Ei tekniikka, vaan oikea hetki: Pälkäneläinen Taru Koivisto tuo ensimmäisessä valokuvanäyttelyssään yleisön ulottuville arjen kauneuden tunnelmapaloja

#Taruajatotta

Taru Koivisto tunnustautuu yksityiskohtien ja maisemien kuvaajaksi. Näytteitä molemmista on nähtävillä myös Arkin näyttelytilassa.

Taru Koivisto tunnustautuu yksityiskohtien ja maisemien kuvaajaksi. Näytteitä molemmista on nähtävillä myös Arkin näyttelytilassa.

Taruajatotta-näyttelyn taustalla soi hiljainen musiikki, ja tilassa oleville tuoleille voi istahtaa katsomaan kuvia.

Taruajatotta-näyttelyn taustalla soi hiljainen musiikki, ja tilassa oleville tuoleille voi istahtaa katsomaan kuvia.

Marraskuun ajan Pälkäneen pääkirjasto Arkin näyttelytilassa pääsee sukeltamaan pälkäneläisen Taru Koiviston valokuviin Taruajatotta-näyttelyssä.

Tarusta todeksi, vai kuinka?

– Varmaan tämä on minun ajatustani siitä, että näkisimme arjen niin kauniisti kuin se meille näyttäytyy. Mielestäni näemme arjen monesti liian mustavalkoisin tai jopa surullisin silmin. Eli ne hetket pitäisi saada kuviksi, jotta niitä voi vaikka talven pimeinä iltoina katsella, Koivisto sanoo.

Arkissa esillä oleva näyttely on Koiviston kautta aikain ensimmäinen. Hänen mukaansa aika omaan näyttelyyn on nyt oikea.

– Tässä oikeastaan näkyy se, että uskallan tehdä jonkin asian. En varmaan ennen edes uskaltanut ajatella, että voisin pitää näyttelyn. Olen ajatellut, että kuvani eivät riitä siihen. Mutta Arkkiin on helppo tulla pitämään näyttely.

Valokuvassa Koivistoa kiehtoo mahdollisuus palata kuvanottohetken tunnelmaan. Kuvasta voi myös löytää yksityiskohtia, joita ei ole aiemmilla katselukerroilla huomannut lainkaan.

Koivistolle hetki on valokuvamaailman taikasana ja inspiraation lähde.

– Ehdottomasti se, että pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. En koe olevani teknisesti hyvä valokuvaaja, vaan mielestäni tunnelma on se tärkein juttu. Vaikka kuva olisi huono, rakeinen tai muuta tai jos siinä ei ole jotain tiettyjä suhteita, niin se ei ole minulle se juttu.

Valtaosan kuvista Koivisto on ottanut kotikonnuillaan Pälkäneellä. Kuvista on mahdollista löytää tuttuja paikkoja Kostianvirrasta talviuimarien saunalta Pakanrantaan.

– Pälkäne on kaunis paikka. Mielestäni meidän pitäisi nähdä Pälkäne paljon parempana, kauniimpana ja elinvoimasempana ja ihmeellisempänä kuin me monta kertaa näemme.

Näyttelykuvissa on kuvattuna myös kaikessa upeassa taivaan väriloistossaan kunnan kaunein paikka.

– Pälkäneen kaunein paikka on Pakanranta. Minulla on sinne lyhyt matka, pääsen menemään sinne koska vain. Joskus myöhästyn, joskus olen paikalla oikeaan aikaan, Koivisto sanoo.

 

Henkireikänä valokuvaaminen

Taru Koivisto tunnustautuu yksityiskohtien ja maisemien kuvaajaksi. Näytteitä molemmista on nähtävillä myös Arkin näyttelytilassa.

Taru Koivisto tunnustautuu yksityiskohtien ja maisemien kuvaajaksi. Näytteitä molemmista on nähtävillä myös Arkin näyttelytilassa.

Uudesta harrastuksesta Koiviston kohdalla ei valokuvauksesta voi puhua. Ympäröivän todellisuuden tallentaminen kameralla on kulkenut elämässä mukana naisen omien sanojen mukaan aina.

Eivätkä viime vuosien Pälkäne-aiheiset kuvat suinkaan ole ensimmäisiä laatuaan Koiviston ottamissa kuvissa. Jo alakoulun luokkaretkellä filmille tallentui Pälkäneen rauniokirkko ja rakasta Pakanrantaa Koivisto on kuvannut nuoruuden kesätyövuosista lähtien.

Vaikka näyttelyssä ei ole esillä aivan näin varhaisen taipaleen kuvia, niin kuvien edessä on mahdollista päästä eräällä tapaa kuvaamisen alkulähteille. Tilassa olevassa vitriinissä on nimittäin näytteillä niin ikään filmille 2000-luvun taitteessa ikuistettuja omien poikien kuvia.

