Aukusti Koivisto on melankolisen suomalaissoundin nuori taitaja.

Rautalangan pääkaupunki

Aukusti Koivisto on nuori rautalankataituri.

Rautalanka on Suomen kansallissoundi ja sen pääkaupunki on Pälkäne. Väite naurattaa Aukusti Koivistoa, mutta nuori kitarataituri myöntää, ettei siinä ihan väärillä jäljillä olla.

Mikään ei suomalaisempaa kuin mökkiradiossa järven rannalla soiva Agents-klassikko.

– Tai täydellä tanssilavalla kesäillassa, Koivisto sanoo.

Hän oli vähän toisella kymmenellä, kun pääsi lavoille kuulemaan oppi-isiään, ennen kaikkea Varjokuva-kitaristi Rami Hännistä. Nuorukainen oli ehtinyt kiertää monella keikalla, kunnes kuuli, että Hänninen oli päätynyt Pälkäneelle – kuten lukemattomat muusikot ennen häntä. Ja monet heistä ovat soittaneet rautalankaa.

Rautalangan pälkäneläisiä esi-isiin kuului elävän musiikin yhdistyksen tukipilari Reijo Kulovuori. Isoisäsukupolvea edustavat Poutahaukkojen kanssa kiertänyt Jouni Saario ja The New Badgers-kitaristi Jukka Kittilä.

Heidän jälkeensä rautalangan pariin päätyivät muun muassa Arto Aspila, Markku Laaninen ja Mikko Huuhtanen. Nyt samaan jatkumoon on liittynyt 20-vuotias Aukusti Koivisto.

 

Esa Pulliainen jalosti soundin suomalaiseksi

Koivisto kasaa Voxeja pinoon ja esittelee aitoa rautalankasoundia.

Rautalanka on melankolista mollimusiikkia. Siinä soi suomalaiskansallisella tavalla kaihoisa tenho. Alun perin se on tuontitavaraa. Vanhan tanssimusiikin ja haitariklassikot tunteneen Esa Pulliaisen käsissä Shadows-, Sounds- ja Beatles-vaikutteet agentsoituivat suomalaiseen muotoon. Tärkeä tekijä soundin jalostamisessa oli myös soitintekniikan tuntenut solisti Topi Sorsakoski.

Agents kuului Aukusti Koiviston lapsuuden soundtrackiin.

– Pienenä tuli katsottua tiiviisti Laulavaa sydäntä.

Alakoulun bändikerhossa soittamisesta innostuttuaan poika kaivoi esiin vanhempien Agents-levyt ja rautalankakokoelmat. Kun kappaleisiin ei löytynyt nuotteja, hän opetteli niitä korvakuulolta. Siitä aukesi tie rautalangan maailmaan.

– Oikeastaan kaikki vapaa-aika alkoi mennä soittaessa.

 

Nupikoista kuuluu oikeanlainen rohina

Alan miesten mielestä vain ennen vuotta 1975 valmistetut Voxit ovat aitoja ja oikeita.

Rautalangan pääkaupungiksi Pälkäneen tekevät paitsi soittajat, myös soittimet. Jos Pälkäneellä tarvitsee vahvistinta, Vox järjestyy mihin vuorokauden aikaan tahansa. Soittamisesta innostunut lapsi voi luulla haluavansa rouhean hevi-Marshallin, mutta vanhemmat taiteen harrastajat käännyttävät harhaoppisen nopeasti Vox-uskoon.

Aukusti Koivistolla hevivaihe kesti kaksi kuukautta. Hän ei ehtinyt hankkia kulmikasta hevisankarikitaraa, vaan päätyi suoraan oikeaan Stratocasteriin. Sillä hän on pärjännyt kymmenkunta vuotta.

Uuden soittimen tai vahvistimen hankkiminen tarkoittaa sitä, että haussa on vanha kalu. Rautalankamuusikot tietävät, että Voxit olivat kelvollisia vain vuoteen 1975 saakka. Maailmalla taas tunnetaan hullut suomalaiset, ja siksi vanhat nauhakaiut ja kompressorit osataan myydä pohjoiseen.

Vanhojen aarteiden tekniikassa on jotain perisuomalaista: ne ovat yksinkertaista, mutta toimivia. Jos laitteista irtoaa osia, ne kolvataan kiinni.

Vahvistimet, kaikulaitteet ja kompressorit on tehty käytettäväksi. Ne pysyvät kunnossa, kun niillä soitetaan. Tekniikka kestää keikkabussin rytkytystä 30 asteen pakkasessa ja toimii hikisellä keikkalavalla.

