Nahkatakkinen tyttö -musikaali: Lukiolaisten jättiurakka huipentui joulun alla

Kaoottinen, hauska ja mahtava

Musikaalin alussa yleisön yllättivät Kandalffi (Helerin Jaanhold), Dark Vatter (Julia Mäenpää), Harrie Potter (Inca Salomaa), Jokeri (Ville Viitala) sekä Susi (Iida Saarinen).

Opetteaja (Nelli Hokkanen)(vasemmalla), terveyhdenhoitaja (Hilla Vahvelainen) sekä Katan isä (Tuomas Ojanen) ja äiti (Iida Saarinen) keskustelevat tytön voinnista.

Kangasalan lukion auditorioon valuu joulun alla iso lauma lukiolaisten ystäviä, tuttuja ja perheenjäseniä. Elokuusta asti suunniteltu Hanna Suutelan, Matti Suomelan ja Kari Jagtin käsikirjoittama Nahkatakkinen tyttö -musikaali on vihdoin valmis. Projektissa on ollut mukana kaiken kaikkiaan reilut seitsemänkymmentä opiskelijaa, muutama opettaja ja koulun ulkopuolinen ohjaaja.

Musikaalissa lukioikäiset nuoret lähtevät yhdessä mökille, jossa on vuosi sitten tapahtunut kauheita. Tarina kietoutuu monimutkaisten ja rikkinäisten kaverisuhteiden ympärille, joissa häilytään kuoleman ja elämän sekä epätodellisuuden ja todellisuuden rajalla.

Masennuksesta aikaisemmin kärsinyt Kata juttelee tunteistaan ainoastaan Jonen kanssa. Muut nuoret eivät katso hyvällä, kun Kata kertoo Jonen tulleen mökille mukaan.

Sekalaiseen kastiin kuuluvat niin kovisteleva Dingo jengeineen, nörtti Henri larppaajaystävineen kuin naapurin hupsut mummot Sylvi, Aili ja Helmi, jotka pelottelevat nuoria mökillä asuvasta Hämähäkkimiehestä.

Käsikirjoittajat ovat loistavasti sijoittaneet juoneen myös symbolismia, kun nuorena yhdessä eläinkorteilla leikkineet Jone, Dingo ja Henri löytävät lopussa korttien myötä jälleen ystävyytensä.

 

Musikaalissa laulettiin useita Dingo-yhtyeen hittibiisejä, kuten Nahkatakkinen tyttö.

Dingon kappaleet siivittävät tarinaa

Huumoria, kauhua, iloa ja surua sisältävän musikaalin pääosassa on tietenkin tanssi ja musiikki. Tanssijoina toimivat lukion tanssia harrastavat opiskelijat ja livemusiikista vastaavat pääosin musalinjalaiset. Musikaalin biisit ovat yhden kaikkien aikojen suosituimman suomalaisyhtyeen, Dingon, kappaleita. Näytöksessä kuultiin muun muassa hitit Nahkatakkinen tyttö, Autiotalo, Levoton Tuhkimo sekä Sinä ja minä.

Vaikka musiikki on täysin Dingo -yhtyeen tuotannosta ja musikaalin yksi isoimmista hahmoista on Dingo -niminen nuori, itse musikaalin juonella ei ole mitään tekemistä kyseisen bändin kanssa. Kappaleiden sanoitukset sen sijaan kuljettavat juonta eteenpäin kuin ne olisivat osa musikaalin vuorosanoista.

 

Nuoret paiskoivat tosissaan hommia

Upeaksi kokonaisuudeksi muodostunut musikaaliprojekti ei ole aivan pienen työn tulosta.

– Tekemistä on ollut paljon ja töitä on paiskittu iltamyöhään, mutta oppilaat ovat mahdollistaneet hommien sujumisen, ohjaaja Piritta Vartola kehuu nuorten aktiivisuutta projektin aikana.

Dingo (Samuli Miettinen) oli luokan kovistelija ja hänellä oli ympärillään iso jengi.

Aluksi nuoret jaettiin useampaan työryhmään, kuten tanssijoihin, soittajiin ja puvustajiin. Näissä ryhmissä projektia alettiin viedä eteenpäin, kunnes viimeisen kuukauden aikana osia alettiin nitoa yhteen.

Musikaalin työryhmä vietti jopa yhteisen yön koululla.

– Nämä viimeiset viikot ovat olleet todella tiukkoja ja raskaita, mutta paljon on saatu aikaiseksi, Vartola myöntää.

