Itsenäisyyden juuret: Ramppi-teatterin näyttämöllä palataan Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi isonvihan ajan Hämeeseen

Suomalaisuuden aamuhämärässä

Helmikuinen aamurusko. Kuva: Eero Mäki-Mantila

 

Ramppi-teatteri kunnioittaa Suomen itsenäisyyden juhlavuotta palauttamalla kesäteatterin näyttämölle Kostianvirran taistelun ja isonvihan ajat.  Aulis Aarnion kirjoittama näytelmä Taivas täynnä purppuraa saa kantaesityksensä Kangasalan kesäteatterissa 20. kesäkuuta.

Professori, oikeusfilosofi Aulis Aarnio on aina ollut kaunokirjallisessa tuotannossaan kiinnostunut rajapinnoista. Hän kirjoittaa mielellään historian murrosvaiheista, joissa aatteet syntyvät, kohtaavat tai törmäävät ja saavat aikaan uutta luovan efektin.

Juhlavuoden näytelmän purppuranvärissä pilkottaa suomalaisuuden kajastus – aika, jolloin Ruotsin Itämaan asukkaat alkoivat vasta aavistaa olevansa kansakunta.

Tapani Kalliomäki tuli Suomen kansalle tutuksi jo vuosituhannen vaihteessa TV-sarja Hovimäestä, jossa hän esitti kartanon isäntä Magnus Lindhofia. Ensimmäisen Hovimäki-dvd:n kansikuvassa Lindhof poseeraa Johanna-rouvansa (Nina Hukkinen) kanssa.

– Purppura on myös sekä rakkauden että sodan ja lisäksi parempaa huomista lupaavan iltaruskon väri, Aarnio perustelee.

Näytelmän harjoitukset alkavat tammikuussa.

Ohjaajana toimii monista elokuvista ja muun muassa TV-draama Hovimäestä tuttu Tapani Kalliomäki ja koreografina ja apulaisohjaajana Laura Huhtamaa, molemmat Lahden Kaupunginteatterista. Musiikin säveltää ja sovittaa Heikki Mäenpää.

– Olen tavattoman ilahtunut ohjaajavalinnoista, ja oma varta vasten sävelletty musiikki suorastaan kruunaa juhlanäytelmän. Teatterilla on myös uusia hyviä näyttelijöitä, joten tällä hetkellä voin odottaa iloisena ja jännittyneenä kesää, Aulis Aarnio sanoo.

 

 

Vieraan pelko on vihan alku

Taivas täynnä purppuraa -näytelmän taustana on Aulis Aarnion vuonna 1992 ilmestynyt romaani Kostian pappi, joka kertoo Kostianvirran taistelusta ja Pälkäneen kirkkoherra Matias Ithalinista.

Uudessa näytelmässä romaanin henkilöt ovat kuitenkin saaneet tehdä tilaa uusille roolihahmoille. Taivas täynnä purppuraa luo näyttämölle erilaisen, romaanin maailmasta erottuvan, näytelmän oman todellisuuden. Näkökulma siirtyysodasta ja Kostianvirran  taistelusta  ihmisten kohtaloihin. Näytelmä osoittaa, miten mittasuhteiltaan käsittämättömät Kostianvirran tapahtumat imaisevat pienen ihmisen armottomaan nieluunsa.  Hintaa siitä eivät maksa keisarit ja kuninkaat. Maksaa saavat syyttömät, ne, joille ei käynyt selväksi edes se, mikä puolesta sodittiin ja mitä vastaan asetuttiin.

– Sota, jota käydään, kuuluu korkeintaan kumuna taustalla jossakin kohdassa. Näytelmässä paneudutaan siihen, mitä ihmisten mielissä tapahtuu, kun he kokevat sodan ja vieraan vallan miehityksen kauhut, Aarnio selittää.

Näytelmän tematiikka tulee lähemmäs nykyistä Suomea ja Eurooppaa kuin uskoisikaan. Levottomassa ajassa syntyy vieraan pelko, suoranainen muukalaisviha. Jokainen pelkää itsensä ja läheistensä puolesta ja yrittää suojella sitä, mitä omasta tutusta elämästä on jäljellä.

Mutta entä sitten, kun suomalainen ja ulkomaalainen rakastuvat ja tahtovat mennä naimisiin?

– Juonen pohjana on tositarina Pälkäneeltä. Suomalaisen papintyttären ja puolalaisen sotilaan välillä solmittiin avioliitto – mutta se, mitä kaikkea rakkaustarinan ympärillä tapahtuu, on täysin kuvitteellista, Aarnio selittää.

