Kati Valkonen: Kuvataiteilijan maalauksia esillä Pytingissä ainakin vuoden loppuun

ADHD värittää taidetta

Kati Valkosen taidetta on esillä Pytingissä ainakin vuoden loppuun asti. Taustalla näkyvät teokset Vain hetki (tempera, 2010) ja Ohikiitävää (tempera, 2010). Valkosen vieressä temperatyö Vielä en uskalla (2008).

Kati Valkosen taidetta on esillä Pytingissä ainakin vuoden loppuun asti. Taustalla näkyvät teokset Vain hetki (tempera, 2010) ja Ohikiitävää (tempera, 2010). Valkosen vieressä temperatyö Vielä en uskalla (2008).

Kun Kati Valkosen keskimmäinen lapsi meni esikouluun, oli nopeasti aiempaakin selvempää, että lapsi on yliaktiivinen. Aihepiiristä tietoa hakiessaan Valkonen huomasi, että monet aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön oireista sopivat myös häneen itseensä, ja jotkin niistä tuntuivat olevan kuin suoraan hänen elämästään. Hänelle oli ollut jo pidempään selvää, että jokin on pielessä.

– En ole ikinä ollut päätön kouhottaja, vaan oireeni ovat olleet erilaisia, enemmän sellaista haahuilua ja pään sisäistä aktiivisuutta, vaikka olen toki myös vilkas. Tyttöjen ja naisten ADHD saattaakin usein oireilla eri tavalla kuin pojilla ja miehillä. ADHD alkoi haitata toden teolla, kun aikuinen elämäni alkoi. Lasten synnyttyä arkea olisi pitänyt osata organisoida, hallita ja aikatauluttaa ihan eri tavalla kuin aiemmin, kuvataiteilijana työskentelevä nainen muistelee.

Valkosten perheessä sekä äidillä että lapsilla on diagnoosit, joten elämä perheessä on melkoisen vauhdikasta. ADHD vaikuttaa luonnollisesti myös Kati Valkosen taiteen tekemiseen. Hän saattaa toisinaan unohdella näyttelyiden sovittuja aikatauluja ja ripustuksia. Joskus hän aloittaa uuden teoksen tekemisen isolla innolla, mutta innostuksen laannuttua sitä voi olla vaikea saattaa loppuun. Toisaalta jos jokin asia kiinnostaa häntä todella, hän voi olla supertehokas ja tehdä työn loppuun nopeasti. Sittemmin kuvataiteilija on oppinut, että ilmiöllä on hieno nimikin, hyperfokus.

– En esimerkiksi pidä tietokoneella työskentelemisestä, sillä kirjaimet hyppivät ikävästi silmissäni ja ikään kuin juoksevat ruudulla. Lisäksi harhaudun nopeasti lukemaan artikkeleita, jotka eivät lainkaan liity työhön. Jos minun pitää lähettää kuvia töistäni vaikkapa näyttelyä varten tietyllä resoluutiolla, voi olla vaikeaa saada hommaa tehdyksi, Valkonen antaa esimerkin näistä ei niin mieluisista hommista.

Aktiivisuushäiriö on taiteilijalle kuitenkin myös voimavara.

– Olen luova ja helposti uudesta innostuva, Valkonen perustelee.

Hän kuitenkin epäilee, että olisi taiteilijana tuotteliaampi ilman ADHD:tä.

– Minulla on ideoita aivan älyttömästi, mutta aina niitä ei saa toteutettua. Ei, vaikka kuinka haluaisi. Ja jos muistaisin hoitaa kaikki hakemukset ynnä muut, se tietysti auttaisi asioita eteenpäin. Toisaalta minun tulee ajateltua asioita, joita muille ei välttämättä tule edes mieleen pohtia. Siitä on taiteilijan työssä omat etunsa.

Maalausta, viime vuosina myös muuta

Diagnoosi oli Valkoselle itselleen helpotus, kuten se on useimmille muillekin häiriöstä kärsiville: sen avulla oireisiin on mahdollista saada apua. Hän oli aina tiedostanut, että jotain on vialla, mutta nuorempana hän helposti ajatteli, että on vain jotenkin huonompi kuin muut.

Viime keväänä Valkonen piti Hyvinkäällä ADHD-aiheisen näyttelyn, jonka töissä hän pohti aktiivisuushäiriön aiheuttamia haasteita arjessa. Näyttely oli hänen ensimmäisensä tällä teemalla, vaikka samantapaisia asioita Valkonen oli nostanut esiin jo kymmenen vuotta aikaisemmin.

– Pohdin nimittäin vuonna 2006 pitämässäni näyttelyssä äitimyyttejä sekä äitiyden normeja ja haasteita, Valkonen kertoo.

ADHT:tä sivuaa myös Valkosen eilen Galleria Emilin Studiossa Tampereella avautunut näyttely Naisen kuva, joka käsittelee arjenhallinnan haasteita sekä odotusten ja todellisuuden välistä ristiriitaa naisen elämässä yleensä, muutenkin kuin oirehtivilla. Teosten materiaaleina on käytetty kahta puupiirrosta lukuun ottamatta pääasiassa kierrätettyjä esineitä sekä siivousvälineitä ja käsityötarvikkeita.

