Kummallisia ja selittämättömiä asioita

Maailma muuttuu joiltakin osin tavatonta vauhtia. Toisaalta vanhoissa jutuissa esiintyy edelleen sellaisia pysyviä ongelmia, joita en ole kyennyt ratkaisemaan, vaikka käyskentelen jo seitsemännelläkymmenennellä. Mainostaa ei saa, mutta nyt puhutaan kotimaisista Valion tuotteista, joiden menekkiin kirjoitukseni ei varmuudella vaikuta. Hienoja juustoja molemmat, Koskenlaskija ja Aura. Kuola valuu suupielistä ryhtyessäni paketteja avaamaan. Sulatejuuston pahvisen säilytyslaatikon kansi saattaa vielä nousta repeytymättä, mutta sisempi tinapaperi silppuuntuu joka tapauksessa kelvottomaksi viuhkaksi yrittäessäni auttaa asiaa veitsellä. Vielä isompi haaste kätkeytyy sinihometuotteen tinakääreeseen, mikä kyllä silmälaseillakin tutkittuna näyttäisi laskostetun siististi. Mutta saman onnettoman lopputuloksen saavutan siinäkin. Ei kelpaa päällykseksi enää, home vilkkuu kiiltävän repaleisen kääreen alta. Tuorekelmu kiertyy solmulle katkoessani sitä lisäpeitteeksi. Yleensä molemmat tuotteet saavat odottaa minua rauhassa jääkaapissa. Jostakin syystä tärsimiini paketteihin eivät muut hevillä koske. Kumpaakin juustoa myydään myös kuluttajaystävällisemmissä pakkauksissa, mutta jostakin syystä ne eivät niistä kaavittuna maistu mielestäni lainkaan niin hyviltä.

Käymme silloin tällöin kylpylöissä ja uimahalleista. Aina mennessäni saunaan ammottaa löylykippo tyhjillään, vaikka minä sen uimaan lähtiessäni täytän. Tiedättekö kasvin, mikä tunnistaa ruohonleikkurin äänen? Voikukka näet kyykistyy terän lähestyessä. En osaa täyttää moottorisahan teräketjuöljysäiliötä niin, ettei suppilon ja reiän välistä turskahtele mustaa mönjää yli. Tutkin rautakauppaan lähtiessäni tarkoin etukäteen netistä aikomani ostokset. Varmistan vielä tuotteet virheiden välttämiseksi myyjältä. Viime suvena ostin Hämeenlinnasta huopakattopinnoitetta viedäkseni sen Aitooseen. Tarkistimme myyjättären kanssa vielä erityisesti purkin kannesta värin,kun matkaa edestakaisin karttuu lähes 120 kilometriä. Mökillä otin sekoituskepin ja sutin esille ryhtyäkseni töihin. Muuten hyvä, mutta sitä massaa vedetään kattotiilien tilkkeeksi. Palatessani kauppaan saatoin vaan todeta huopapinnoitepönttöjen tönöttävän aivan siinä vieressä.

Kirjoittaja on Aitoon pitkäaikainen vapaa-ajanasukas ja Helsingin poliisilaitoksen operaatiopäällikkö.

Menen todennäköisesti hautaan virheineni. Onneksi sitä sattuu muillekin. Rautalampilainen ystäväni laittoi huvilalleen kylpypaljun. Vettä lämmittävään kiukaaseen syötetään puut päältä ja tulipesä peitetään vahvalla pyöreällä teräskannella. Joku vuosi sitten valoi juhannuksena taivaalta vettä huolella ja puutkin ennättivät kastua märiksi. Tuli ei ottanut syttyäkseen ja niinpä isäntä lorautti kytevien pilkkeiden päälle kunnon lorauksen bensaa. Piipusta ei alkanut vähään aikaan sauhua nousta, joten mies riensi katsastamaan asiaa kuivien tulitikkujen kera. Tarkoitus oli juuri tarttua päällysluukun kahvaan, kun kaasuuntunut polttoaine räjähti palamaan posauttaen rautakannen suoraan syttymiehen otsikkoon. Mahtava verta lujasti syöksevä palkeenkielihän räjähdyksestä seurasi. Seurueesta löytyi onneksi selvä kuski, ja matkustettiin suorinta tietä pikavauhtia Suonenjoen terveyskeskukseen. Lääkäri tietenkin uskoi selityksen. Sanoi, ettei täällä juhannuksena juuri muuta tehdäkään kuin paikataan kylpypaljun tulisijan kannen otsaansa saaneita.

Appiukkoni teki meille mökille takavuosina hienon kattoon ruokapöydän päälle ripustettavan monihaaraisen puisen kynttelikön. Jokunen jouluaatto sitten alkoivat kynttilät lyhentyä uhkaavan lähelle pesiään. Vaimoni niitä rupesi tuolilla sukkasillaan seisten puhaltelemaan sammuksiin. Kauimmaiset vaativat kurotuksen eteenpäin, tuoli karkasi alta ja emäntä läsähti naamalleen keskelle pöytää. Huomasimme heti, että kipeää teki ja kasvot tulevat toiselta kantiltaan muuttamaan silmän seutuvilla väriään terveen punakasta mustanpuhuvaksi. Miniämme alan ihmisenä ymmärsi tuoda pakastimesta jäisiä marjapusseja, joilla tummuvaa poskea paineltiin. Vahinko kävi tässä tapauksessa vain puoli lasillista punaviiniä juoneelle ihmiselle. Kuljimme tapahtuman jälkeen parin viikon ajan kauppareissuilla ja muilla yhteisillä retkillämme siten, että minä vaelsin pari askelta vaimoni perässä kumarassa nöyrän näköisenä. Tiesin kaikkien pariskuntamme etenemisen havainnoineen ajattelevan yksiselitteisesti: ”Nyt tuo sika näkyy pieksäneen humalapäissään joulun kunniaksi pienen sievän vaimonsa.”

Jussi-Pekka Lämsä

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?