Taas on se aika vuodesta.
Aina yhtä matkaa joulun kanssa lähestyy nimittäin se jännittävä aika, jolloin epätietoisuus hälvenee, kun jälleen kerran uuteen kuosiin lyödyn Uuden musiikin kilpailun tämänkertainen malli paljastetaan. Se aika, jolloin julkistetaan UMK:hon osallistuvat Suomen ehdokkaat maan seuraavaksi Euroviisu-edustajaksi. Aika, jolloin optimismin kääntyminen pessimismiksi etenee vaiheittain alkaen edustajaehdokkaiden ilmoittamisesta jatkuen toiveisiin hienoista kappaleista ja päätyen live-esiintymisten aiheuttamaan pettymykseen.
Tällä hetkellä prosessissa ollaan lähestymässä viimeistä vaihetta – UMK-finaali järjestetään tammikuussa, ja ehdokkaat kappaleineen ovat tiedossa. Lavalle nouseva Uuden musiikin kilpailun ehdokaskaarti on tänä vuonna varsin perinteinen: trendikkääksi hiottujen kappaleiden kera saapuvia suomenruotsalaisia, helsinkiläisiä, nuoria naisartisteja ja muutama huomionhakuisuus- tai hassutteluesitys.
Olen tehnyt johtopäätöksen. Ei Ylellä – toisin kuin muualla Suomessa – edes tavoitella menestystä Euroviisuissa. Uuden musiikin kilpailun tarkoituksena on, sinänsä kunnioitettavasti, antaa näyttöpaikkoja uusille suomalaiskyvyille musiikin saralla. Siinä valossa on täysin ymmärrettävää, että rock eri vivahteineen suljetaan pois kisasta, koska sehän Suomessa ja jopa kansainvälisesti menestyy ihan ominkin avuin.
Siinä sivussa Yle voi jatkaa viisujättipotin metsästystä itse luomallaan konseptilla, jolloin menestyksen tullen – tilastolliset todennäköisyydet kasvavat joka vuosi – voidaan röyhistää itsetietoisesti rintaa ja sanoa: ”Me tiesimme tämän koko ajan”. UMK:n isännät ja emännät voivat ylpeänä todeta, että ilman heitä Saara Aalto tuskin olisi noussut Euroopan laajuiseen valokeilaan. Olkoonkin, että Aalto jäi kotimaisissa viisukarsinnoissa kahdesti toiseksi ennen kuin lähti hakemaan nostetta muuta kautta.
Sääli onkin, että Euroviisu-edustus on sidottu UMK:hon; nyt Euroviisut on välttämätön paha, josta kuitenkin otetaan täysi hyöty UMK-markkinoinnissa. Viime vuosien UMK-kattauksilla voittaja olisi mainostetun ”sadan miljoonan kuulijan” sijaan ansainnut korkeintaan paikan varsinaisissa Euroviisu-karsinnoissa.
Toimittaja on Sydän-Hämeen Lehden toimittaja, josta Ylellä ajatellaan luultavasti, ettei tuo kaveri ole koskaan tyytyväinen mihinkään – ei edes jouluna.
Viimeisimmät kommentit