Turvallisuutemme tänään: Sisäinen turvallisuus on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusta

Sisäisen turvallisuuden portaat alkavat kotoa

Pälkäneen seurakunnan järjestämä neliosainen Turvallisuutemme tänään? -luentosarjan kolmannessa osassa käsiteltiin Suomen sisäistä turvallisuutta ja siitä vastaavia ja huolehtivia tahoja.

Sisäisen turvallisuuden hallintovastuu on paikallistasolla kunnilla, sen jälkeen Aluehallintovirastoilla ja ylimmällä tasolla valtioneuvostolla, mutta käytännössä sisäisestä turvallisuudesta huolehtivat myös kolmannen sektorin toimijat ja yksityiset kansalaiset.

Parhaimmillaan sisäisen turvallisuuden portaat alkavat kodeista, joissa tiedetään, miten kriisitilanteisiin pitää varautua ja miten niiden sattuessa toimitaan.

Pääluennoitsijana oli pelastusylitarkastaja Ari Saarinen Länsi- ja Sisä-Suomen Aluehallintovirastosta. Kommentoimassa olivat Vapaaehtoisen pelastuspalvelun Tampereen alueen paikallistoimikunnan puheenjohtaja Hanna Laasanen ja yrittäjä Outi Helminen-Järvinen.

Luentosarjan isäntä ja juontaja, kenraali Pertti Salminen muistutti, että Suomen nykyinen ongelma on hallintorakenteiden nopea muutos.

Vanha lääninjärjestelmä oli hänen mukaansa suhteellisen yksinkertainen ymmärtää, mutta kun tehtävät siirtyivät AVI:en ja ELY:jen hoitoon, asia monimutkaistui yksittäisen kansalaisen näkökulmasta. Lisäksi nykyinenkin järjestelmä on pian historiaa, kun tuleva maakuntahallinto jakaa tehtävät uudella tavalla.

– Suomalaisten on hyvä tietää, että sisäistä turvallisuuttamme kehitetään koko ajan eteenpäin ja siitä on olemassa perusteelliset suunnitelmat sekä kuntien että koko valtakunnan tasolla, Salminen totesi.

 

AVI valvoo valmiutta

Pelastusylitarkastaja Ari Saarinen työskentelee maantietellisesti laajalla alueella, joka yltää Pirkanmaalta Merenkurkun rannikolle asti.

Pelastusylitarkastaja Ari Saarinen työskentelee maantietellisesti laajalla alueella, joka yltää Pirkanmaalta Merenkurkun rannikolle asti.

Länsi- ja Sisä-Suomen Aluehallintoviraston alue on laaja, sillä siihen kuuluvat kuuluvat Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa ja Merenkurkun rannikon Pohjanmaan maakunta sekä Keski-Suomi ja Pirkanmaa.

Ari Saarinen selvitti, että Aluehallintoviraston tehtäväksi on laissa määritelty varautumisen yhteensovittaminen alueellaan. Sen tulee siis järjestää ja sovittaa yhteen eri tahojen yhteistoimintaa ja koordinoida valmiussuunnittelua. AVI järjestää alueellisia maanpuolustuskursseja ja valmiusharjoituksia ja tukee kuntien valmiussuunnittelua.

AVI valvoo ja tukee siis oman alueensa valmiutta toimia kriisitilanteissa ja kykyä valmistautua niihin.

Turvallisuuteen liittyviä tilanteita hoitavat tavallisesti poliisi- ja pelastuslaitosten viranomaiset. Aluehallintoviraston tehtävä on tukea toimivaltaisia viranomaisia ja sovittaa tarvittaessa toimintaa niiden kesken. AVI:t laativat omaa tilannekuvaa tapahtumista kuten monet muutkin tahot.

– Suomen sisäisen turvallisuuden tilannekuva etenee putkia ylös ja putkia alas, mutta putkien välillä on heikoin kohta, Saarinen ja Salminen arvioivat.

