Päijänteen ympäriajoon valmistautuva Anu Nummela toivoo kelin olevan talvinen vielä maaliskuussakin.
– Voi kun keli olisi selkeästi talvinen vielä maaliskuun lopussa, pälkäneläinen Anu Nummela huokaisee.
Maaliskuun lopussa suurin osa pälkäneläisistä näkisi jo mieluusti kevään ensi merkkejä, mutta Nummelalla on hyvä ja perusteltu syy toiveelleen: hän osallistuu tuolloin nimittäin kaksipäiväiseen Päijänteen ympäriajoon. Endurokilpailu starttaa 25.3. Vierumäeltä, ja maaliin saavutaan seuraavana päivänä Helsingissä Malmin lentoasemalla.
– Jos on loskakeliä ja maastokoepätkät ovat kovin pehmeitä, kisasta tulee todella raskas. Reissusta tulee kaikin puolin mukavampi, jos maassa on vielä lunta, Nummela toteaa.
”Päitsi” on yksi Suomen vanhimpia yhtäjaksoisesti järjestettyjä urheilukilpailuja. Vuonna 1927 ensimmäisen kerran ajettu kilpailu on jätetty ajamatta ainoastaan sodan takia vuosina 1940–1948. Haastava kisa houkuttelee joka vuosi mukaan sekä vanhoja endurokonkareita että keltanokkia.
– Itse taidan lukeutua lähinnä keltanokkien sarjaan, vaikka olenkin kilpaillut viime vuosina jonkin verran endurossa. Päijänne-ajo on todella omaleimainen kilpailu, ja olen jo pidempään miettinyt, että kerran se on minunkin koettava. Ja tuo kerta on edessä nyt, Pälkäneellä asuva Nummela sanoo.
Kilpailun aikana kuskeille kertyy ajokilometrejä noin 800 kilometriä. Maastokokeita on yhteensä 24, ja niiden kilometrimäärä on yhteensä yli 200 kilometriä. Maastokokeiden ja siirtymien vuorottelu tuo omat haasteensa, sillä kuljettajille tulee vuoron perään hiki maastopätkillä ja siihen päälle on taas ajettava rauhallisesti siirtymä seuraavalle maastokokeelle. Päijänteen ympäriajon nettisivuilla luvataankin, että ”kylmä, märkä ja väsymys ovat kuskien kavereina.”
– Mitään tulostavoitteita minulla ei ole. Pääasia olisi päästä maaliin, missä siinäkin voi olla huonon kelin sattuessa kohdalle jo tekemistä, Nummela arvioi.
Luonteva lajivalinta
Nummela on aloittanut aktiivisemman ajoharrastuksen vasta myöhemmällä iällä. Oman motocrosspyörän hän hankki kahdeksan vuotta sitten, ja viime vuosina hän on ajanut etenkin talviaikaan enduroa. Molemmat ajomuodot vaativat hyvää kuntoa pyörän käsittelytaidon lisäksi.
– Etenkään endurossa pyörän käsittelytaito ei kuitenkaan tule millään niin hyväksi kuin nuorempana aloittaneilla. Tätä täytyy sitten korvata muilla avuilla, esimerkiksi hyvällä ajosilmällä, Kangasalan Moottorikerhoa edustava Nummela pohtii.
Nummela tutustui moottoriurheiluun heti lapsena, sillä hänen isänsä ajoi autolla jäärataa ja oli muutenkin aktiivisesti mukana autourheilussa. Myös Nummela ajoi veljensä tapaan jo pienenä jokamiesluokan kisoissa. Hänen miehensä Rami Korpela harrastaa niin ikään moottoriurheilua aktiivisesti.
– Ei minusta olisi edes voinut tulla voimistelijaa tai baletintanssijaa, sellaiset prinsessahommat eivät ole koskaan olleet minun juttuni. Olen aina ollut liikunnallinen ja käyn mielelläni lenkillä, crossfitissä, kuntosalilla ja hiihtolenkeillä.