– Ajattelen, että arjen haasteet koskettavat joka tapauksessa melko lailla kaikkia. Aiheiden on oltava minulle henkilökohtaisestikin merkittäviä, että niistä jaksaa kiinnostua tarpeeksi, Valkonen sanoo.

Ainakin vuoden loppuun asti Valkosen töitä voi ihailla myös Luopioisten Pytingissä, jonka kahteen huoneeseen on ripustettu pääasiassa maalauksia. Pytingin näyttely eroaa hänen normaalista tekemisestään siten, että näyttely ei ole teemallinen kokonaisuus vaan esittelee otteita hänen tuotannostaan.

– Valitsin esille sellaisia töitä, jotka katsoin tilaan sopiviksi ja jotka eivät satu olemaan näytteillä missään muualla juuri nyt.

Maalaus ja erityisesti abstraktit temperamaalaukset ovat aina olleet Valkosen omin taidemuoto, mutta viime vuosina häntä ovat alkaneet kiinnostaa myös akvarellit, puupiirrokset ja muu grafiikka sekä esinekoosteet.

Kuvataiteet koukuttivat heti

Viime aikoina Kati Valkonen on ollut erityisen kiinnostunut esinekoosteista. Elämänohje on esillä eilen Tampereella avautuneessa näyttelyssä.

Viime aikoina Kati Valkonen on ollut erityisen kiinnostunut esinekoosteista. Elämänohje on esillä eilen Tampereella avautuneessa näyttelyssä.

Valkonen on asunut perheineen Pälkäneellä nelisen vuotta. Harhalassa sijaitsevassa omakotitalossa on oma työhuone, jonne järjestyy tarvittaessa hyvä työrauha.

– Huone on tosin aika pieni, joten aika usein töitäni valuu myös muihin huoneisiin. Kaikki kolme lastamme ovat muuten oppineet varomaan niitä ihmeen hyvin jo pienenä, Valkonen kehaisee.

Hämeenkyröstä syntyisin oleva nainen haki lukion jälkeen opiskelemaan vaatesuunnittelijaksi Kuopioon. Hän huomasi aika pian, että vaatesuunnittelu ei ole hänen juttunsa – nuori nainen kaipasi enemmän tekemisen vapautta. Porin taidekoulun pääsykoetehtävät vahvistivat sen sijaan haavetta kuvataiteilijaksi opiskelemisesta.

– Jotenkin tuntui heti siltä, että tänne minä kuulun. Taidekouluaika oli mieletöntä, kaikki ne materiaalivuoret vapaassa käytössä ja voi tehdä ihan mitä vaan! Siinä vaiheessa tajusin, etten halua tehdä työkseni mitään muuta kuin taidetta.

Porin taidekoulusta Valkonen valmistui vuonna 2001. Siitä lähtien hän on työskennellyt taiteilijana. Vuonna 2010 Valkonen valmistui vielä Lahden taideinstituutista kuvataiteilijaksi (AMK). Hän on pitänyt lukuisia yksityis- ja yhteisnäyttelyitä eri puolilla Suomea.

– Meille on Porista valmistumiseni jälkeen syntynyt kolme lasta, joten taiteen tekeminen on ollut välillä hieman pienemmässä, välillä hieman isommassa roolissa. Kuopuksemme on nyt neljä, ja viime aikoina olen tehnyt paljon akvarelleja ihan käytännön syistäkin. Akvarellia voi aina jatkaa myöhemmin sopivissa väleissä, eikä työ kärsi tästä yhtään. Isojen maalausten kanssa keskeytymiset ovat hankalampia. Todellinen innostuksen kohteena tällä hetkellä ovat kuitenkin esinekoosteet ja muu kolmiulotteinen tekeminen.

 

Pytingin toinen näyttely

Kati Valkosen näyttely on toinen nykymuotoisen Pytingin historiassa. Viime kesänä esillä oli Tuomo Kuitusen kasvikuvia, ja nyt on Valkosen maalausten vuoro. Näyttelyiden pitämistä on tarkoitus jatkaa tulevaisuudessakin, ja tehdä Pytingistä säännöllinen taidenäyttelypaikka samaan tapaan kuin Mikkolan Navetan Navettakalleria ja saman pihapiirin Luhtiaitta sekä Jyvämakasiini.

Joulukuussa Pytingin kahvila palvelee tuttuun tapaan torstaisin, perjantaisin ja lauantaisin kello 10–14. Viimeinen aukiolopäivä ennen joulua on 17.12. Joulukuussa kahviota pyörittävät vuorovedolla Kukkian maa- ja kotitalousnaiset, Mikkolan Navetta ja Aitoon koulutuskeskus.

– Täällä olisi hyvät ja valmiit kahvilatilat jollekin innokkaalle yrittäjälle, Outi Nummi huikkaa kahvionpitovuoronsa lomassa.

Tammikuussa Pytingin kahvila on suljettu, mutta kuntainfo palvelee torstaisin ja perjantaisin totuttuun tapaan. Helmikuussa kahvilatoimintaa jatketaan yhdistysvetoisena, vaikkei uutta yrittäjää löydettäisikään.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?