Musiikki: Pälkäneläismuusikko Rami Hänninen rakensi äänitysstudion Niitty-Seppälään

Kelluvia huoneita ja vanhan liiton meininkiä

Varjokuva-yhtyeen jäsenet ovat kiinnostuneita vanhan liiton meiningistä, vanhasta musiikista ja laitteista. – Vanhoissa laitteissa on omanlainen luonteensa ja soundinsa, kitaristi Rami Hänninen sanoo.

Niitty-Seppälän tilan luentosali on kokenut viimeisen vuoden aikana melkoisen muodonmuutoksen, kun pälkäneläinen muusikko Rami Hänninen rakensi tiloihin äänitysstudion. VK-Studioksi ristityn studion omistaa kitaristi Hännisen Varjokuva-yhtyeen firma Tunnelmatuotanto Oy. Tositoimet studiolla alkavat näillä näppäimillä.

Hänninen nojaa studion aulassa tyytyväisenä porraskaiteeseen. Aulan tiloihin on tehty viimeisimpänä rakennus- ja siistimistöitä aivan vastikään.

Äänityssessioiden lomassa aulassa voi istahtaa pöydän ääreen kahvikupposen kera tai soittaa välimusiikit massiivipuisella pianolla. Tulevaisuudessa tilaa voi käyttää myös äänitystarkoitukseen.

Varjokuva jäi keikkatauolle loppuvuodesta, ja samoihin aikoihin studiolla voitiin laittaa remonttihanskat naulaan. Uurastuksen jälkeinen hengähdyshetki tuntuu Hännisen mukaan kropassa koputtelevana flunssana, mutta seuraavaksi VK-Studion tarinaan aletaan pikkuhiljaa kirjoitella ensimmäisiä lukuja.

– Rakentamisen jälkeen pitäisi seuraavaksi keskittyä sisältöpuoleen, markkinointiin ja nettisivujen tekemiseen, Hänninen sanoo.

 

Innokkuus kantaa pitkälle

Reilun sadan neliön tilat kattavat soittotilan, tarkkaamon, laulukopin sekä myös äänitystarkoitukseen muokattavan aulan.

Alkusysäyksen oman studion rakentamiselle antoi pitkäaikainen haave eli äänittäminen. Aiemmin Varjokuva väänsi levyjään Rami Hännisen ja yhtyeen toisen jäsenen pienissä kotistudioissa, mutta tilaa koko yhtyeen äänittämiseksi kerralla ei ole ollut. Kun sopivat tilat studiolle löytyivät niin ikään musiikkimiehen Jukka Kittilän tilalta, päätti bändi tarttua tilaisuuteen.

Rakennustyöt alkoivat syksyllä vuonna 2015, kun Hänninen alkoi Varjokuvan kanssa keikkoja kiertäneen Aukusti Koiviston kanssa raivata ja valmistella paikkoja remonttikuntoon.

– Aloimme haalia puutavaraa, ja kannoimme varmaan noin parisataa kipsilevyä portaita pitkin ylös, Hänninen muistelee.

Uunituore VK-Studio on muusikon kautta aikain ensimmäinen studionrakennusprojekti.

Hänninen on vastannut niin studion suunnittelusta kuin rakentamisen toteutuksesta. Vaativimmissa hommissa, kuten raskaissa esineiden siirtämisessä, on ollut mukana myös oman kylän talkooväkeä.

Vaikka työmäärä studion rakentamisessa yllätti, pääsee innokkuudella kitaristin mukaan pitkälle.

– Monet ovat kysyneet sitä, mistä olen saanut oppia tai tietoa studion rakentamisesta. Kuten sanottu, jos äänityshommat kiinnostavat, niin se on sellaista perustietoutta, mikä tulee itsestään. Esimerkiksi vaikkapa vinot seinät ja ilmalla eristäminen ovat perussysteemeitä, jotka tehdään aina studion rakentamisessa.

– Ehkä tärkeintä on muistaa se, ettei luovuta missään kohtaa. Jos tekee esimerkiksi järeän äänieristysseinän ja laittaa siihen huonon oven tai ikkunan, niin sittenhän kaikki aikaisempi työ on turhaa. Pitää jaksaa tiivistää ja tiivistää loppuun asti, Hänninen kertoo.

 

Analogian havinaa

VK-Studiolla on mahdollista äänittää musiikkia täysin analogisesti.

VK-Studion äänitystilat käsittävät soittotilan, laulukopin ja tarkkaamon.

Soittotila ja laulukoppi eroavat akustiikan osalta tosistaan huomattavasti. Soittotila on luonteeltaan koppia soivempi tila, joten äänittäessä mukaan saa myös tilan sointia.

