Itä-Pälkäneen kansankynttilä

Ilkka Mäkelä on jo pitkään ollut olennainen osa Rautajärven kyläkuvaa.

Ilkka Mäkelä on jo pitkään ollut olennainen osa Rautajärven kyläkuvaa.

Rautajärven kyläkoulu suorastaan kuhisee elämää perjantai-iltapäivänä puoli kolmen aikaan. Pitkä autorivi pihassa jo vihjaa, että täältä ei ole lähdetty vielä viikonlopun viettoon. Sisälle mennessä tulee vastaan iltapäiväkerholaisia, jotka kirmaavat välillä ulos raikkaaseen talvi-ilmaan.

Hetken päästä kansalaisopiston espanjan kielen opiskelijat valtaavat yhden luokkahuoneen. Toisessa luokassa koulunjohtaja Ilkka Mäkelän palaveri harjoittelijan ja harjoittelun ohjaajan kanssa venyy, joten haastattelun alku siirtyy puolella tunnilla.

Mitäpä siitä, kun tien toisella puolella voi käväistä viihtyisässä kyläkahvilassa teekupillisella sillä aikaa.

Kun Mäkelä lopulta vapautuu jutustelemaan, hän vahvistaa, että tällainen tohina on koululla ihan normaalia.

–Joka päivä menee vähintään puoli viiteen, ennen kuin hiljenee. Tänä syksynä uuden opetussuunnitelman sisäänajo on antanut vielä lisäväriä ja -pituutta päiviin, kertoo Mäkelä, eikä valittele osaansa.

Ope on osa yhteisöä

Viime viikolla tuli ikää kuudes vuosikymmen täyteen, mutta innostusta opetustyöhön piisaa. Uusi opetussuunnitelmakaan ei tunnu vastenmieliseltä, vaikka töitä ja soveltamista tuokin.

–Saatiin sen mukana sentään kansalaistaito ja ruotsin kieli uusina oppiaineina alakouluun. Uudesta opsista huomaa, että sitä ei ole tehty ensisijaisesti pieniä kyläkouluja ajatellen, mutta täälläkin sen kanssa pystytään elämään. Meidän on helppo olla joustavia, koska meitä on vain muutama työntekijä. Yhdysluokille hankalinta on se, että eri vuosiluokilla on eri määrä viikkotunteja.

Mäkelä opettaa kaksiopettajaisessa Rautajärven koulussa johtajantöidensä ohella ylempiä luokkia. Hän tunnustaa jatkavansa kyläkoulujen opettajille aina kuulunutta kansankynttilän perinnettä.

–Rautajärven kyläyhteisö on hyvin vireä ja koulun väki haluaa antaa yhteisiin talkoisiin oman panoksensa. Yhteistyötä tehdään paljon vanhempainyhdistyksen ja kyläyhdistyksen kanssa. Samoja ihmisiähän niissä paljolti toimii. Vanhemmat tulevat tutuiksi lasten kautta ja kaikki ollaan kuin yhtä perhettä, opettaja kehuu työympäristöään ja keksii vielä yhden hyvän puolen kylästä.

–Minun on helppo mennä tien yli eloTähkään kahville ja jutella siellä kenen tahansa kanssa, kun kaikki tuntevat toisensa. Enkä nyt tarkoita, että ravaisin siellä jatkuvasti, hän lisää naurahtaen.

Tiernapojat taas kiertueella

Mäkelä korostaa koulun suurta merkitystä koko Pälkäneen itäpuolelle. Noin 30 oppilaan opinahjo on alakoululaisille hyvä ja turvallinen oppimisympäristö, jonka hän toivoo saavan jatkaa olemassaoloaan.

Mäkelä tekee erityisen ansiokasta työtä oppilaidensa kanssa musiikin saralla. Erityisesti koulun tiernapoikaryhmästä on muodostunut lähiseudulla pienimuotoinen legenda. Keikkoja on joulun aikaan niin paljon, että rooleihin on oltava vähintään tuplamiehitykset. Pienemmät lapset ihailevat esittäjiä lavan reunalla kuin poptähtiä konsanaan.

