Mitä kaikkea painui avoimissa ovissa mielensopukoihin?

Perheitä.

KR-talleilla vietettiin viime sunnuntaina avoimien ovien päivää. Mitä kaikkea painuu mielensopukoihin, jos viettää tammikuisen sunnuntaipäivän tallin avoimien ovien päivässä?

Finlandia. Jean Sibelius. Meidän Suomi. 100 vuotta. Olen niin ylpeä, että olen suomalainen. Rinta rottingilla katson, kun viisi hevosta astuu esiin.

Suomenhevonen. 100-vuotiaan Suomen kansallishevonen. Yksi rotu. Lukuisia eri käyttötarkoituksia.

Työhevossuunnan suomenhevonen. Niskavuori. Onko se Heta, kun on ohjaksissa?

Viima. Ei! Ei siellä käynyt tuuli. Viima on se tallilla asustava rautias tamma, joka on juoksijalinjainen suomenhevonen.

Vilinän Voitto. Itse tuon sanoiksi virkki: ”Lähe nyt, laukki, laskemahan, liinaharja, liikkumahan” (Kalevala, 18. runo). Ja tottahan Vilinän Voitto lähtee, touhukas ratsuhevonen kun on – ja Kaisu selässä.

Lautaskorkeus. Se ei tarkoita likaisten lautasten pinoa tiskipöydällä. Rolle edustaa lautaskorkeutensa ansiosta pienhevossuunnan suomenhevosta.

Nelitahtinen askellaji, käynti. Tästä voi vetää johtopäätöksen, että laitumella käyskentelevä hepo on todellakin ”nelitahtinen ruohonleikkuri”.

Pohkeenväistö. Minä olen väistellyt vain kyynärpäitä urheiluvälineliikkeen loppuunmyynnissä. Tämä on ihan jotain muuta.

Avotaivutus. Ei mikään taivutus Valkeakoski-opiston naisryhmän jumppasessiossa. Tangotaivutus? Ei, vaikka arvokkaalta tanssilta kouluratsastus näyttääkin. Hevosbalettia.

Lännenratsastus. Tätä voisin kokeilla. Pitäkää varanne Lucky Luke, John Wayne ja Clint Eastwood! Saatte kilpailijan. WHOA!

Ratsastustunti. 13-vuotiaat tytöt matkustavat jonossa laiskojen hevosten selässä. Höpö höpö! Hiki virtaa, lihakset kasvavat. Kaikenikäiset ja -kokoiset ihmiset tekevät treeniä oppiakseen hallitsemaan vartaloaan ja ratsuaan.

Apujen käyttö. Se ei tarkoita tallihenkilökuntaa!

Tauko. Puheensorinaa, riemua, ystävien kohtaamista.

Perhe. Tallilla on kaikille jotakin puuhaa: pikkulapsille, koululaisille, nuorille, äideille, isille, tädeille, sedille, mummoille, papoille. Koko perheen juttu, siis.

Maneesi. Hevostelijat eivät olekaan täysin sään armoilla!

Tuoksut. Puhdas puru. Hevosen lanta. Heinäpaali. Nahka. Kahvi. Paistettu makkara.

Siisteys. Tavaroilla on paikkansa. Niin myös roskilla.

Vastuu. Isot eläimet. Iso vastuu.

Säännöt. Turvallisuus.

Ilo ja ystävällisyys. Tuntuu, että olen ilman muuta tervetullut tänne.

Tallitytöt. Hyväntuulinen nuorten ihmisten joukko. Näyttävät viihtyvän. Hei! Täällähän on poikiakin.

Sykerö. Tohtori Sykerö? Ei sentään. Se on pienen pieni nuttura, joita tytöt näpräävät jonoon hevosen harjaan.

Hehku. Innostuksen puna viisivuotiaan ratsastajan poskilla.

Nauru. Näillä ihmisillä on paljon jaettavaa.

Jännitys. En uskalla katsoa. Katson kumminkin. Laukka. Tiukka katse. Päättäväisyys. Este. Pidätän hengitystä. Ponnistus ja liito. Kovaa ja korkealta! Ja uudestaan…

Makrilli. Mitä? Kuulin väärin. Katrilli. Alan Walker. Sing Me to Sleep. Kaunis musiikki. Kauniit tytöt kauniiden ratsujen selässä. Valaistut hevoset. Ajoitus. Yhteispeli. Kokonaisuus. Älä herätä minua tästä satumaasta!

KR-tallit. Sympaattinen heppayhteisö maalla, metsän keskellä, missä maallikkokin otetaan lämpimästi vastaan. Suosittelen sinullekin.

Entä mitä tästä kaikesta jäi lopulta käteen? Munkkisokeria (ja laskiaispullan kermaa suupieliin). Puffetti on oiva juttu. Ponin karvoja. Niitä söpöläisiä on päästävä rapsuttamaan. Hyvä fiilis: Tunne, että kuulun tähän joukkoon! Näiden avulla eletään päivä uudelleen. Taidan tulla toistekin.

Tuula Rantanen