Oikeus tutustui Tavase-alueisiin

Aluehallintovirasto hylkäsi puolitoista vuotta sitten Tavase Oy:n lupahakemuksen, koska Pälkäneen ja Kangasalan harjuihin suunniteltu tekopohjavesilaitos toisi merkittäviä haittoja Natura-alueille. Nyt vedenhankintayhtiö hakee laitokselle lupaa valitusteitse.

Ympäristöasioihin erikoistunut Vaasan hallinto-oikeus on käsitellyt valtavaa Tavase-aineistoa kohta puolentoista vuoden ajan. Viime viikolla hallinto-oikeus järjesti katselmuksen paikan päällä. Tiistaina kierrettiin Kangasalla Vehoniemenharjussa ja Hiedanperänlahden rannassa. Keskiviikkona hallinto-oikeus tutustui Pälkäneen Syrjänharjuun ja Keiniänrannan tervalepikkoon.

Katselmuksessa keskityttiin erityisesti Keisarinharju–Vehoniemenharjun ja Keiniänrannan Natura-alueisiin, joille koituvat haitat olivat keskeinen syy lupahakemuksen kaatumiseen. Hallinto-oikeus antaa Tavase-ratkaisunsa ensi vuoden puolella.

 

Yli- ja suojaimeytystä Natura-alueen turvaksi

Tavase Oy oli tuonut katselmukseen pikkubussillisen hankkeen valmisteluun osallistuneita konsultteja. He pyrkivät yhdessä toimitusjohtaja Petri Jokelan kanssa vakuuttamaan, etteivät Syrjänharjussa tehtävät imeytykset aiheita muutoksia tervalepikkoon purkautuvan veden määrässä tai laadussa.

Petri Jokelan mukaan laitoksen tuotannonohjauksella varmistetaan, etteivät Natura-alueen olosuhteet muutu.

– Mittaamme pohjaveden pintoja eri paikoissa. Tiedämme, missä vesi on ja säädämme ajotapaa sen mukaan. Mitään ei tapahdu yhtäkkiä, vaan meillä on hyvää aikaa reagoida, jos pohjaveden pinnoissa tapahtuu muutosta.

Tavaselle luontoselvityksiä tehneen Jari Kärkkäisen mukaan tervalepikkoon purkautuu sadannasta riippuen 700–2300 vesikuutiota vuorokaudessa. Vedenhankintayhtiö imeyttää 20 000 kuutiota järvivettä pohjaveden muodostuma-alueelle.

Jos tekopohjavesilaitos aiheuttaa tervalepikkoon purkautuvan lähdeveden määrässä muutoksia, todennäköisintä olisi vedenotosta johtuva pintojen lasku. Mikäli pinnat alkavat laskea, yhtiö kasvattaa imeytysmääriä harjusta otettavia vesimääriä suuremmiksi. Jos tervalepikkoon purkautuvan veden laadussa tapahtuu muutoksia, yhtiö on varautunut käyttämään läheisillä imeytyskentillä muilta alueilta pumpattavaa tekopohjavettä.

Viimeisenä keinona turvauduttaisiin suojaimeytykseen. Tervalepikon tuntumaan Onkkaalantien varteen on suunniteltu kymmentä suojaimeytyskaivoa, joiden kautta imeytettäisiin tekopohjavettä joitain satoja kuutioita vuorokaudessa.

Jokela korosti, ettei suojaimeytykselle haeta lupaa nyt käsiteltävänä olevalla lupahakemuksella, koska aluehallintovirasto on luvannut, että se voidaan luvittaa erikseen. Katselmuksessa paikalla ollut Ely-keskuksen ylitarkastaja Vesa Hyvärinen ei suostunut ottamaan kantaa siihen, voitaisiinko tällaisia lupia myöntää.

 

Vuotava vesiputki synnytti kanjonin

Tavasen havittelemia maita omistava Heikki Mäljä ihmetteli suunniteltuja suojaimeytyskaivoja, sillä vanhainkodin alapuolinen omakotiasukas ei saanut Ely-keskukselta lupaa edes yhdelle maalämpökaivolle, koska se saattaisi muuttaa pohjavesioloja ja muinaisen rantapenkereen vakautta. Tavase sen sijaan aikoo rakentaa kymmenen kaivoa viereen, Mäljä päivitteli.

Pälkäneen kuntaa avustava tekopohjavesiasiantuntija Risto Reijonen selvitti, että Tavasen kaavailemat imeytysputket ovat muinaisrantapenkereen vakauden kannalta vaarallisempia kuin maalämpökaivo, joka läpäisisi orsivesikerroksen ilman että siitä syntyisi yhteyttä pohjavesikerrokseen. Tavasen suunnittelemat kaivot sen sijaan tehtäisiin niin, että kerrosten välille syntyisi yhteys. Veden voitelemana maakerrokset voisivat lähteä liikkeelle, ja talojen alla oleva muinainen rantapenger liukua kohti lepikkoa.

