Romaani: Syysjuhannuksessa liikutaan Sydän-Hämeessä

Metsämies tarttui kynään

Lassi Hakulinen kertoili uutuuskirjastaan Syysjuhannus Kangasalan Lepokodin kulturellissa miljöössä.

Tamperelainen metsätalousinsinööri Lassi Hakulinen on tuttu mies ainakin monille sydänhämäläisille metsänomistajille. Aiemmin Valkeakoskella asunut 47-vuotias Hakulinen toimi alueella pitkään metsätalouden tarkastajana. Tätä nykyä hän on Metsäkeskuksen palveluksessa tittelillä metsän- ja luonnonhoidon asiakasneuvoja. Käytännössä se tarkoittaa metsänomistajien perehdyttämistä Metsään.fi -verkkopalvelun käyttäjiksi.

Toistaiseksi Hakulinen on laajemmin tunnettu metsämiehenä kuin kirjailijana. Asetelma saattaa pian keikahtaa, sillä Hakuliselta ilmestyi tänä vuonna jo toinen romaani, sota-ajan vaiettuihin asioihin pohjautuva Syysjuhannus. Teoksen tapahtumat kuljettavat lukijan muutamaan otteeseen myös Sydän-Hämeen maisemiin.

Hänen aiempi julkaistu kirjallinen tuotantonsa koostuu jo kolmekymppisenä yhdessä isänsä Veikko Hakulisen kanssa julkaistusta muistelmateoksesta Haku-Veikko: suurhiihtäjän muistelmat sekä viime vuonna valmistuneesta esikoisromaanista Laatokan sini. Näiden lisäksi novelleja on julkaistu eri yhteyksissä.

Hakulinen kävi esittelemässä uutuuskirjaansa ja kertomassa sen synnystä Kangasalan Lepokodin Kulttuurivartissa. Hän kertoi tyypillisten aloittelevan kirjailijan koettelemusten tulleen tutuiksi.

–Tämä onkin ensimmäinen julkinen tilaisuus, jossa kerron Syysjuhannuksesta. Kirjamessuille en viime kerrasta viisastuneena lähtenyt. Olin istunut esittelyvuorollani jo pitkän tovin, kun ensimmäinen messuvieras pysähtyi kohdalla ja kysyi, koska se kirjailija mahtaa saapua, mies kuvailee huvittuneena esikoiskirjansa tiimoilta tekemäänsä Helsingin reissua.

Novellista paisui romaani

Metsämies-kirjailija ei ainakaan vielä saa elantoaan kirjoista, mutta pitää sitä itselleen tärkeänä harrastuksena. Niin tärkeänä, että otti Syysjuhannusta tehdessään seitsemän kuukauden vuorotteluvapaan saadakseen keskittyä pelkästään kirjoittamiseen.

–Suurin osa ajasta taisi kylläkin mennä kalastuksen ja muun mukavan merkeissä. Käsikirjoitus syntyi loppujen lopuksi tiiviin rupeaman tuloksena muutamassa viikossa, Hakulinen muistelee.

Kulttuurimaailman tyly seinä oli Hakulista vastassa, kun hän tarjosi käsikirjoitustaan isoille kustannusyhtiöille. Kävi kuten Kalle Päätalolle aikoinaan: teksti ei ylittänyt yhdenkään suuren kustantajan julkaisukynnystä.

Lopulta Päätalo löysi kirjoilleen julkaisijan, joka sitten julkaisikin tältä joitakin sivuja, ja taisi jotain tienatakin. Hakulinen löysi julkaisukanavan tutusta suunnasta.

–Keskisuuri kustannustalo Myllylahti, joka julkaisi jo esikoiskirjani, otti Syysjuhannuksen lukematta julkaistavakseen, hän kehuu yritystä, joka julkaisee paljon muun muassa dekkareita.

Hakulinen kertoo kirjojensa syntyneen niin, että ensin on löytynyt kiinnostava aihe, josta hän on kirjoittanut novellin. Syysjuhannuksen aihepiiristä niitä syntyi peräti kaksi. Molemmat herättivät kiinnostusta ja aineksia tuntui riittävän, joten päätös aiheen laajentamisesta romaaniksi oli helppo.

Laipan erakosta tuli postuumisti romaanihenkilö

Syysjuhannus on sukupolviromaani, jossa kahden isän ja kahden pojan kohtalot kietoutuvat toisiinsa erikoisella tavalla. Isän salattu menneisyys alkaa kiertyä auki kirjan päähenkilölle Tomi Ylijoelle, kun perunkirjoituksessa luetaan isän erikoinen testamentti.

1940-luvulta lähes vuosituhannen vaihteeseen asti sijoittuvat tapahtumat vievät lukijan välillä Inarijärvelle asti ja siellä muun muassa sodanjälkeiseen kummalliseen hankkeeseen: sotakorvauksena suoritettuun tukkien uittoon Inarilta Neuvostoliiton puolelle.

–Inari päätyi kirjaan sen vuoksi, että se on itselleni tuttu ja läheinen sinne tekemieni yli kahdenkymmenen kalastusreissun kautta. Kaikki muutkin kirjan tapahtumapaikat ovat minulle eri yhteyksistä tuttuja, intohimoiseksi kalamieheksi tunnustautuva kirjailija valottaa.

Tuttuja ovat myös sydänhämäläiset maisemat, joihin osa kirjan tapahtumista sijoittuu. Kaivannon kanavalla käydään lippoamassa kuoretta, Laipanmaassa poiketaan ihmettelemässä Verkkojärven raunioita ja jututtamassa Rajalan metsäkämpän erakkoa, Nestori Hanhikoskea.

Syysjuhannuksessa Hakulinen käsittelee useita historiallisia tapahtumia ja aiheita. Hän kertoo kahlanneensa läpi suuren läjän lähdekirjallisuutta.

–Kävin pöyhimässä tietoja romaanin taustaksi jopa Kansallisarkistossa. Korostan, että teos on täysin fiktiivinen, vaikka pohjautuukin todellisiin tapahtumiin ja ilmiöihin. Jotkut siinä käsitellyt aiheet, kuten metsäkaartilaisuus, sodassa järkkyneet mielet ja oman maan kansalaisten surmaamiset ovat edelleenkin kipeitä ja vaiettuja asioita.

Loppua kohti kirja alkaa saada yhä enemmän myös dekkarin piirteitä. Jännitys tihentyy ja surmatöitä tehdään. Kirjailija tunnustaa katuvansa, että tuli tappaneeksi niin monta henkilöään, ja lupaa olla jatkossa armeliaampi.

–En osaa itse sanoa, pidänkö Syysjuhannusta sukupolvi- vai historiaromaanina tai dekkarina. Jätän sen lukijoiden päätettäväksi, Hakulinen summaa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?