–Tiernapojista on tullut meille perinne. Sen huomaa siitäkin, että kun uusien oppilaiden kanssa aloitetaan harjoitukset, moni osaa sanat jo valmiiksi ulkoa. Vaihtomiehitystä tarvitaan, kun esiintymisiä on paljon kouluajan ulkopuolellakin.

Opettaja vetää koululla myös bänditoimintaa. Joka vuosi pyritään tekemään bändin kanssa myös äänite tai keikka jossain koulun ulkopuolisessa tilaisuudessa.

–On kiva, jos bändistä jää jokin pysyvä muisto. Innostusta soittamiseen riittää, sillä tänäkin vuonna on koko kopla mukana bändissä. Moni jatkaa soittamista vielä myöhemminkin.

Monipuoliselta musiikkimieheltä hoituu tarvittaessa rumpalinkin tehtävät.

Monipuoliselta musiikkimieheltä hoituvat tarvittaessa rumpalinkin tehtävät.

Stadista mutkien kautta Sydän-Hämeeseen

Mäkelä ei suinkaan ole alun perin hämäläinen, vaan aito Stadin kundi.

–Synnyin ja kasvoin Helsingissä, mutta olin lapsena monena vuonna kesäleireillä Kuohijoella. Ihastuin jo silloin kovasti Kukkian maisemiin.

Työelämä kuljetti sitten aikanaan Mäkelää muun muassa Punkaharjulle SOS-Lapsikylään ja Tampereelle seurakuntien nuorisotyöhön. Kukkiajärvi ei kuitenkaan koskaan häipynyt miehen muistoista.

–Vuonna 1989 lähdin opiskelemaan opettajaksi. Samoihin aikoihin aloin ymmärtää, että kyllä suomalaisen miehen on rakennettava talo itselleen ja perheelleen. Lopulta kävi niin, että Luopioisten kunnanjohtaja Rauno Haapanen myi minulle peruutustontin Luopioisten kirkonkylältä Rajalanniemestä.

Rakentaminen kesti ensikertalaiselta muutaman vuoden, Luopioisiin kuitenkin muutettiin, ja töitäkin piti löytää.

–En ollut vielä pätevä opettaja, kun sain paikan Ämmätsän koululta. Kun se sitten lopetettiin, päädyin opettamaan Rautajärvelle. Nykyisin kunnan töissä ovat meidän perheestä myös vaimo ja poika. Kaksi tytärtä ovat asettuneet Tampereelle.

Kukkiaa rakastava seikkailukouluttaja

Myös Ilkka Mäkelän veli Jaakko on sittemmin asettunut Kukkian rannalle asumaan. Hän on viulunrakentaja ja musiikki onkin Mäkelöille jonkinlainen sukuvika.

–Meillä on Luopioisissa vanhempien herrojen rockbändi BackBeat, jossa soitan kitaraa. Kuorolaulua harrastan Tampereella sekä filharmonisessa että kamarikuorossa. Viulun rakentamistakin olen harjoitellut veljen opastuksella kansalaisopistossa.

Tärkeä harrastus Mäkelälle on myös Outward Bound Finland, jota hän oli perustamassa Suomeen jo yli 20 vuotta sitten. Kyseessä on kansainvälinen järjestö, joka tarjoaa elämyspedagogiikkaan perustuvaa kasvatus- ja koulutustoimintaa. Mäkelä osallistuu seikkailuohjaajien koulutukseen ja kuuluu myös järjestön hallitukseen.

Kenties tärkein kaikista on kuitenkin Kukkia, joka vetää puoleensa vuodesta toiseen.

–Siellä minä soutelen ja joskus vedän uistinta. Katselen tähtiä ja rauhoitun, eikä haittaa, vaikka joskus tulee kalakin.

Kukkian rannalle hän on lähdössä haastattelua seuraavana aamunakin. Nostamaan venettä ylös jäätyvästä järvestä.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?