Heikki Mäljä esitteli paikan päällä, millaisia vaikutukset silloin olisivat: katselmuksessa satuttiin paikkaan, johon jouduttiin ajamaan rekkalasteittain soraa, kun vuotovesi sai penkereen sortumaan. Kanjonin synnytti vuotanut vesijohto.

Pälkäne pumppasi silloin Kinnalan vedenottamolta muutaman sata vesikuutiota vuorokaudessa, josta osa karkasi Syrjänalustassa. Tavasen suunnittelema suojaimeytys olisi määrältään samaa suuruusluokkaa vuodon kanssa. Petri Jokela kuitenkin vakuutti, ettei Tavasen imeyttämä vesi aiheuttaisi samanlaista vaaraa, koska se ei tulisi kertapurkauksena.

Ari Niemisen mielestä jo Tavasen imeytyskokeet vaaransivat epävakaalle muinaisrantapenkereelle rakennetut talot.

– Mitä jos kalliokynnyksen patoamat vesimassat olisivatkin purkautuneet Keiniänrannan suuntaan?

 

Lepikko ei kestä syvää routaa

Tavasen tutkimusten mukaan suuri osa harjuun imeytettävästä tekopohjavedestä kulkee nykyisen pohjaveden tapaan harjun suuntaisesti kohti Kostianvirtaa

Ari Nieminen epäili tutkimustuloksia, koska merkkiainekokeissa Tavase sai kiinni alle viisi prosenttia vedestä ja suuri osa siitä löytyi yllättäen Kuulialan peltojen kaivoista.

Nieminen epäili myös Tavasen suunnittelemaa käänteistä gradienttia. Yhtiö aikoo imeyttää vesitornin suunnalle vettä niin paljon, että se saadaan kulkemaan ylämäkeen.

Risto Reijonen piti mahdottomana, että olosuhteita voitaisiin hallita yli kilometrin mittaisessa tervalepikossa, jonka eri osat voivat käyttäytyä eri tavalla.

– Vaikka purkautuvat vesimäärät onnistuttaisiin pitämään keskimäärin oikeina, osa tervalepikosta kuivuisi ja osa vettyisi.

Tervalepikon vesimäärä tai -laatu ei saa muuttua, koska alueen kasvillisuus elää pohjaveden kivennäisaineiden varassa. Heikki Toivonen huomautti, että lepikon eteläiset lajit eivät kestä myöskään routaa. Siksi hän kaipasi lisätietoa ja seurantaa talviaikaisista muutoksista.

– Talvi on tervalepikon kasveille kriittistä aikaa.

Risto Reijonen tosin arveli, että tekopohjavesilaitos saattaa jopa vähentää roudan määrää, koska järviveden imeyttäminen nostaa lämpötilaa parilla asteella. Mutta muutoksia on vaikea ennustaa tai hallita.

 

Imeytys- ja kaivokentät ripoteltiin harjuun

Pälkäneen katselmuksessa kierrettiin arimman Keiniänrannan lisäksi Syrjhänharjussa kuntoradan varressa, Taustin talojen takametsässä ja vesitornin tuntumassa. Harjussa haluttiin havainnoida, millaisia vaikutuksia hankkeen rakennustöillä olisi.

Tavase keskittyi vakuuttamaan, ettei hanke vaarantaisi Natura-alueita. Toimitusjohtaja Petri Jokela toisteli moneen kertaan, että harju ei ole Natura-aluetta, vaan tavallista talousmetsää, jossa tehdään tavallisia vesihuoltotöitä. Kun siirryttiin Keiniänrannan tervalepikkoon, Jokela korosti, ettei se tee Natura-alueella mitään toimenpiteitä.

Heikki Mäljä paheksui harjun poikki kulkevia noin kymmenen metrin levyisiä putkilinjoja, jotka reunustaisivat suojelualuetta. Jari Kärkkäinen ei pitänyt aukkoja ongelmana, vaan pikemminkin etuna: jos tuuli kaataisi puita, suojelualueelle syntyisi luontaisesti lahopuuta.

Pälkäneläiset arvostelivat Tavasen suunnitelmia harhaanjohtaviksi: harjuun tulevat tiet ja putkilinjat on piirretty todellista kapeampina ja mahdottoman jyrkkiin paikkoihin.

Katselmusta varten Tavasen aluevarauksia oli merkitty maastoon. Taustialantien varressa imeytys- ja kaivoalueiden kulmat ulottuivat tien varteen.