Teknologia on kuitenkin 40 vuodessa kehittynyt, ja uusilla vempaimilla pystytään jäljittelemään jo kelvollisesti alkuperäistä rautalankasoundia. Mutta etenkin keikalla olo on alaston, jos soittaja ei tunne oikeaa rohinaa nupikoita väännellessään.

– Kyllä minä kuulen ja varsinkin tunnen analogivehkeet. Ne vastaavat eri tavalla kuin digivempaimet. Ja se on ihan oma juttu kantaa lavalle pari Voxia ja laittaa nauhakaiku päälle, Aukusti Koivisto sanoo.

 

Äänityskin onnistuu analogisesti

Aukusti Koivisto esittelee rautalankasoundia.

Nyt rautalangan pääkaupunkiin on valmistumassa uusi päämaja. Rami Hänninen on rakentanut Niitty-Seppälän tilalle studion, jonka tarkkaamosta löytyy uuden digitekniikan lisäksi perinteiset magneettinauhakelat. Pälkäneellä voi paitsi soittaa, myös äänittää aidolla analogitekniikalla.

Aukusti Koivisto hääri Hännisen apuna studion rakentamisessa. Isänmaan velvoitteet ovat kuitenkin haitanneet harrastusta.

Koivisto sanoo viettäneensä elämänsä ylivoimaisesti parhaan vuoden Parolannummen Varusmiessoittokunnassa. Tunnelma oli haikea, kun soittajakaverit piti hyvästellä.

Nuoret lahjakkuudet paiskoivat vuoden aikana paljon hommia, mutta se ei tuntunut missään, sillä yhteishenki oli kadehdittavan tiivis. Viihdeorkesterissa soittanut kitaristi laskee, että erilaisia tilaisuuksia varten otettiin haltuun 130 kappaletta. Siihen mahtui kaikenlaista iskelmästä raskaampaan musiikkiin.

– Mutta kummasti sitä huomasi, että rautalankavaikutteet tunkevat läpi ja käsi hakeutuu vibrakammelle.

Saapumiserä oli pälkäneläisittäin poikkeuksellinen, sillä Pohjalahti Boysin puhaltajat Aksel ja Patrik Kiviniemi olivat Koiviston tupakavereita.

– Pälkäneläisiä taisi oli enemmän kuin turkulaisia, Koivisto nauraa.

 

Kuviomarssia ja ysärihittejä

Opettavaisen ja antoisan armeijavuoden aikana Aukusti Koivisto toimi paitsi kitaristina, myös paraatisoittokunnan lipunkantajana.

– Kaksi viikkoa Basel Tattoossa Sveitsissä oli ehdoton kohokohta. Vedimme kuviomarssiesityksiä sadoille tuhansille ihmisille ja miljoonille televisiokatsojille.

Koivisto oppi uutta myös tekniikkatiimissä, kun hän kiersi ysärikiertueella loppuunmyytyjä konserttitaloja 70-henkisen kokoonpanon ja Matti Airaksisen kanssa.

– Vuoteen mahtui upeita elämyksiä: esimerkiksi Satama soi-yhteislaulukiertue Lahdessa, kun tuhannet ihmiset lauloivat mukana.

Huikeassa vuodessa riittää hetkeksi sulattelemista. Keikalle Koivistolla ei ole kiire, sillä niitä on kertynyt vuoden aikana 108. Varusmiessoittokunnan rinnalla hän on kiertänyt myös Varjokuvan ja A. Aallon rytmiorkesterin kanssa. Laitteet ja kappaleet tunteva nuorukainen voi tehdä monenlaista: hoitaa valoja tai hypätä lavalle tuuraamaan kitaristia.

Tällä hetkellä Koivistolla ei varsinaista omaa bändiä, mutta tutuksi tulleiden soittajien kanssa helppo tehdä mitä vain. Lisäksi syksyllä alkavat konetekniikan opinnot Tampereen teknillisellä yliopistolla.

 

Kitaristi polvistuu vahvistimiensa eteen.

Rautalangan resepti

  • herkkäsorminen ja tyylitajuinen kitaristi
  • kaihoisa mollikappale
  • Fender Stratocaster-kitara
  • Pearl Echo Orbit -nauhakaikulaite, jonka ohjelmavalitsin on kuutosella
  • DOD-kompressori
  • Vox-vahvistin, vuoden 1975 malli tai vanhempi

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?