Lasikate vai ei: Vanhankirkon kattaminen kiinnosti pälkäneläisiä, mahdollisen hankkeen laajuus mietitytti

Tulevaisuuden lupaus vai ongelmavyyhti?

Juhani Hartman idoi Heikki Närväsen rastilla.

Arkkitehti Salla Paakkunainen arvelee, että lasikatteinen kirkko toimivine oheispalveluineen kirkaistaisi merkittävästi Pälkäneen kuntaimagoa.

Kirkko vai markkinapaikka ja esiintymisareena, vai kaikkea yhtä aikaa? Lasilla katettu raunio vai kokonainen kulttuuripalvelujen rypäs? Mitä kaikkea Pälkäneen keskiaikainen kirkko voisi olla uuteen loistoon rakennettuna? Vai toisiko lasikate siihen loistoa lainkaan?

Pälkäneen Vanhankirkon suojeluyhdistys ja kunta järjestivät viime viikolla keskustelutilaisuuden, jossa kuntalaiset pääsivät sanomaan sanansa mahdollisiin rauniokirkon kattamissuunnitelmiin ja sen lähialueen muuhun mahdolliseen kehittämiseen. Yhdistyksen nykyisen vetäjä Kalle Vaismaa esittäytyi samalla yleisölle uudessa puheenjohtajan tehtävässään.

Museoviraston toissa syksynä antama kirkon lasikatetta puoltava lausunto herätti uudelleen suunnitelmat, jotka viime vuosikymmenellä haudattiin nimenomaan Museoviraston kielteisen suhtautumisen vuoksi.

Vanhankirkon lasikatteesta laadittu esiselvitys valmistui viime vuoden lopulla. Selvityksen laatija, paikallinen matkailuyrittäjä Heikki Närvänen esitteli tuloksia tilaisuuden alustukseksi. Yleisöpalautetta varten tilaisuudessa oli pisteitä, joilla oli tilaisuus sekä keskustella että kirjoittaa omia mielipiteitään.

 

Menestystarina olisi mahdollinen

Toimittaja, paikallishistorian tuntija Terhi Reskola piti hyvin todennäköisenä, että lasikatteisesta rauniokirkosta tulisi

Terhi Reskola toivoisi, että Pälkäneen merkittävä historia tuotaisiin esiin ansaitsemallaan tavalla. Kalle Vaismaa kirjoitti ideoita näkyviin.

Pälkäneelle matkailun vetonaula.

– Sellainen kohde olisi niin ainutlaatuinen, että olisi vaikea uskoa, ettei se houkuttelisi kävijöitä, hän arveli.

Samaan yhteyteen voisi hänen mielestään liittää muutakin paikkakunnan historiaa.

– Olen aina ajatellut, että Kostianvirran taistelusta pitäisi saada museo samaan tapaan kuin Belgiassa on tehty Waterloon taistelusta.  Historiaa ei ole saatu tuotua Pälkäneellä kunnolla esille, koska siltä on puuttunut paikka. Tapahtuma

tarvitsee aina paikan, johon se voi kiinnittyä; ja jos kirkko olisi kyllin vetovoimainen, sen ympärille voisi kehittää kokonaisen museokeskuksen, Reskola pohti.

Arkkitehti Salla Paakkunainen uskoi myös, että Pälkäneen kuntaimago hyötyisi lasilla katetusta kirkosta. Matkailun menestystarina vaatisi kuitenkin hänen mielestään muitakin ratkaisuja: esimerkiksi entinen Finntavernan alue pitäisi saada käyttöön ja mahdollisesti rakentaa yli- tai alikulku Lahdentien yli Aapiskukolta kirkon puolelle.

– Itse kirkon arkkitehtuurin pitäisin mahdollisimman yksinkertaisena. Alttaritaulun hyväksyn, mutta itse katteeseen en lähtisi suunnittelemaan kaiverruksia tai muuta ylimääräistä enkä myöskään toisi kirkkopihaan muita lasielementtejä, koska tila on kuitenkin pieni, Paakkunainen linjasi.

 

Eurot ratkaisevat

Kunnanjohtaja Janita Koivisto totesi, että kunnan kannalta lasikatehanke on myönteinen, mikäli se alkaa tuoda lisää

Kunnanjohtaja Janita Koivisto (keskellä) toivoisi paikallisten yrittäjien kiinnostuvan Vanhankirkon kehittämisestä.

veroeuroja kuntaan. Hän painotti, että huolellinen suunnittelu on tässä vaiheessa ratkaisevan tärkeää.

