Häpeätahrasta merkkipaalu

Pälkäne tekee ennätyssuuria investointeja elinvoimaan rakentamalla kuuden miljoonan liikuntahallin ja vetämällä valokuitua kyliin kymmenellä miljoonalla. Mutta halleja ja nettiyhteyksiä on kaikkialla. Ne eivät ole mitään Pälkäneen todellisen vetonaulan rinnalla.

Rauniokirkon lasikate tekisi paikallisesta erikoisuudesta valtakunnallisen merkkikohteen. Lasikattokirkko rakentaisi koko kunnalle niin vahvaa brändiä, että innokkaimmat ideoivat jo kunnalle uutta vaakunaan kirkon länsipäädystä.

Lasikattoinen kirkko saisi monet koukkaamaan moottoritieltä Pälkäneen kautta. Se toisi ja synnyttäisi Pälkäneelle valtavan määrän uusia tapahtumia.

Lasikatto muuttaisi murenevan häpeätahran merkkipaaluksi. Pälkäneen ainutlaatuisen vihkikirkon kesälauantait myytäisiin vuosia etukäteen. Lasikaton alla voitaisiin järjestää tunnelmallisia tilaisuuksia kaikkina vuodenaikoina ja kaikilla säillä. Sinne kokoonnuttaisiin syysmyrskyn ropistessa kattoon ja talvisen tähtitaivaan alla.

Lasilla katettu kirkkoraunio synnyttäisi ympärilleen monipuolisen palveluverkoston. Juhlavieraat etsisivät sopivalta etäisyydeltä muun muassa ruoka- ja majapaikkoja sekä juhlataloja, somistajia, soittajia ja esiintyjiä.

 

Pälkäneläisiä haastettiin viikko sitten ideoimaan, mitä kaikkea lasikaton alla voitaisiin järjestää ja mitä sen ympärille syntyisi. Maaseutumaiseen tapaan aloitettiin perusteista ja päädyttiin pohtimaan räystään pituuksia ja kosteusongelmia.

Mutta kuntalaisten ei tarvitse miettiä, miten järjestetään vessat tai valvonta. Tämänkaltaiset erityiskysymykset kuuluvat rakennusalan osaajille, ja niistä merkittävä osa perattu jo esiselvityksissä. Talkooväki voi keskittyä hauskimpaan eli luomaan sisältöä. Jos tavoite on tarpeeksi houkutteleva, muut yksityiskohdat rahoitusta myöten hoituvat matkalla.

 

Pyynikin kesäteatterin 16 vuoden johtajakautensa aikana lasilla kattanut Jari Nieminen toi tuoreita ajatuksia kirkkoraunion kattamiseen ja kehittämiseen. Niemisen lähtökohta ei olisi huvikatos, vaan lasilla katettu kirkkoraunio. Siksi lasikaton ja muiden rakenteiden pitäisi korostaa kirkkoa ja sen pyhyyttä.

Seurakunta on jo aiemmin ilmoittanut olevansa valmis myymään kirkon, jos lasikatehankkeelle löytyy uskottava vetäjä. Tämä helpottaisi merkkikohteen tulevaa käyttöä, sillä nykyisin kirkko ei pelkästään yhdistä, vaan myös jakaa ihmisiä.

Nieminen esitteli idean päätyikkunaan lasisesta alttaritaulusta, joka sopisi kaikille uskontokunnille ja uskonnottomillekin.

Lasin olennainen ominaisuus on läpinäkyvyys. Nykyaikaiset led-valot loisivat lumoavan tunnelman erilaisiin tilaisuuksiin ja saisivat kirkon loistamaan kutsuvana valona pimeyden keskellä.

 

Kunnan valovoimaisimman hankkeen vetovastuu on jäänyt Vanhankirkon suojeluyhdistykselle. Vapaaehtoiset ovat liian paljon vartijoina. Kirkon kattaminen lasilla on kaikkine oheishankkeineen niin iso ponnistus, ettei se hoidu pelkästään talkoovoimin. Se on jalostettava hankkeeksi, jolla on täysipäiväinen vetäjä.

Hankkeen taakse tarvitaan kuntaakin laajemmat hartiat, sillä sen vaikutukset ei rajoitu kirkon tontille. Apua tarvitaan liikennejärjestelyistä alkaen, sillä Pälkäneellä törmätään kerta toisensa jälkeen Lahdentiehen.

Roholan asuinalue vaatii uuden sillan valtatien ali ja rauniokirkko olisi liitettävissä luontevasti Aapiskukkoon ja kylän palveluihin, kun juhlakansa pääsisi turvallisesti tien toiselle puolelle. Vessaksi muuttuvaa tunnelia ylväämpi ratkaisu olisi näyttävä silta tien yli. Kun se suunniteltaisiin fiksusti, siitäkin tulisi maamerkki, joka kääntäisi ohikulkijoiden huomion valoa hohtavaan ja elämää kuhisevaan kirkkoraunioon.

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?