa.
Ilveksen liigajoukkue oli pitkään kiinni mitaleissa – jopa mestaruudessa – mutta toiseksi viimeisen kierroksen kotitappio Helsingin Jalkapalloklubille tiputti joukkueen ulos mitalikamppailusta. Lopullinen sijoitus sarjassa oli viides. Ilves pelasi Tammelan stadionilla 16 kotiottelua, joista tuli yhdeksän voittoa, viisi tasapeliä ja ainoastaan kaksi tappiota. Yleisökeskiarvokin parani vajaalla sadalla katsojalla viime kaudesta ja oli komea 3351.
Joukkueenjohtaja Mäenpää on päässyt seuraamaan kautta läheltä ja arvelee hyvän kauden suurimmaksi tekijäksi asiantuntevaa valmennusta. Jarkko Wiss päävalmentajana, Toni Kallio kakkosvalmentajana ja Mikko Kavén maalivahtivalmentajana ovat tehneet hyvää työtä. Fysiikkavalmentaja Heli Rekimies on osaltaan varmistanut, että joukkue selvisi melko vähäisillä loukkaantumisilla koko kauden.
– Jallu on työskennellyt aikaisemmin nuorten maajoukkueissa, ja hän tuntee hyvin nuoret pelaajat ja heidän taitonsa. Esimerkiksi HJK:n organisaatiosta siirtynyt laitahyökkääjä Mikael Soisalo tuli Tampereelle paitsi ison roolin myös juuri hyvän valmennuksen takia, Mäenpää kertoo.
Sami Mäenpää istuu pelien aikana Ilveksen vaihtopenkillä kentän reunalla. Kuvassa Mäenpää erottuu taustalla mustassa takissaan elokuisessa Ilves-RoPS -pelissä. Pallossa kiinni Ilveksen kapteeni Antti Hynynen, joka loukkaantui syyskuussa ja oli sivussa loppukauden. Kuva: Leo Hynninen
Monipuolinen toimenkuva
Sami Mäenpää kuvailee tehtäväänsä joukkueenjohtajana jokapaikanhöylänä, jonka tehtävä on varmistaa, että joukkue on oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Matkojen, ruokailujen ja tarvittavan tiedon siirtäminen pelaajille ovat hänen keskeisintä työsarkaansa. Hän hoitaa myös ennen ottelua pidettävät tuomaripalaverit. Mäenpää ilmoittaa myös joukkueen pelaajavaihdot neljännelle erotuomarille, jotta tämä osaa näyttää vaihdot oikein siihen suunnitellun näytön avulla.
– Työ on aika pitkälti sähköpostikirjeenvaihtoa ja puheluita eri tahoille. Otteluissa, sekä kotona että vieraissa, olen aina mukana. Kotiotteluissa työtehtäväni vievät sellaisen viisi tai kuusi tuntia, ja vierasotteluissa vierähtää usein koko päivä. Kaukaisimmissa peleissä kuten Maarianhaminassa ja Rovaniemellä ollaan usein yönkin yli, Mäenpää toteaa.
Joissain joukkueissa joukkueenjohtaja huolehtii myös pelaajasopimuksista neuvottelemisen, mutta tämä tehtävä on Ilveksessä pääasiassa toimitusjohtaja Toni Hevonkorven ja hallituksen puheenjohtaja Tomi Erolan vastuulla.
Mäenpää työskentelee talotekniikka-alan yritys Are Oy:ssä. Mies kiittelee työnantajaansa joustavuudesta: jalkapalloasioita on päässyt hoitamaan aina tarvittaessa ja lyhyelläkin varoitusajalla.
Jatkoa omalle peliuralle
Mäenpää toteaa parasta joukkueenjohtajan työssä olevan, että siinä pääsee olemaan osa joukkuetta. Mäenpäällä on itselläänkin takana pitkä pelaajaura: ensin Ilveksessä A-junioreihin asti, ja sen jälkeen ykkös- ja kakkosdivisioonatasolla FC Ilveksessä, Tampere Unitedissa, Nokian Pyryssä ja Tampereen Palloveikoissa.
– Omien pelivuosien aikana sitä tottui pukukoppielämään, ja onkin hienoa päästä tästä osalliseksi myös nyt. Valmentamistakin olen joskus miettinyt, mutta olen myöntänyt itselleni, etten osaisi tehdä sitä niin hyvin kuin haluaisin, joten olen pidättäytynyt niistä hommista ja jättänyt ne suosiolla osaavampiin käsiin. Valmentajien työskentelemisen seuraaminen on ollut yksi parhaita asioita nykyisessä toimenkuvassani. Tässä näkee selkeästi sen, kuinka paljon aikaa ja sitoutumista valmentaminen vaatii, peliaikoinaan keskikentällä viihtynyt ”Mätsy” sanoo.
Mäenpää on ollut Ilveksen joukkueenjohtajana nyt kaksi kautta. Kyselyitä jatkamisesta on jo tullut, mutta mies ei ole vielä päättänyt, lähteekö mukaan myös ensi kaudella. Kotona on Mari-vaimon lisäksi 1,5-vuotias poika.
– Kotijoukotkin tarvitsevat aikaani, joten pohdin vielä jatkoa.
Paluu takaisin Kangasalle
Sami Mäenpää on kotoisin Kangasalan Nattarista, jossa hän asui 18-vuotiaaksi asti. Tämän jälkeen toistakymmentä vuotta kului Tampereella, mutta neljä vuotta sitten hän muutti takaisin synnyinkuntaansa, tällä kertaa Suoramalle. Mäenpää naurahtaa miettineensä, onko Suorama jo ”liian syvällä Kangasalla”, mutta mies ja perhe ovat viihtyneet hyvin.
– Molemman puolen isovanhemmat asuvat meitä lähellä ja vaimon sukua muutenkin. Paluu synnyinkuntaan on siis tuntunut kaikin puolin hyvältä.
Viimeisimmät kommentit