– Meidän pitäisi yhdessä luoda niin hyvä konsepti, että voisimme luottaa hankkeen etenemiseen. Kerralla sitä ei missään tapauksessa voi toteuttaa, mutta jos voidaan edetä palasissa, uskon, että mahdollisuudet ovat hyvät, Koivisto totesi.

Hän uskoi, että jos kirkko selkeästi hyödyttäisi paikallista elinkeinoelämää, kunta olisi puolestaan valmis osallistumaan huolto- ja ylläpitokuluihin.

– Toivon, että paikalliset yrittäjät lähtisivät vakavissaan miettimään vaihtoehtoja, joita hanke voisi heille tarjota. Muualta maailmasta on esimerkkejä siitä, että tämänkaltaiset kohteet ovat vaikuttaneet laajasti koko paikkakunnan elinkeinoelämään, hän muistutti.

Juhani Järvinen muistuttaa, että rauniokirkkoa on aina kohdeltava kirkkona ja hautausmaana.

Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Juhani Järvinen suhtautui puolestaan varauksellisesti varsinkin ajatukseen kirkon maallisista käyttötarkoituksista.

– Seurakunnan näkökulmasta kirkko pysyy aina kirkkona. Sekä sitä että ympäröivää hautausmaata on kohdeltava kunnioittaen eikä siellä voi ehdoitta toteuttaa mitä vain. On muistettava, että hautarauha alueella säilyy aina, hän sanoi.

Hän mietti myös kirkon hallinnointia ja maksajan tehtäviä.

– Seurakunta on kirkon omistaja, joten meidän on mietittävä tarkoin, miten koko kokonaisuuden huolto jatkossa kustannettaisiin. En haluaisi jättää lapsillemme sellaista taakkaa, että he olisivat sidottuja suuriin ylläpitokustannuksiin, Järvinen pohti.

Hanke tarvitsisi heti vetäjän

Lasikatto on merkittävä elinvoimatekijä Pälkäneelle, kunnanhallituksen puheenjohtaja Eero Laesterä sanoi.

Kunnanhallituksen puheenjohtaja Eero Laesterä arvioi, että selvitykseen tarvitaan joitakin tarkennuksia, joiden jälkeen ehdotus voidaan tuoda kunnanhallituksen käsittelyyn vielä tämän vaalikauden aikana.

Hän uskoi, että kysymyksessä voi olla kunnan kannalta erittäin merkittävä elinvoimatekijä, mutta sen toteuttaminen vaatii alusta asti ammattimaista otetta.

– Jos lasikatehanketta ryhdytään todella viemään eteenpäin, se tarvitsee tästä lähtien täysipäiväisen palkallisen hankevetäjän. Vapaaehtoistyöksi tai jonkun virkailijan sivutoimeksi tämä on liian laaja ja vaativa työ, hän muistutti.

Laesterä muistutti, että Museoviraston kattamislupa koskee lasikatetta eikä muita vaihtoehtoja. Jos siis päätettäisiin luopua lasikatesuunnitelmasta, palattaisiin lähtöruutuun.

– Suhtautuisin tähän positiivisesti, mutta kunnan osalta demokratia ratkaisee. Toivon kuitenkin, että pohtisimme tätä mieluummin ratkaisu- kuin ongelmakeskeisesti, hän totesi.

Monta ongelmaa on jo ratkaistu

Heikki Närvänen teki esiselvitystä laatiessaan kolme benchmarking-vierailua eurooppalaisiin kohteisiin. Selvityksessä tehtiin vertailuanalyysia Norjan Hamarin, Irlannin Kilfenoran ja Hollannin Bolswardin kirkkoraunioista, joissa on keskiaikaiseen kirkkoraunioon tai sen osaan on rakennettu lasikate.

Selvityksen perusteella lasikatteisen kirkon merkitys koko kunnan matkailu- ja muulle elinkeinoelämälle on vaihdellut eri maissa, ja siihen ovat vaikuttaneet erittäin ratkaisevasti kohteen brändäys sekä lähiympäristössä tarjolla olevat muut palvelut.