Koivisto kertoo, että pitkäaikaisesta valokuvaamisesta huolimatta muotokuvat ovat aina olleet hänelle hankalia.

– Olen yrittänyt kuvata lapsiani ja siitä syystä olen ihan luvan kanssa saanut laittaa nämä heidän kuvansa esille. Näihin meni viisi filmirullaa, muutama lakupötkö ja näin sain muutaman onnistuneen kuvan.

Filmikamera on vuosien saatossa vaihtunut digiversioon. Tänä päivänä Koivisto katselee ja tallentaa maailmaa niin järjestelmä- ja pokkarikameran kuin puhelimenkin linssien läpi.

Joka paikkaan hän ei raahaa paraatikalustoaan mukanaan.

– Jos lähden reissuun, niin en kanna mukaani järkkäriä, vaan minulla on aina pokkari mukana, koska mielestäni matka on tärkein. Pystyn tällöin fiilistelemään enkä jää kuvailemaan tai hinkkaamaan jotain kuvauskohdetta. Olen melko nopea kuvaaja ja otan paljon kuvia, mutta niistä vain murto-osa päätyy nähtäville.

 

Vieraskirja hashtagin takana

Taruajatotta-näyttelyn taustalla soi hiljainen musiikki, ja tilassa oleville tuoleille voi istahtaa katsomaan kuvia.

Taruajatotta-näyttelyn taustalla soi hiljainen musiikki, ja tilassa oleville tuoleille voi istahtaa katsomaan kuvia.

Teostensa ripustamisessa Koivisto on poikennut perinteisimmältä polulta eli kuvien yksittäisestä kehystämisestä. Hän on asetellut A4-kokoiset valokuvatulosteet sommitelmiksi kolmen suuren levyn päälle.

– Olen näissä asioissa melko yksinkertaisesti ajatteleva ihminen. Mietin, että olisin kehystänyt kuvat, mutta se olisi ollut hankalaa jo säilytyksen vuoksi. Sitten ystäväni Mika Susi heitti, että hänellä on tällaisia levyjä, jotka sitten päällystimme kankaalla. Mieheni Joken kanssa kävimme sitten ripustamassa nämä, Koivisto kertaa.

Lisäetuna ripustusvalinnassa ovat suurikokoisten ja näyttävien pohjien keveys sekä myös kierrätysmateriaalin käyttäminen.

– Tähän ei tarvitse mitään suurta ja ihmeellistä. Kannustan kaikkia näyttelyn pitämiseen.

Yksi asia, mitä Koivisto painottaa ja suosittelee muillekin, on sosiaalisen median käyttäminen.

Taruajatotta-näyttelyn taustalla soi hiljainen musiikki, ja tilassa oleville tuoleille voi istahtaa katsomaan kuvia.

Taruajatotta-näyttelyn taustalla soi hiljainen musiikki, ja tilassa oleville tuoleille voi istahtaa katsomaan kuvia.

Hänen omassa näyttelyssään sosiaalinen media näyttäytyy ainakin siinä, että paikalla näyttelytilassa ei ole perinteistä kirjamuotoista vieraskirjaa. Sen sijaan tilasta löytyy ”risuaita-” eli hashtag-tunniste #taruajatotta, jonka alle kävijät voivat julkaista sosiaalisessa mediassa mietteitään ja tervehdyksiään näyttelystä.

Koivisto on myös luonut näyttelyn yhteydestä löytyvän QR-koodin, joka johdattaa älylaitteella luettuna näyttelyn Facebook-tapahtumasivulle.

– Osa näistä kuvistahan on Instagram-kuvia. Haluaisin haastaa nuoria laittamaan kuvia näytteille sosiaaliseen mediaan ja muuallekin. Mielestäni kauneutta ei ole ikinä, ikinä liikaa.

Koivisto toivoo, että näyttely antaa katsojalle hengähdystauon, ja että jokainen kuva paitsi jollain tapaa puhuttelee arjen kauneudella, niin myös kannustaa valokuvaamaan.

– Haluan kannustaa katsojaa rohkeasti lähtemään kokeilemaan uutta. Haluan myös antaa kannustusta siihen, että mitä vanhemmaksi tulee, niin ehkä on helpompaa alkaa miettiä sitä, että mitä vielä uskaltaisi ja osaisi tehdä.

 

Lisää Taru Koiviston kuvia on nähtävissä hänen blogeissaan osoitteissa https://tarzak.wordpress.com/

https://tarzak1.wordpress.com/.

Taru Koivisto tunnustautuu yksityiskohtien ja maisemien kuvaajaksi. Näytteitä molemmista on nähtävillä myös Arkin näyttelytilassa.

Taru Koivisto tunnustautuu yksityiskohtien ja maisemien kuvaajaksi. Näytteitä molemmista on nähtävillä myös Arkin näyttelytilassa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?