Toisin sanoen tieto kulkee sujuvasti esimerkiksi kunnista eri tilannekeskuksista Aluehallintovirastoille ja sieltä edelleen ministeriöön. Sen sijaan tiedon kulussa ja sen koordinoinnissa paikallis- ja maakuntatason toimijoiden kesken on kehitettävää. Asia on tarkoitus tuoda esiin muun muassa ensi vuonna järjestettävässä Pirkka17 -valmiusharjoituksessa.

 

Mikä meitä uhkaa?

Ari Saarinen tiedusteli pälkäneläisiltä kuulijoiltaan, mitä asioita he mieltävät vakavaksi uhaksi suomalaisessa yhteiskunnassa.

Vastaukseksi tulivat muun muassa vieraat kulttuurit, talouden taantuman monet vaikutukset, ympäristöongelmat ja laajat sähkönjakeluongelmat sekä Venäjän nykyinen politiikka Suomen lähialueilla. Kysymys tuli myös siitä, mistä saataisiin tarvittaessa riittävästi väestönsuojia, jos olisi tarve saada suojaan kaikki kuntalaiset tai vain keskustan alueenkin ihmiset.

Viranomaisten määrittelemiä uhkia ovat niin ikään turvallisuusympäristön muutos ja Venäjän uudenlainen voimapolitiikka. Samaten uhkia ovat muun muassa hybridiuhkat, kuten kansainvälinen terrorismi, kyberrikollisuus, pandemiat ja rajat ylittävä rikollisuus; väestönkasvu, elintasoerot ja humanitääriset kriisit sekä sosiaalisen polarisaatioin kasvu.

– Yksi vakava uhka on, että viranomaisten resurssit vähenevät. Se pakottaa keskittymään vain ydintehtäviin, ja säästöpaineessa jopa turvallisuusviranomaisten ydintoimintoja joudutaan leikkaamaan, Saarinen selitti.

Uhkana ovat myös pirstaloituneet tietojärjestelmät. Kriiseisin varautumiseen pitäisi olla sekä riittävät taloudelliset resurssit että toimivat tietojärjestelmät, koska niissä on otettava huomioon uudenlaisia tekijöitä, kuten nopea tiedonkulku ja esimerkiksi kyberhyökkäyksen laajat ja nopeat vaikutukset.

 

Turvallisuus lähtee kodista

Paikallisena kommentoijana luennolla oli yrittäjä, vapaaehtoinen avustustyöntekijä Outi Helminen-Järvinen. Hän painotti,

Outi Helminen-Järvinen toivoo, että perheet varmistavat oman turvallisuutensa niin pitkälle kuin mahdollista.

Outi Helminen-Järvinen toivoo, että perheet varmistavat oman turvallisuutensa niin pitkälle kuin mahdollista.

että turvallisuutta kannattaa kunkin ryhtyä rakentamaan ja varmistamaan omasta kodistaan ja lähiympäristöstään käsin – myös huolehtimalla lasten ja perheiden henkisestä turvallisuudesta ja hyvinvoinnista.

– Turvallisuus on osa elämänhallintaa, ja kotien merkitys siinä kasvaa sitä mukaa, kun yhteiskunnan resurssit vähenevät, Helminen-Järvinen muistutti.

Kylmän sodan aikana kansalaisia opetettiin varautumaan ydinlaskeumaan ja muihin suuriin uhkiin, mutta tavallinen arki järkkyy raiteiltaan vähemmälläkin.

– Hahmotus omasta elämästä ja sen sujumisesta kriisitilanteessa on tarpeen, vaikka tulisi vain pitkä sähkökatko. Itselläni on aina kotivara ja puhdasta vettä varastossa. Mielestäni on kansalaisen velvollisuus huolehtia oman lähiympäristönsä turvallisuudesta niin hyvin kuin pystyy, hän totesi.

Helminen-Järvinen näkee maaseudun autioitumisen turvallisuusuhkana. Hänen mukaansa yhteisöstä tulee liian herkkä vakaville kriiseille, jos elämä keskittyy isoihin keskuksiin.

