Joulu on leivottu kakkuun ja hillottu purkkiin

Vehonimenen joulupuodissa käy laatikkokauppa. Leila ja Pauliina Suutarisella oli lauantaina kiire tiskin takana.

Joulukuun iltapäivä Vehoniemenharjulla on hetken aikaa häikäisevä, kun aurinko paistaa Roineen takaa suoraan automuseon

Museokoira Milla tervehtii tuttuja.

ikkunoihin. Pihassa museokoira Milla seuraa paksun talviturkkinsa suojasta tyytyväisenä joulupuodin ja myyjäisten asiakasvirtaa, joka kulkee ulos ja sisään.

– Tämähän on melkein kuin kesäpäivinä, tuumii Milla ja tervehtii tuttuja perusteellisesti.

Millakin tietää, että Vehoniemen joulu on monen makuinen ja -tuoksuinen: se on leivottu kakkuun, purkitettu hilloon, piilotettu pikkuleipään, muhennettu joululaatikoiksi. Kahvion ovesta tulee tutun kahvin- ja munkintuoksun lisäksi puuron tuoksua ja muita jouluisia aromeja, ja terassilla tuoksuvat nyt joulukuuset.

Turkinpippuria ja punajuurta

Leila Suutarinen tietää, että kakkupöydästä pitää löytyä sekä perinteisiä että uusia joulumakuja.

Sisällä Millan emännät Leila ja Pauliina Suutarinen nostelevat pakastimesta asiakkaille lanttu-, peruna-, porkkana-, bataatti- ja punajuurilaatikoita ja auttavat valikoimaan sopivia kakkuja ja pikkuleipiä.

– Saako olla perinteinen luumu- tai taatelikakku tai sitten turkinpippurikakku, Leila Suutarinen esittelee.

Ai mikä?

– Se on uutuus meillä, sitruuna-lakritsi -tiikerikakku. Itsekin mietin ensin, että ostaakohan niitä kukaan, mutta kyllä se näyttää käyvän kaupaksi. Varsinkin nuoret haluaisivat saada kahvipöytään uusia makuja, hän selittää.

Ehkä samasta syystä punajuuri- aurajuustolaatikko on tänä vuonna ollut erityisen kysytty.

– Kyllä me yritämme mitoittaa niin, että kaikille halukkaille riittää. Ensi viikonlopuksi kannattaa ehkä soittaa meille ja tilata, varsinkin, jos haluaa tietynkokoisia laatikoita, Suutarinen kehottaa ja kääntyy palvelemaan asiakasta, joka on tullut etsimään gluteenittomia pikkuleipiä.

Gluteenittomat tuotteet ovat yksi Vehoniemen joulupuodin vetonauloista.

– On tärkeää, ettei niiden käyttäjien tarvitse tyytyä vain yhteen tai kahteen vaihtoehtoon, Suutarinen toteaa, siirtelee pusseja ja laskee saman tien seitsemän sorttia pikkuleipiä.

Tuttuus on myyjäisten valtti

Lilli Mikkola esitteli mattojaan Jouni ja Hannele Koivistolle

Myyjäisviikonloppuna museoautojen halliin oli katettu Vehoniemen oman joulupuodin oheen viitisentoista vierailevien myyjien pöytää – sen verran kuin tilaan saadaan sopimaan.

Monet myyjät ovat tuttuja pitkältä ajalta ja heidän tuotteitaan osataan tulla kysymään pitkänkin matkan päästä.

Lilli Mikkola oli varustanut pöytänsä kotoisilla marjahilloilla, villasukilla, kotikutoisilla matoilla ja liinoilla. Hän on Vehoniemen myyjäisten vakituisia kauppiaita ja oli lauantai-iltapäivään mennessä ehtinyt palvella pitkän rivin tuttuja kävijöitä.

Iltapäivällä syntyi erikoinen valoefekti, kun suoraan ikkunasta paistava aurinko valaisi pöydän ja jätti ihmiset varjoon.

– Täytyy tulla, kun ihmiset jo ennakkoon kyselevät tuotteita. Yksi asiakas oli Itä-Suomesta kotoisin, häntä en tuntenut, mutta suunnilleen kaikki muut olin tavannut aikaisemminkin, hän kertoi.

Hannele ja Jouni Koivisto puolestaan olivat Vehoniemen joulumyyjäisissä ensikertalaisia asiakkaita, vaikka automuseo oli heille muuten tuttu paikka.

Tamperelainen pariskunta oli ohittanut Tampere-talon ja kaikki muut kaupungin myyjäispaikat tullakseen Vehoniemeen. Pienen paikan tunnelmallisuus houkutteli heitä jättitapahtumia enemmän, samoin kotoisuutta lupaava valikoima.

– On hyvin tärkeää, että ihmiset pääsevät myymään omia tuotteitaan. Nämä ovat ainutkertaisia ja täällä on oikeasti paikallinen tuntu, he pohtivat.

Kotona oli pohdiskeltu, tehtäisiinkö tänä vuonna itse joululaatikot vai lähdettäisiinkö jostain ostamaan niitä – ei kuitenkaan kaupan tiskistä.

– Olemme Suomi-faneja ja pyrimme aina ostamaan kotimaisia tuotteita ja myös lähituotteita niin paljon kuin mahdollista. Päätimme, että hankimme laatikot ja leivonnaisiakin täältä, koska ne ovat lähellä tehtyjä ja varmasti hyvistä aineksista tehtyjä, Hannele Koivisto selitti ja syventyi tutkimaan Lilli Mikkolan mattoja.