Vielä vuosituhannen vaihteessa ensimmäisissä imeytyskokeissa yhtiö uskoi, että se voisi imeyttää jopa 35 000 kuutiota Taustin asuinalueen tuntumaan ja pumpata veden ylös vanhainkodin tuntumassa. Vuosien 2009–2010 imeytyskokeissa havaittiin, että Taustialantien kohdalla kulkeva kalliokynnys ohjaakin vettä eri suuntiin. Sen vuoksi imeytys- ja kaivokenttiä ripoteltiin eri puolille harjua. Nykysuunnitelman mukaan puolet Pälkäneen vedestä imeytettäisiin Taustissa ja toinen puoli pienemmille alueille.

Osa Taustissa imeytetystä vedestä pumpattaisiin ylös Taustialantien varren kaivokentällä. Tien toiselle puolelle tehtäisiin kaivoja ja mahdollisesti sadetuskenttä, jossa maahan imeytettäisiin 3000 kuutiota vuorokaudessa. Siitä lisävesi jatkaisi kohti Aapiskukon ja vanhainkodin tuntumassa olevia kaivoja.

 

Uudet alueet ovat tutkimatta

Petri Jokela kertoi, että Taustialantien varteen suunnitellaan muutamaa imeytys- ja vedenottokaivoa. Heikki Mäljä epäili, että vuosien varrella kaivoja jouduttaisiin tekemään tukkeutumisen ja hajoamisen vuoksi lisää, sillä jo imeytyskokeiden aikaan yksi kaivo sortui.

Tavase imeytti vuosituhannen vaihteessa maksimissaan 4000 kuutiota ja vuosien 2009–2010 kokeissa 7000 kuutiota Taustin alueelle. Kokeiden jälkeen puolet imeytyksestä siirrettiin eri puolille harjua. Mäljä huomautti, että suuri osa uusista alueista on kokonaan tutkimatta: niistä ei ole otettu vesinäytteitä, eikä tehty imeytyskokeita. Mäljä muistutti myös Keski-Suomen ympäristökeskuksen kriittisestä lausunnosta ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä.

– Edelleenkään ei ole tehty imeytyskokeita suunnitelluilla pintakuormilla; monella alueella ei edes pienillä vesimäärillä, Mäljä sanoi.

Petri Jokelan mukaan tarkemmat kaivonpaikkatutkimukset tehdään sitten, kun luvat on saatu.

Tavase vetosi moneen otteeseen laitoksesta laadittuun mallinnukseen. Risto Reijonen kuvasi sitä lähinnä virtuaalimallinnukseksi, koska lähtötiedot ovat pielessä. Hänen mukaansa yhtiön suunnitelmiin sisältyy merkittäviä epävarmuuksia.

 

Laitos toisi isoja haittoja kunnalle

Pälkäneen kunnasta katselmukseen osallistuivat kunnanjohtaja, ympäristönsuojelusihteeri, vesihuoltolaitoksen käyttöpäällikkö ja Tavase-asiassa avustava Minna Talsta asianajotoimisto Heikki Penttilästä.

Kunnanjohtaja Janita Koiviston mielestä tekopohjavesilaitos toisi Pälkäneelle merkittäviä haittoja.

– Asukkaat ja yritykset pelkäävät haittoja ja rajoituksia. Vieressä sijaitseva Kankaanmaan teollisuusalue joutuisi ajan myötä lähtemään. Kunnalla jäisi tontteja käsiin ja kaavoitukselle tulisi rajoituksia.

Pöyryn konsultti Pirkko Öhberg muistutti, että harju on jo nyt pohjavesialuetta. Risto Reijosen mielestä ykkösluokan pohjavesialueen perusteet poistuisivat, jos Tavase ei enää tarvitsisi aluetta vedenhankintaan.

– Pälkäneellä ei ole tarvetta vedenotolle, sillä alueella sijainnut vanha vedenottamo on osoittautunut laadultaan ja määrältään kelvottomaksi.

Vesa Hyvärinen kuitenkin sanoi, että ELY-keskus rinnastaa ykkös- ja kakkosluokan pohjavesialueet toisiinsa.

Vaasan hallinto-oikeudesta katselmukseen osallistui koko ratkaisun tekevä nelikko: puheenjohtaja Marja Lampi, luonnontieteiden alan hallinto-oikeustuomarit Sauli Viitasaari ja Juha Väisänen sekä esittelijä Arto Hietaniemi. Hietaniemi on juristi, ja osallistuu myös asian ratkaisemiseen.

– Koin katselmuksen hyödylliseksi. Se tuo konkretiaa, kun näkee, miltä suunnitelmat ja karttapiirrokset näyttäisivät oikeissa mittasuhteissa ja olosuhteissa, Hietaniemi sanoo.

