”Lounaat eivät ole mahdollisia ilman tekijöiden omaa intoa. Arvostan jokaisen työpanosta valtavasti.”

Lähetyslounaalla maksetaan maun mukaan

Seurakuntakeskus täyttyi isänpäivälounaalla.

Seurakuntakeskus täyttyi isänpäivälounaalla.

Periteinen isänpäivälounas veti jälleen Luopioisten seurakuntakeskuksen täyteen. Tänä vuonna ruokailijoita oli 145, ja enempää vaikea enää pöytien äärelle sovittaa. Nytkin osa ruokaili eteisessä ja viraston puolella.

Isänpäivälounaan tuotto käytetään lähetystyöhön. Lähetyslounaita on järjestetty Luopioisissa  70–80-luvun taitteesta alkaen. Lounas oli silloin yleensä syksyllä sadonkorjuun jälkeen, koska silloin sai lahjoituksia maatiloilta.

Suntio Eija Heikkinen auttaa pöytien laitossa.

Suntio Eija Heikkinen auttaa pöytien laitossa.

– Aluksi lounaslippuja myytiin etukäteen muun muassa pankeista, mutta siitä luovuttiin kun menekki oli heikkoa, Leila Herzberg muistelee.

Lipunmyynti ovellakin osoittautui hankalaksi. Eteiseen syntyi ruuhkaa, ja oli vaikea löytää lapsiperheille kohtuullinen hinta. Syntyi ajatus maksu maun mukaan -systeemistä.

Nykyisin isänpäivälounaalla kerätään vapaaehtoista maksua. Yllättäen vapaaehtoisuus ei pienentänyt tuottoa, vaan moni laittoi lippaaseen enemmän kuin lounas aikaisemmin maksoi.

Leila Hertzberg ja Janne Vesto pitävät nykyistä systeemiä hienona siksi, että suurikin perhekunta tai taloudellisesti tiukoilla oleva voi osallistua ja maksaa ruoasta mahdollisuuksiensa mukaan. Se, joka voi ja haluaa antaa enemmän, voi tehdä niin.

– Se, paljonko tulee tuottoa, kiinnostaa toki tekijöitä, mutta tärkein asia se ei ole, sanoo Janne Vesto.

– Tärkeintä isänpäivä- ja äitienpäivälounaissa on se, että seurakuntalaiset parivuotiaista yli yhdeksänkymppisiin voivat kokoontua viettämään juhlapäivää yhdessä. Lounaat eivät ole mahdollisia ilman tekijöiden omaa intoa. Arvostan jokaisen työpanosta valtavasti, Vesto sanoo.

 

Paula toi uudet tuulet

Tämänvuotisella isänpäivälounaalla oli paikalla monta "lähetyslasta".

Tämänvuotisella isänpäivälounaalla oli paikalla monta ”lähetyslasta”.

Leila Hertberg kertoo, että alkuaikoina ruokalista oli yksinkertaisempi.

– Se muistutti hämäläistä pitopöytää lanttu- ja muine laatikkoineen. Rosolli ja silli kuuluivat aina tarjottaviin.

Kun Paula Pihlava muutti kymmenen vuotta sitten Tampereelta Luopioisiin, lounaat nousivat uudelle tasolle. Suuren firman pääemäntänä työskennellyt Paula toi mukanaan ammattilaisen kokemuksen ja rutiinin.

– Paula aloittaa suunnittelun jo pari kuukautta ennen lounasta ja kyselee mitä mieltä me muut olemme. Lisäksi Paula on hyvä saamaan päteviä apulaisia, sillä hänen tuttavapiirinsä on laaja, Leila Hertzberg kiittelee.

– Paula ei pomota ja antaa kaikkien tehdä omalla tyylillään. Siksi monet tekijät tulevat mielellään uudestaan. Keittiöväkeä tulee yli kuntarajojenkin ja tunnelma keittiössä on rento.

 

Luonteva työnjako

Seurakuntakeskus täyttyi isänpäivälounaalla.

Seurakuntakeskus täyttyi isänpäivälounaalla.

Isänpäivälounas rakentuu luontevan työnjaon turvin. Yksi vapaaehtoisista taittelee servietit valmiiksi kotona. Hän myös asettelee ne ruokailuvälineiden kanssa pöytiin.

Toinen haluaa hoitaa ikävimmän homman eli tiskit.

– Paula on porukan aivot – ja minä jalat: hoidan juoksemiset kauppaan ja kiipeämiset ylähyllyille astioita ottamaan, Leila Hertzberg naurahtaa.

Kauppalasku pienenee lahjoitusten ansiosta.

– Suurin osa leivistä on jo pitkään saatu Uotilan Leipomosta. Hirvimiehiltä saadaan toisinaan lihaa, joku tuo kananmunia tai muuta.

Janne Vesto sanoo pääsevänsä isänpäivälounaan järjestelyissä vähällä.

– Suntio Eija Heikkinen auttaa pöytien laitossa. Minun hommakseni jää lähetysvieraan kutsuminen ja tiedotus.

 

Paikalla lähetyslapsia

Isänpäivälounaan tuotolla tuetaan lähetystyötä, muun muassa Juha ja Elina Lindin työtä Nepalissa. Lounaspöytien äärelle saatiin lähetyskenttien terveiset, sillä Lindien Pälkäneellä asustava tytär Maaria Kaaja oli paikalla perheensä kanssa. Kaaja vietti lapsuutensa Nepalissa, kun vanhemmat olivat siellä edellisellä lähetystyöjaksolla.

Paikalla oli toinenkin kunniavieras, vanhin elossa oleva suomalainen lähetyslapsi Into Uusitalo. Ämmätsän Kartanon isäntä syntyi Japanissa 1920-luvun puolivälissä.

Isänpäivälounaan kolmannet lähetyslapset olivat Ruut Ayoade ja Maria Bergius. Sisarukset elivät lapsuuttaan Etiopiassa, jossa heidän vanhempansa Liisa ja Pauli Majanen olivat lähetystyössä 1970- ja 80 -luvuilla.

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?