Laulua ja puhetta äänitettäessä on ensiarvoisen tärkeää, että äänitystilassa ei ole kaikua, joten laulukoppi on akustisesti täysin kuollut eli kaiuton tila.

Studiokokonaisuuden rakentamisessa eristäminen on koko systeemin peruspilari, ja studion huoneet ovatkin ikään kuin kelluvia tiloja.

– Soittotila on jonkin verran kiinni talon rakenteissa, mutta tarkkaamotila ja laulukoppi eivät kosketa toisiaan suoraan missään kohdassa, eivätkä myöskään talon rakenteita. Esimerkiksi sadeäänet eivät kantaudu tarkkaamoon tai laulukoppiin, Hänninen kertoo.

Tarkkaamohuoneessa vastaan tulee riveittäin liukuja, erilaisia nappeja ja namiskoja. Hänninen nimittää tarkkaamosta löytyvää äänipöytää studion sydämeksi. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikä tahansa pöytä, ja se kertoo myös omalta osaltaan tarinaa studion omistajien innostuksesta vanhoihin laitteisiin.

– Tämä on sinänsä legendaarinen tiski, sillä se on Mika Sundqvistin vanha ja peräisin 1980-luvun alusta. Eli tällä on äänitetty useimmat manserokin alkuaikojen levytykset, Hänninen sanoo äänipöytään viitaten.

Hänninen on itse toiminut äänittäjänä ja miksaajana Varjokuvan viimeisimmissä levyissä ja lisäksi hän on tehnyt samoja hommia myös muiden muusikoiden levytyksillä. Miehen tavoittaa siis tiskin takaa myös VK-Studiolla.

Nykypäivänä äänilevyn äänittämiseen ei välttämättä tarvita massiivisia äänipöytiä, sillä teknologia mahdollistaa levyn tekemisen vaikka vain tietokoneen ja mikrofonin kanssa. Varjokuvan studiolla äänitysprosessia lähestytään perinteisestä vinkkelistä.

– Meillä on ollut ideana satsata siihen, että studiolla pystyy tekemään levyn täysin analogisesti eli ilman tietokonetta. Täällä on käytettävissä kelanauhat, ja äänipöydän lisäksi riittävästi efektilaitteita ja kompressoreita.

 

Ei mikään demopaja

Varjokuva-yhtyeen jäsenet ovat kiinnostuneita vanhan liiton meiningistä, vanhasta musiikista ja laitteista. – Vanhoissa laitteissa on omanlainen luonteensa ja soundinsa, kitaristi Rami Hänninen sanoo.

Vaikka VK-Studio palvelee Varjokuvan tarkoituksia, niin Hännisen ja kumppaneiden suunnitelmissa on jatkossa myös vuokrata studiota muillekin äänitystiloja tarvitseville. Studioisännillä on myös suunnitelmissa tiedottaa olemassa olostaan lähialueiden musiikkipiirien lisäksi levy-yhtiöille.

– Ajatuksena oli tällaiseen projektiin ryhtyessä, että studio ei ole mikään demopaja, vaan täyttää kaupallisen studion vaatimukset. Tarkoituksena on siis tehdä studiosta jossain määrin liiketoimintaa, Hänninen kertoo.

Kaupallisen äänitysstudion perustaminen ei Hännisen mukaan ole tällä hetkellä kovin mainio liikeidea. Syynä tähän ovat äänilevyjen laskevat myyntiluvut ja omalta osaltaan myös juuri mahdollisuus levyn äänittämiseen kotiolosuhteissa.

– Mutta vaikka levyjä ei myytäisikään, niin musiikkia pitää kuitenkin tehdä, ja sen tasoa pitäisi myös vaalia, Hänninen huomauttaa.

Studiolla alkaakin musiikki soida heti alkuvuodesta, sillä ensimmäiset tilavaraukset on jo sovittu. Varjokuva itse on toistaiseksi vetäytynyt keikkalavoilta maaliskuun alkuun kestävän tauon varjoihin, mutta yhtyeeltä on odotettavissa myös uutta levytystä.

Hänninen odottaa, että pääsee käärimään hihansa – tällä kertaa kuitenkin valmiissa, omassa studiossa.

– Luulen, että paras hetki on se, kun alamme bändin kanssa todenteolla äänittää täällä. Mutta varmasti sekin on mukava tilanne, kun joku on muu puikoissa, ja itse voi istuskella tuolla aulan sohvalla. Sekin on mukavaa, että voi vain seurata, kun kaikki toimii.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?