Abdullah Najam Majd halusi perheensä rauhalliseen maahan, jossa on maailman paras koulu.

Aitoon kummiperhe

Mohammed (etualalla), Meimoona ja Maisara nauttivat talvesta koulun pihassa, taustalla äiti Lubna (vasemmalla), Abdullah Najam Majd, Maria ja Malak.

Rauhallinen maa, jossa on maailman paras koulu. Sinne irakilainen Abdullah Najam Majd halusi viisilapsisen perheensä kanssa.

Aitoosta löytyi kaikki se, mistä perheenisä haaveili. Ikkunasta avautuvat näkymät kylämiljööseen. Pellon toisella puolella on koulu, jossa neljä isointa lasta käy koulua ja nuorimmainen Maisara eskarissa.

Kylä on ottanut perheen avosylin vastaan.

– Minullahan on tällä enemmän ystäviä kuin Irakissa, Abdullah nauraa.

 

Perhe halusi jäädä Aitooseen

Mohammed (etualalla), Meimoona ja Maisara nauttivat talvesta koulun pihassa, taustalla äiti Lubna (vasemmalla), Abdullah Najam Majd, Maria ja Malak.

Kun tilanne kotimaassa alkoi käydä mahdottomaksi, hän kuuli Suomesta ystäviltään ja luki maasta Facebookista sekä internetistä. Matkalla Euroopan halki auttajat neuvoivat jäämään Saksaan ja Ruotsiin, mutta perhe halusi jatkaa Suomeen saakka.

Perille päästiin lokakuussa 2015. Synkin syksy ja pimein talvi vietettiin Suonenjoella vastaanottokeskuksessa. Kun perheelle järjestyi asunto Aitoosta, elettiin kauneinta kevättä.

– Suonenjoella oli ahdasta. Viisi perhettä ja 16 lasta eli muutamassa huoneessa. Lapset olivat koko ajan kipeinä: kun yksi sai taudin, se tarttui kaikkiin, Abdullah kertoo.

Aitoon rivitaloasunto oli aivan toista. SPR:n ja marttojen vapaaehtoiset tarjosivat apuaan. Lapset aloittivat koulut ja vanhemmat pääsivät työkokeiluun.

Juuri kun elämä alkoi hymyillä turvallisessa hämäläiskylässä, päätettiin Pälkäneen vastaanottokeskus ajaa alas. Perheen olisi pitänyt siirtyä Ruovedelle.

Abdullah oli Turkin leirillä ja matkalla Euroopan halki oppinut, ettei yhteiselo tahdo toimia irakilaisten, afganistanilaisten, syyrialaisten ja kurdien kesken. Perhe halusi jäädä Aitooseen.

Kylältä järjestyi asunto, mutta kaiken muun junailu oli paljon mutkikkaampaa. Auttajien avulla asiat lopulta järjestyivät, ja nyt perhe toivoo että Suomesta järjestyisi vielä oleskelulupa.

 

Lapset oppivat kielen nopeasti

Abdullah Najam Majd (oikealla), Lubna ja Maria viihtyvät Aitoon rauhassa.

Bagdadissa asustanut perhe tiesi, että Suomen talvi on kylmä. Lumi ja pakkanen tulivat tutuksi heti ensimmäisenä talvena Suonenjoella. Lapset pääsivät hiihtämään, luistelemaan ja kokemaan muita talviriemuja.

– Luistelimme järven jäällä pitkiä matkoja, 15-vuotias Maria kertoo.

Mikkolan Navetan pikkujouluissa hänelle ja vuoden nuoremmalle Malakille sekä 11-vuotiaalle Meimoonalle järjestyi uusi elämys: kolmikko pääsi Vohlisaaressa saunasta avantoon.

Lapset ovat oppineet suomen kielen hämmästyttävän hyvin reilussa vuodessa. Lisäksi isommat opiskelevat koulussa myös ruotsia ja englantia.

– Siirryn ehkä keväällä yläkoululle, kun suomi alkaa sujua riittävän hyvin, Maria kertoo.

Yhdeksänvuotias Mohammed selvittää asiat reippaasti suomeksi ja seitsemän vanha Maisara laulelee joulukuusen katveessa kirkkaalla äänellä suomalaisia lastenlauluja.

 

Raskas matka Euroopan halki

Mohammed (etualalla), Meimoona ja Maisara nauttivat talvesta koulun pihassa.

Abdullah Najam Majdin isä oli kenraali Saddam Husseinin armeijassa ja hän itse tiesi työnsä kautta arkaluonteisia asioita ministeriöistä. Hän ei tiedä, oliko syynä tausta, työ vai uskonto, mutta perheen auto ammuttiin tohjoksi ramadanin aattona.

Ympäriltä oli jo aiemmin siepattu ihmisiä sotajoukkoihin tai lunnaiden toivossa. Autoiskun jälkeen Abdullah halusi viedä perheensä turvaan.

Seitsemänhenkinen perhe päätyi Turkin täysille pakolaisleireille. Tulevaisuus näytti toivottomalta, sillä kukaan ei tiennyt, mistä turvapaikka joskus vuosien päästä ehkä järjestyisi.

11 kuukautta odottamista riitti. Kun perhe lähti matkaan, ensimmäinen koettelemus odotti jo rannassa, josta matkattiin täpötäydellä veneellä meren yli Kreikkaan. Maihin päästyään perhe jatkoi saman tien matkaa: käveli pitkin metsiä, nousi bussiin, torkkui hetken kaupungilla, vaihtoi junaan ja käveli taas.

Matka Turkista Saksaan kesti viisi päivää. Siellä perhe nukkui yhden yön ja jatkoi Ruotsiin, jossa serkku on asunut 13 vuoden ajan. Muutaman päivän hänen luonaan levättyään perhe jatkoi Haaparannan kautta Suomeen.

Pakolaisaalto oli yllätys myös siihen osallistuneille. Yhdeksän hengen veneeseen tungettiinkin 50 ihmistä ja vastaanottokeskuksissa riitti vain patjapaikka lattialle.

Mutta Aitoossa se kaikki on taakse jäänyttä elämää. Abdullah sanoo, ettei hän edes seuraa kotimaansa uutisia, koska sieltä ei kuulu mitään hyvää.

– Ystävät ovat ihmetelleet, miksemme muuta Tampereelle tai isompaan kaupunkiin. Mutta en minä tarvitse kaupungista muuta kuin joskus joitain erikoisempia mausteita ja ruokatarvikkeita, Aitoon rauhassa viihtyvä Abdullah sanoo.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?