– Puhdas, oma ruoka ja vesi ovat tulevaisuuden aarteita ja tärkein turva, jos yhteiskuntaa kohtaa vakava kriisi. Siksi maaseudun pitäisi säilyä elävänä ja toimintakykyisenä, hän painotti.

Vapepa liikkuu kun viranomainen hälyttää

 

Vapepan Hanna Laasanen teitää, että pelastustyö on kiehtova harrastus.

Vapepan Hanna Laasanen teitää, että pelastustyö on kiehtova harrastus.

Vapaaehtoinen pelastuspalvelu eli Vapepa on 52 jäsenjärjestön yhteenliittymä, joka on perustettu jo vuonna 1964. Vapepa toimii viranomaisen apuna, ja sen toimintaa koordinoin Suomen Punainen Risti.  Vapepa tunnetaan parhaiten kadonneiden etsintätehtävistä, mutta sen toiminta sisältää paljon muutakin.

Sydän-Hämeen alueella vaikuttavaa Tampereen paikallistoimikuntaa esitteli Turvallisuutemme tänään -luennolla puheenjohtaja Hanna Laasanen, joka itse tuli aikanaan mukaan etsintäkoiraharrastuksen kautta.

Tampereen kanssa samaan alueeseen kuuluvat Kangasalan ja Pälkäneen lisäksi Ylöjärvi, Nokia, Pirkkala, Lempäälä ja Vesilahti. Vapepalla ei ole kuntakohtaisia yhdyshenkilöitä, mutta toimintaa harjoitellaan eri puolilla aluetta.

Laasanen kertoi, että Vapepa pyrkii kokoamaan mahdollisimman monien eri pelastusalojen harrastajia yhteen. Siten samaan nippuun saadaan laajasti tietoa ja taitoa tueksi viranomaisille. Lisäksi Vapepa järjestää jatkuvasti omia koulutuksia ja teemapäiviä, joista jokainen voi valita oman kiinnostuksensa mukaan.

– Asiantuntemus yhdistetään meillä jäsenten kouluttamiseen ja ahkeraan harjoitteluun. Siksi viranomaiset voivat luottaa Vapepan apuun, Laasanen selitti.

 

Etsintöjä jopa veden alla

Vapepan väki lähtee liikkeelle ainoastaan silloin, kun viranomainen pyytää apua. Vapepan toimijat ovat valmiiksi koulutettuja ja orientoituneita toimimaan viranomaisten ohjauksessa. Siksi heiltä saadaan nopeaa ja tehokasta apua.

– Vapepaa tarvitaan eniten kadonneen etsintätehtävissä, joita tulee tällä alueella vuodessa 20–30. Lisäksi erityisesti koiraryhmät antavat tarvittaessa ”virka-apua” lähialueelle. Toinen tyypillinen tehtävä ovat huoltotoimet äkillisten kriisien kuten tulipalojen tai pitkien sähkökatkojen aikana. Vapepa pystyy auttamaan esimerkiksi majoituksen järjestämisessä, muonituksessa, viestinnässä ja henkisen tuen antamisessa, Hanna Laasanen kertoi.

Vapepan Tampereen paikallistoimikunnan riveissä toimii muun muassa sukeltajia. Tänä syksynä pelastuspalvelu neuvottelee Suomen Lentopelastusseuran kanssa moottoroitujen varjoliitimien ja kauko-ohjattujen ilma-alusten hyödyntämisestä Vapepan etsinnöissä, joten myös niiden käyttäminen on jatkossa mahdollista.

Vapepa on avustanut viranomaisia myös laajoissa ja pitkään kestäneissä toimenpiteissä, esimerkiksi Nokian vesikriisin aikana sekä turvapaikanhakijoiden vastaanottamisessa.

– Vapepan toiminta pyyteetöntä on vapaaehtoistyötä, jota tehdään auttamisen halusta ilman palkkioita. Kokemuksesta voin kertoa, että toiminta Vapepassa on hyvin kiinnostavaa ja voi olla jopa koukuttavaa, Laasanen kuvaili.

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?