Pekka Laurinpoika: Rautalammin ensimmäinen asukas tuli Sahalahdelta

Sydän-Hämeen eränkäynnin historiaa

Suomi vuonna 1626. Kartalla näkyy myös Sahalahti (Sahalax), josta ”Ukko Kärkäs” 1530-luvun lopussa lähti vaeltamaan poikiensa kanssa kohti Rautalammia (Rautalambi). Kulkemista helpottivat hyvät vesireitit. Lähde: Pohjoismaat, Yleiskartta: 1626 (Heikki Rantatupa, Historialliset kartat. Jyväskylän yliopisto).

Suomi vuonna 1626. Kartalla näkyy myös Sahalahti (Sahalax), josta ”Ukko Kärkäs” 1530-luvun lopussa lähti vaeltamaan poikiensa kanssa kohti Rautalammia (Rautalambi). Kulkemista helpottivat hyvät vesireitit. Lähde: Pohjoismaat, Yleiskartta: 1626 (Heikki Rantatupa, Historialliset kartat. Jyväskylän yliopisto).

Pälkäneen pitäjän Kärkkään kylässä nykyisen Sahalahden Keljonjärven rannalla vaikutti 1500-luvun vaihteessa suku, johon kuuluivat veljekset Pekka ja Jaakko Jaakonpoika. Varakkailla talollisilla oli erämaata Keski-Suomessa nykyisen Hankasalmen alueella.

Veljesten sukulaisella, Pekka Laurinpojalla, oli iso perhe, muttei omaa taloa. Hän totesi, ettei halunnut koko elämäänsä viettää toisten nurkissa. Lisäksi pojillekin piti järjestää jotain parempaa kuin elämä renkinä tai sotilaana. Niinpä hän teki rohkean ratkaisun ja pakkasi 1530-luvun lopussa perheensä veneeseen ja otti suunnan kohti tuttuja metsästysmaita, mutta nyt jäädäkseen sinne pysyvästi.

Pekalla oli seitsemän poikaa. Lähteet kertovat tosin vain viidestä, mutta mukana oli ainakin kaksi hänen veljensä Laurin poikaa.

Tarina kertoo, että ukko Kärkkäinen oli käynyt Ruotsissa asti hakemassa kiinnitystä tilalleen. Siellä oli paljoksuttu ukon tilusten suuruutta ja kysytty, mitä hän niin paljolla teki, mutta Kärkkäinen oli vaan tuuminut, että minulla on seihtemän poikoa poikki penkin makoavia, kyllä moata tarvihtovat.

Pekka Laurinpoika mainitaan ensimmäisen kerran asiakirjoissa 1543. Jousia eli asekuntoisia miehiä oli talossa viisi. Rautalammin ensimmäisenä asukkaana Pekka Kärkkäinen oli myös itseoikeutetusti Rautalammin pitäjän ensimmäinen nimismies, eli tärkeä lenkki kruunun ja alueen väestön välillä.

Pekka oli asettunut asumaan vanhan eräsaunansa paikalle Vanginveden ja Kynsiveden välisen niemen kapeimmalle kohdalle, missä edelleen seisoo talo, joka 1700-luvun alussa sai nimen Perintö-Pietilä. Tässä talossa tällä hetkellä asuvat voivat sanoa asuvansa koko pohjoisen Keski-Suomen vanhinta asumusta.

Rautalammin erämaille perustusta uudistalosta maksettiin aluksi verot Pälkäneelle. Ukko Kärkkäisen tapaisia hämäläisiä muuttajia jäi Rautalammille vähemmistö. Harva halusi irtautua kotisijoiltaan jo pelkästään erämaiden kaukaisen sijainnin vuoksi. Myös Ukko ”Kärkäs” palasi 1550-luvun alussa takaisin Hämeeseen. Pojat jäivät asuttamaan perustamiaan Rautalammin Kärkkäälän kylän taloja.