 

 

Itsenäisyyden juuret kasvoivat kauan

Professori, kirjailija Aulis Aarnio on perehtynyt Kostianvirran taisteluun monesta näkökulmasta.

Suomen itsenäisyyden aamunkoitoksi mielletään yleensä aika sortokausista Venäjän vallankumoukseen. Silloin vuosisata Venäjän autonomisena suuriruhtinaskuntana oli jo opettanut Suomen toimimaan ja ajamaan asioitaan monessa suhteessa itsenäisesti.

1800-luvun kuluessa kotimainen tiede ja taide olivat kehittyneet nopeasti ja saattaneet suomalaiset tietoisiksi olemassaolostaan kansakuntana. Vuosisadan lopulta alkaen työväenaate oli alkanut herättää alempia yhteiskuntaluokkia tietoisiksi itsestään ja yhteiskunnallisista oikeuksistaan.

Suomi oli kypsynyt itsenäistymään, mutta milloin ja missä olikaan kylvetty siemen, josta kaikki alkoi?

– Yhdeltä osaltaan Pälkäneellä vuonna 1713, vastaa professori, kirjailija Aulis Aarnio.

Suuren Pohjan sodan Kostianvirran taistelu lokakuussa 1713 oli siihen mennessä suurin Pohjoismaiden maaperällä käyty taistelu, ja se oli mukana muuttamassa paitsi koko Euroopan historiankirjoitusta, myös suomalaisten ymmärrystä omasta olemassaolostaan.

– Vielä Kostianvirran taistelun aikaan suomalaisille ei ollut ensinkään selvää, minkä puolesta taisteltiin, Aulis Aarnio huomauttaa.

Hän toteaa, että hakkapeliittoja ja heidän tarumaista menestystään 30-vuotisessa sodassa osattiin kyllä rahvaankin kesken kunnioittaa, mutta ne tunteet olivat vielä kaukana isänmaallisuudesta.

– Minkäänlaisia kansallisesti yhdistäviä tunnuksia ei ollut olemassa. Herääminen kansakunnaksi alkoi vasta orastaa, eikä rahvas tullut siitä tietoiseksi pitkään aikaan, hän sanoo.

Mutta silti: kun suurvaltasota vyöryi Helsingin rannoilta Hämeen yli Pohjanmaalle ja toi perässään venäläismiehittäjä melkein koko nykyiseen Etelä- ja Keski-Suomeen, sen myllerryksessä syntyivät Suomen maaperään uuden ajattelutavan juuret.

 

Juslenius lähetti lumipallon

Aulis Aarnio toteaa, että ensimmäinen kuuluisa suomalaisuuden puolestapuhuja oli professori ja piispa Daniel Juslenius

(1676–1752), joka itse oli joutunut pakenemaan venäläismiehityksiä ja näkemään, missä ahdingossa suomalaiset elivät.

Fennofiili Juslenius esitti jokseenkin rohkeita väitteitä Suomen kansan menneisyydestä, mutta jälkipolvien kannalta tärkeintä oli, että hän ylipäätään määritteli suomalaiset kansana, jolla oli muista erillinen historia, kieli ja kulttuuri.

Juslenius ikään kuin työnsi liikkeelle lumipallon, joka lähti vierimään kahden vuosisadan läpi kohti itsenäisyyttä, kasvoi kokoa ja kerrytti itseensä yhä uutta ja uutta ainesta.

– Se oli hyvin hidas ja pitkä matka, kun aloitettiin melkein tyhjästä, professori Aarnio huomauttaa.

Jusleniusta seurasivat vuorollaan suuret suomenmielisyyden herättäjät, kuten Henrik Gabriel Porthan 1700-luvulla ja Adolf Ivar Arwidsson 1800-luvun alkupuolella. He raivasivat tietä Snellmanille, Lönnrotille ja muille kansallisuusaatteen suurmiehille, joiden rakentamalta perustalta puolestaan 1800-luvun lopun kansallisromantikot ponnistivat.

– Kaiken lähtökohta oli kuitenkin siinä, että vähitellen alettiin tajuta, että Suomi voisi olla muutakin kuin Ruotsin armeijan sotilasvarasto. Huomattiin myös, että jos emme itse ole mitään, aina tulee jostakin isäntä, joka on valmis hallitsemaan meitä. Se tapahtui täällä pienissä hämäläiskylissä. Siksi halusin tuoda juhlavuoden näytelmän niihin; kaikkeen siihen, mitä tavalliset ihmiset saattoivat kokea samaan aikaan, kun kokonainen kansakunta alkoi hitaasti liikahdella herätäkseen, Aarnio selittää.

Heikki Mäenpää säveltää musiikin Ramppi-teatterin juhlavuoden näytelmään.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?