Katteiden hinta eri kohteissa vaihteli puolesta miljoonasta eurosta 8 miljoonaan, mikä tosin ei ole pelkän katon vaan koko rauniot peittävän lasikatteen hinta Norjan Hamarissa. Muut kulut vaihtelivat paljon kohteittain. Kallein eli Hamarin kirkko on tuottanut kunnalle ylivoimaisesti eniten tuloja ja kansainvälistä näkyvyyttä.

Närvänen on selvityksessään kartoittanut lasikatteen aiheuttamia ongelmia ja niihin löydettyjä ratkaisuja. Esiselvityksen vertailuanalyysin perusteella osataan tehdä oikeita kysymyksenasetteluja ja ennakoida asioita, joihin välttämättä törmätään, mikäli Vanhaankirkkoon ryhdytään rakentamaan lasikatetta.

Pälkäneelle olisi etua siitä, että esimerkiksi ilmanvaihtoa, lämmitystä ja kosteuden säätelyä, valaistusta ja äänentoistoa on testattu muissa kohteissa. Samoin kohteiden markkinoinnista ja oheispalveluista on jo olemassa malleja, joten jokaiseen kysymykseen ei tarvitse etsiä ratkaisua alusta lähtien.

Tavoitteena tulisi olla elämys

Jari Nieminen esitteli tamperelaisen kuvataiteilija Elina Parjasen suunnittelemaan lasitaideteosta, joka sopisi kirkon alttarin takana olevaan ikkuna-aukkoon. Lasin pintaan kaiverretaan mahdollisimman monella kielellä lause ”Hän joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven”. Lasin reunoilla olevat led-valot värittäisivät taulun eri sävyiseksi kirkkovuoden liturgisten värien mukaan.

– Miten Helsingistä Tampereen suuntaan matkaavat ihmiset saataisiin poikkeamaan 3-tieltä niin, että he ajaisivat Pälkäneen kautta?

Pyynikin kesäteatterin toiminnanjohtajana vuosina 2000–2016 ollut Jari Nieminen on pohdiskellut kysymystä siitä asti, kun hän kuuli Vanhankirkon uusista lasikatesuunnitelmista. Nieminen näkee, että Suomen oloissa ainutlaatuinen lasikatteinen raunio olisi hieno mahdollisuus mullistaa Pälkäneen maine matkailupitäjänä ja samalla koko paikallinen matkailuelinkeinoelämä.

Ajatus lasikatteesta on ollut Niemiselle tuttu jo kymmenen vuotta, sillä vuonna 2005 Pälkäneen rauniokirkon kattamisen ideakilpailun voittanut Mikko Lahikainen oli mukana suunnittelemassa samana vuonna valmistunutta Pyynikin kesäteatterin katosta.

Nieminen vieraili Pälkäneen ajatushautomossa kertomassa mietteistään.

– Pälkäneellä on isot omat voimavarat kehittyäkseen. Rauniokirkko on yksi voimavara, joka on vielä käyttämättä, hän arvioi.

Nieminen laski, että pelkästään Pyynikin kesäteatterissa joka kesä käyvästä 45 000 ihmisestä melko suuri osa heistä tulee etelästä päin ja melko suuri osa haluaa poiketa teatterimatkalla muuallakin, vähintään syömässä. Eikä aina Tampereella. Miksi Pälkäne ei ryhtyisi tosissaan houkuttelemaan heitä?

– Mielestäni tärkeä tavoite on tehdä rauniokirkosta elämys. Mahdollisuuksia siihen on rajattomasti, Nieminen uskoi.

Hän arveli, että Vanhakirkko voisi kytkeytyä paitsi Pälkäneen omaan matkailukokonaisuuteen, myös laajempaan alueelliseen yhteyteen.

Maailmalla hyvin suositut pyhiinvaellusreitit voisivat hänen mukaansa olla mahdollisuus myös Hämeessä ja Pirkanmaalla. Jo Pälkäneen naapurustosta löytyvät ainakin Hattulan, Hauhon, Sääksmäen ja Messukylän keskiaikaiset kirkot, jotka voisi liittää yhteiseen reittiin.

Nieminen kannusti pälkäneläisiä rohkeuteen ja ennakkoluulottomuuteen rauniokirkkonsa suhteen. Kunnan kannalta hän näki hankkeessa suuria mahdollisuuksia.

– Kaiken ympärille pitää syntyä uusia elinkeinoja, niitä pitää rakentaa ja luoda, Nieminen sanoi.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?