Huovutukseen hurahtanut

Nämä taulut ovat osa Kuhmalahden kirjastossa esillä olevaa Mirja Järvisen huovutustöiden näyttelyä.

Nämä taulut ovat osa Kuhmalahden kirjastossa esillä olevaa Mirja Järvisen huovutustöiden näyttelyä.

Nämä kosteutta imevät sydämet toimivat hyvin auton kojelaudalla.

Kosteutta imevät sydämet toimivat hyvin auton kojelaudalla.

Keveitä korvakoruja.

Keveitä korvakoruja.

Elämänpuu.

Elämänpuu.

Joulu on jo lähellä.

Joulu on jo lähellä.

Kaikki lähti Elämänpuusta. Mirja Järvinen osallistui Kukkian Kädentaitajien opintopäivään Villa Kosmoksessa, jossa teemana oli huovuttaminen. Tarkkaa vuotta kurssilainen ei harmikseen saa palautettua mieleensä, mutta ensimmäinen huovutustyö voi olla noin viidentoista vuoden takaa, sillä Kädentaitajien yhdistys oli silloin jo perustettu.

–Oli vaikuttava päivä, Järvinen tiivistää kokemuksensa.

–Elämänpuun pohja tehtiin luonnonvärisestä villasta. Sen jälkeen vetäjä sanoi, että voitte hakea mieleisiänne värejä tuolta eteisen villavuoresta. Voi hyvänen aika, miten eksoottista. Mutta ei mennyt kuin muutama vuosi, niin minulla itselläni oli kotona samanlainen villavuori, nauraa huovutukseen hurahtanut kädentaitaja.

Ikkunakoristeena paikkansa täyttänyt Elämänpuu muistuttaa Järvisen kodissa tuosta uudet näkymät avanneesta päivästä. Juuri nyt se riippuu Kuhmalahden kirjaston sisäovessa osana monipuolista huovutustöiden näyttelyä.

 

Pesukoneessa

pyörii arvoitus

 

Kukapa ei olisi vahingossa tutustunut huovuttamiseen, kun kuumaa pesua kestämätön villavaate on pyykkäysohjelman jäljiltä kutistunut ja samalla kovettunut. Tarkoituksellisesti vesihuovutusta harrastavakin myöntää pesutuloksen olevan aina arvoitus.

–Kauhea stressi saada tilaustöistä oikean kokoiset. Silloin kun ei etukäteen ole tiedossa, kenelle työ tulee, niin aina se jollekulle sopii.

Esimerkiksi näyttelyssä esillä olevat päähineet ja käsineet Mirja Järvinen on ensin neulonut tai kutonut kuten Hämeessä on tapana sanoa, käsittelemättömästä villalangasta. Sen jälkeen hän on laittanut neuleet pyykkikoneeseen muutaman pyyhkeen kaveriksi.

Lämmin vesi ja pesuaine avaavat villan suomuja, kun kylmä huuhteluvesi taas sulkee suomut. Koneeseen on hyvä laittaa mukaan juuri vaikkapa pyyhkeitä pyörimään, koska ne lisäävät hankausta ja samalla suomujen avautumista.

–Vedessä huovutetusta villasta tulee tiivis ja kestävä, Mirja Järvinen tietää.

 

Sydän kojelaudalla

imee kosteutta

 

Mirja Järvinen on huovuttanut ja huovuttaa edelleen, vaikka muuttuneiden työkuvioiden takia rakkaalle harrastukselle jää entistä vähemmän aikaa, käyttöesineitä, koristeita ja omien sanojensa mukaan myös turhuutta. Käyttöesineet ovat samalla myös silmäiniloja, kuten auton kojelaudalle kosteuden syöjäksi sopiva sydäntyyny.

–Näin netissä, kuinka käytetty froteesukka oli täytetty kissanhiekalla ja sukan suu kietaistu kiinni. Minä ajattelin, että voisiko tuo olla esteettisempi.

Idean kehittelijä ompeli ekohuovasta sydämen muotoisen pikkutyynyn, huovutti sen päälle koristeen neulatekniikalla ja täytti sydämen silikonikissanhiekalla. Tekijän oman kokemuksen mukaan tyyny estää tehokkaasti tuulilasin huurtumista.

Kosteussyöjän tuunaaminen on malliesimerkki kädentaitajan tavasta luoda uutta.

–Haen ideoita netistä ja kirjoista. Mitä milloinkin näen, niin mietin, mitä minä voisin tuosta aiheesta kehittää, hän kuvaa.

 

Lempiväri punainen

kulkee mukana

 

Haastatteluhetkellä Mirja Järvisen korvissa keikkuvat vaaleanpunaiset pallokorvakorut ja neulepaitaa somistaa olkapäälle kiinnitetty kukkakoriste.

–On näitä muutamia värejä, hän nauraa ja heilauttaa pään liikkeellä pampuloita.

–Tykkään näyttävistä korviksista. Nämä ovat ihanan kevyet.

Huovutettuja kukkia voi laittaa koristeeksi vaikkapa hattuun, laukkuun tai rintaan. Ne taipuvat hyvin myös tauluiksi, kuten kirjaston näyttely osoittaa. Kaikkia kukkia ja melkein kaikkia muitakin Järvisen huovutustöitä yhdistää yksi yhteinen ominaisuus: punaisen eri sävyt.

–Punaiset sävyt ovat minun juttujani. Yleensä laitan mukaan jotakin punaista.

 

Elämän pikkujutut

ilon lähteinä

 

Mirja Järvinen hurahti huovutukseen yli kolmekymppisenä. Käsityöihminen hän on ollut jo pienestä pitäen seuraten mummunsa, kovan käsityöihmisen jäljissä.

–En tiedä, miksi joku ei haluaisi tehdä käsitöitä, hän ihmettelee.

–Minulle antaa hirveästi, kun saan käsilläni jotakin aikaan.  Se tuottaa hirveästi iloa. Jos en ole elämässäni saanut paljon muuta aikaiseksi, niin ainakin näitä pikkujuttuja.

Käsityöharrastus on tuonut Järvisen elämään myös runsaasti mukavia kohtaamisia, joista yhdestä muistuttaa näyttelyynkin esille tuotu Raina Subin huovutuskirja.

–Hankin muutama vuosi sitten tuon kirjan itselleni. Sitä plarasin, haaveilin, tuota minä teen. Kun Kukkian Kädentaitajat teki syksyllä retken Pärnuun, niin pääsimme käymään Subin ateljeessa, Järvinen kertaa antoisaa kohtaamista.

 

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?