Piritta Vartola päätyi ohjaamaan musikaalia, kun eräs koulun oppilaista käy hänen laulutunneillaan. Projekti ei ollut ensimmäinen, jonka hän teki yhdessä nuorten kanssa. Ammatikseen Vartola tekee musiikki- ja teatterialan töitä, joten kokemusta ei ohjaajalta puuttunut.

Vartola ei ollut ainoa musikaalissa mukana ollut aikuinen, joka kehuu opiskelijoita. Koulun musiikinopettaja ja musikaalissa äänistä vastaava Panu Ukkonen oli myös sitä mieltä, että hommia on paiskittu ahkerasti.

– Hienointa oli nähdä, kuinka itsenäisesti nuoret tekivät töitä joka välissä, kun vain ehtivät, Ukkonen kehuu opiskelijoitaan.

Äänien lisäksi Ukkonen ohjasi bändiä yhdessä koulun toisen musiikinopettajan Aimo Laitamon kanssa.

 

Rooleja piti hieman hakea

Salaperäinen Jone (Erik Ahola) ja Kata (Suvi Heikkinen) esittivät yhdessä koskettavia biisejä.

Vaikka musikaalin tekeminen sujui pääosin hyvin ja aikataulussaan, harjoittelu ei ollut aina yhtä mukavaa.

– Olihan se tosi stressaavaa, mutta silti kivaa, Kata-tyttöä näytellyt Suvi Heikkinen kertoo.

– Kaoottista, hauskaa, väsyttävää ja mahtavaa, kiteyttää Dingon näyttelijä Samuli Miettinen projektista.

– Tähän porukkaan saa olla tosi tyytyväinen, sanoo Erik Ahola, joka näytteli Jonea.

Nuoret eivät tienneet musikaalista vielä mitään, kun he osallistuivat elokuussa järjestettyihin koe-esiintymisiin.

– Kaikki selkeni vasta, kun luimme käsikirjoituksen ja saimme roolit, Miettinen kertoo.

Aluksi juoni, jossa oli mukana kuollut poika, hämmästytti nuoria. Mutta pian tarinaan päästiin sisään.

Miettinen kertoo, että samalla yksinkertainen, mutta niin monimutkainen Dingo-hahmo oli sopinut hänelle kuin nenä päähän.

Musikaalissa soittanut bändi koostui lukion musalinjalaisista.

– Rooli löytyi kyllä todella hyvin, Miettinen toteaa tyytyväisenä.

Samaa eivät sano Heikkinen ja Ahola.

– Jonessa oli omat vaikeutensa aluksi, Ahola naurahtaa.

Salaperäisen hahmon näytteleminen oli hieman outoa, kunnes Aholalle valkeni käsikirjoituksen avulla, minkälainen hahmo Jonessa on todellisuudessa kyse.

– Kataa piti myös hieman hakea, Heikkinen kertoo.

Kata on samalla musikaalin hiljaisin, mutta näkyvin hahmo, jonka tunteet vaihtelivat tuon tuostakin. Heikkinen kuitenkin suoriutui roolistaan upeasti.

 

Koskettavaa musiikkia ja hienot lavasteet

Kata (Suvi Heikkinen) kosketti yleisöä kauniilla lauluäänellään.

Näyttelijöiden lisäksi muutkin työryhmät saivat paiskia hommia projektin aikana.

– Olihan tämä rennompaa kuin näyttelijöillä, vaikka töitä riitti meilläkin, krääsäryhmään kuulunut Valtteri Välimäki kertoo.

Välimäki puhuu kokemuksesta, sillä hän oli näyttelijänä mukana lukion edellisessä musikaalissa kaksi vuotta sitten. Krääsäryhmäläisten tehtävä musikaalissa oli siirtää ja vaihtaa lavasteita näytöksen aikana.

Aino Mattsson vahvistaa, että työskentely musikaalin parissa vaati kärsivällisyyttä.

– Aluksi tuntui, että mistään ei tule mitään, bändissä poikkihuilua soittanut Mattsson sanoo.

Osa Dingon biiseistä oli hänelle valmiiksi tuttuja ja loputkin alkoivat sujua nopeasti yhdessä bändin kanssa.

Kun musiikki, tanssi ja uskomattoman hyvät näyttelijänlahjat kootaan Kangasalan lukiolla yhteen, myös yleisö saa aihetta antaa hyvää palautetta.

– Musiikki oli koskettavaa ja kaunista, monet kehuvat.

– Lavasteet olivat hienot ja uskottavat, muutamat huomioivat.

Kaikki ovat kuitenkin samaa mieltä yhdestä asiasta: musikaali kokonaisuudessaan oli uskomattoman hyvä.

 

Tanssijoina toimivat koulun tanssia harrastavat opiskelijat.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?