Anu Nummela pyörän selässä. Kuva: Anu Nummelan arkisto
Nummelalla on pyörä sekä motocrossiin että enduroon. Molemmat pyörät ovat 250-kuutioisia ja nelitahtisia, mutta niiden moottorit ovat luonteeltaan hiukan erilaisia, ja myös niiden iskunvaimennuksissa on eroa. Enduropyörän tulee olla tieliikennekelpoinen, koska kilpailujen siirtymiä ajetaan maantiellä. Näin ollen kuskilla pitää olla myös moottoripyöräajokortti. Enduropyörässä pitää lisäksi olla hyvät valot.
Pronssille motocrossliigassa
Päijänne-ajossa ei ole erikseen naisten sarjaa, vaan Nummela kilpailee harrastajien avoimessa C-luokassa. Naiset kuitenkin ajavat motocrossia ja enduroa yhä useammin.
– Kisoissa on usein parisenkymmentä osallistujaa, ja sellaisia harrastajia on paljon, jotka eivät osallistu lainkaan kisoihin.
Vuonna 2015 Nummela sijoittui kahdeksan osakilpailun mittaisessa naisten motocrossliigassa kolmanneksi. Samana vuonna hän ylsi samalle sijalle myös crosscountryn, motocrossia ja enduroa yhdistelevän lajin, Suomen cupissa. Viime kausi Nummelalta meni ohi lonkkaleikkauksen takia.
– Jonkinlainen urheiluvamma jalassa ilmeisesti oli. Nyt jalka on onneksi kunnossa ja sillä pystyy taas ajamaan, sairaanhoitajana TAYS:in Sydänsairaalassa työskentelevä Nummela toteaa.
Osa tukitarrojen tuotoista menee kilpailukulujen kattamiseen, osalla tuetaan nuoria rintasyöpäpotilaita.
Tarralla hyvää
Päijänteen ympäriajo on melko kallis kisa. Maastokokeita ajetaan myös pimeään aikaan, joten kypärissä ja pyörissä on oltava lisävalot. Samoin peruskaluston täytyy olla hyvässä kunnossa, jotta se kestää viikonlopun mittaisen rääkin.
– Varusteisiin saisi toki kulutettua vaikka kuinka suuren summan tahansa, mutta itse lähden niin pienellä budjetilla matkaan kuin suinkin mahdollista. Mies ja Lehtimäen Hannu lähtevät minulle kisaan mukaan huoltoryhmään, Nummela kertoo.
Anu Nummela kerää kisaan varoja myös hyväntekeväisyysprojektilla. Hän myy tukitarroja, joiden tuotoista osalla hän kerää kilpailukassaa ja osa lahjoitetaan nuorten rintasyöpäpotilaiden hyväksi.
Nummelan äiti menehtyi rintasyöpään vuonna 2013. Viime kesänä samaan sairauteen sairastui hänen 32-vuotias siskonsa. Siskon tyttö oli sairastumisen aikaan kahdeksan kuukauden ikäinen.
– Aloin miettiä, miten voisin tehdä jotain hyvää ja samalla liittää siihen harrastukseni. Syöpäpotilaan ja heidän läheistensä matka on ajoittain raskas ja pitkä, ja epävarmuus jäytää mieltä jatkuvasti. Siskoni on ollut sairautensa kanssa rohkea, joten minäkin päätin rohkaistua ja lähteä hiukan erilaiselle matkalle: seikkailuun, joka tulee olemaan omalla tavallaan haastava. Siskoni valitsee myöhemmin yhteisön, jolle osa tarratuotoista lahjoitetaan, Nummela kertoo.
Anu Nummela tarjoaa kahvit, myy tukitarroja ja esittelee enduropyöräänsä Pälkäneen torilla la 17.12. klo 9–11.
Viimeisimmät kommentit