 

 

 

Tavase -tekopohjavesilaitos

Tampereen seudun kunnat alkoivat tutkia tekopohjaveteen siirtymistä 1990-luvun alussa. Vedenhankintahanke jakautui kahteen osaan: Tampereen seudun kunnat selvittivät tekopohjaveden valmistamista Nokian ja Ylöjärven rajalla sijaitsevalla Pinsiönkankaalla, Valkeakosken seudun kunnat Vehoniemen–Syrjänharjun alueella Kangasalla ja Pälkäneellä.

Pinsiönkankaan tekopohjavesihanke laitettiin hyllylle, koska kahden laitoksen rakentaminen olisi koitunut liian kalliiksi. Tampere ryhtyi eteläisen hankkeen vetäjäksi. Tampere omistaa hanketta varten perustetun vedenhankintayhtiö Tavase Oy:n 69,5-prosenttisesti.

Yhtiö haluaisi rakentaa tekopohjavesilaitoksen, joka tuottaa 75 000 vesikuutiota vuorokaudessa Tampereen seudun tarpeisiin. Tekopohjavettä valmistettaisiin imeyttämällä Roineen järvivettä harjuun. Kaksi kolmasosaa laitoksesta sijoittuisi Kangasalan Vehoniemenharjuun, osin Natura-alueelle. Kolmasosa laitoksesta sijoittuisi Pälkäneen Syrjänharjuun Keiniänrannan Natura-alueen tuntumaan.

Aluehallintovirasto hylkäsi Tavasen lupahakemuksen, koska tekopohjavesilaitos heikentäisi merkittävästi Keisarinharju-Vehoniemenharjun ja Keiniänrannan Natura-alueiden luontoarvoja. Lisäksi hankkeen tarve on poistunut, kun Tampereen seudun kaupungit ovat uusineet vesilaitoksensa pitkittyneen prosessin aikana.

Tavase valitti kielteisestä lupapäätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen. Ratkaisu saataneen ensi vuoden alussa.

Miksi Tavasea vastustetaan?

Vedenhankintayhtiön tiedotus ja vuorovaikutus paikallisten kanssa epäonnistui alusta alkaen. Syntyi asetelma, jossa iso kaupunki riistää pienen kunnan luonnonvaroja. Pälkäneellä maanomistajat ovat vastustaneet tekopohjavesihanketta alusta alkaen, ja pian myös kunta otti hankkeeseen kielteisen kannan.

Ympäristövaikutuksien arviointivaihe nostatti Pälkäneellä Tavasen vastaisen kansanliikkeen. Hanketta vastustetaan Pälkäneellä yksimielisesti, koska se toisi haittoja ja rajoituksia kuntakeskukseen.

Tavase-rajoituksista kärsitään Pälkäneellä jo nyt. Lähes koko keskustaa ollaan muuttamassa ykkösluokan pohjavesialueeksi. Suomen vanhimman taukopaikan Aapiskukon polttoainemyyntiä ollaan häätämässä, eikä maalämpökaivoille saa enää lupia.

Kangasalla kunta suhtautui hankkeeseen pitkään suopeammin, ja vastustus keskittyi Vehoniemen suunnalle. Valkeakoskella noussut kritiikki sai myös Kangasalan kääntämään kelkkansa. Sekä Valkeakoski että Kangasala ovat päättäneet erota yhtiöstä, mutta eroon ei ole löydetty keinoja. Yhtiö on toiminut Tampereen myöntämällä lainalla, jota eroavat kunnat eivät enää ole suostuneet takaamaan. Kuntien yhteishanke on muuttunut naapurusten välejä hiertäväksi ongelmaksi.

 

Miksi Tavasesta tuli ikuisuushanke?

1990-luvun alussa käynnistettyä hanketta ovat viivyttäneet lisätutkimukset ja valitukset. Kaikista luvista on valitettu loppuun saakka. Ympäristövaikutusten arviointi valmistui vuonna 2002. Silloin uskottiin, että laitos valmistuisi vuonna 2008.

Tavasen suunnitelmat ovat matkan varrella muuttuneet täysin. Imeytys- ja kaivoalueita on sijoiteltu uusiksi ja sadetusimeytys on muutettu pääosin kaivoimeytykseksi. Uusia alueita ei ole tutkittu.

Tavasen suunnitelmia ja tutkimuksia on kritisoitu riittämättömiksi ja epäluotettaviksi. Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä yhteysviranomainen Keski-Suomen ympäristökeskus totesi, ettei järvivesi puhdistuisi harjussa, koska se viipyy liian vähän aikaa harjun uumenissa. Merkkiainekokeiden jälkeen Tavase siirsi imeytys- ja kaivoalueita lähemmäs toisiaan, jolloin viipymät pienenevät entisestään.