 

Rautalampi hämäläisten erämaana

Kalastus- ja vesikulkuneuvot, joita käytettiin myös erämaiden asuttamisessa ja pyynnissä. Alueen järvet ja virrat muodostavat laajan Rautalammin reitin, joka toimi kulkuväylänä. (Lähde: Historiallinen koulukuvasto/www.keuruu.fi/pihlajavesi)

Kalastus- ja vesikulkuneuvot, joita käytettiin myös erämaiden asuttamisessa ja pyynnissä. Alueen järvet ja virrat muodostavat laajan Rautalammin reitin, joka toimi kulkuväylänä. (Lähde: Historiallinen koulukuvasto/www.keuruu.fi/pihlajavesi)

Rautalammin alue kuului hämäläisten erämaihin. Rautalammin reitin varret muodostivat Hämeen erämaiden itälaidan. Se oli myös Ruotsin valtakunnan itäistä rajaseutua, koska Pähkinäsaaren rauhassa Rautalammin pohjoiset latvat joutuivat rajan taakse.

Novgorodin Karjalasta käsin ei kuitenkaan pystytty valvomaan aluetta, joka nyt joutui hämäläisten haltuun. Vuonna 1542 Kustaa Vaasa julisti autiot erämaat kruunun maiksi, joita voitiin vapaasti asuttaa. Asutuspolitiikkaan liittyi pyrkimys lisätä verotalojen määrää, ja sillä oli myös valtapoliittisia tavoitteita. Kruunu vyörytti uudisasutuksella itärajan kiistamaita hallintaansa.

Suurin osa Rautalammin erämaita kuului Kanta-Hämeen vanhoille pitäjille, joista Pälkäneellä oli eniten. Valtaukset tapahtuivat sattumanvaraisesti: ketkä ensin ehtivät, saivat parhaimmat alueet.

Jo varhain keväällä lähtivät ensimmäiset erämiehet matkalle. Myöhäisemmät lähtivät vasta kevättöiden jälkeen, joita kesti Pietarinpäivään (Pekan päivään 29.6) saakka.

Matkaa tehtiin tavallisesti joukoissa, sillä pitkillä ja vaivaloisilla retkillä tarvittiin aina toisten apua. Päämääränä oli niin sanotun kalasaunan rakentaminen, jossa asuttiin koko kesä, ja joka rakennettiin uudelleen entisen rappeuduttua.

Tärkein toimi oli kalastus. Isommilla vesillä käytettiin mukana tuotuja veneitä. Metsästyksessä oravat muodostivat yleisimmän pyyntikohteen. Pyyntimaita sanottiinkin oravametsiksi.  Myös lintujen pyynti oli tärkeää, sillä verotkin maksettiin metsoina ja teerinä.

Pyynti- ja viljelystoimien lisäksi erämaissa poltettiin tervaa sekä valmistettiin rautaa järvimalmista. Hämäläisille talonpojille eränkäynti oli tärkeä elinkeino. Käytettiinhän siihen lähes puoli vuotta parasta työaikaa. Sillä aikaa naiset ja lapset hoitivat kotomaita. Hämäläisaika jäi elämään Rautalammilla paikanniminä.

 

Tuula Vuolle-Selki

Kirjoittaja filosofian tohtori, jonka toimittama teos KIEKERI. Kansanrunoilija Juhana Ihalainen (1798–1856) julkaistaan alkuvuodesta 2017.

 

Lähteet:

Suomen asutuksen yleisluettelo: Rautalampi, Laukaa, Viitasaari, Saarijärvi 1550-1579.

K.J. Jalkanen, Rautalammin vanhan hallintopitäjän historia. 1900, s. 82-83.

Längelmäveden seudun historia II. Sahalahden historia II. 1954. Eino Jutikkala, Lauri Kuusanmäki, Paavo Viljanen ja Martti Mikkola.

Saloheimo, Veijo A. Rautalammin historia. Rautalammin kunta/Rautalammin seurakunta, Pieksämäki 1959.

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?