Presidentti ja hänen toimittajansa: Seija Holma kirjoittaa näytelmää erikoislaatuisesta työ- ja rakkaussuhteesta tasavallan huipulla

Urho Kekkonen ja nuori nainen

Seija Holma sanoo, että kritiikki Kekkosen ja Tyrkön suhdetta kohtaan katkeaa yleensä Tyrkön kirjojen lukemiseen. – Kirjat puolustavat itse itseään. Tässä tapauksessa tieto vähentää tuskaa.

 

Siihen riitti yksi yö.

Kun pälkäneläinen dramaturgi Seija Holma viime elokuussa kuuli, että Maarit Tyrkön muistelmateos Presidentti ja toimittaja oli ilmestynyt, hänen näytelmävainunsa heräsi.

Hän osti Tyrkön teoksen siltä istumalta e-kirjana ja uppoutui lukemaan. 500 sivua sähköistä tekstiä vilisi yön tunteina tajuntaan. Aamulla Holma soitti Näytelmäkulmaan ja pyysi saada varata oikeudet Urho Kekkosesta ja Maarit Tyrköstä kertovaan näytelmään – siltä varalta että suunnitelma toteutuisi.

– Ei ole taiteesta poissa, jos osaa yhdistää siihen kysymyksen, kiinnostaako aihe yleisöä, Holma huomauttaa.

Hän neuvotteli esimiehensä, Tampereen Työväen Teatterin johtajan Maarit Pyökärin kanssa ja otti yhteyttä Maarit Tyrkköön. Kaimat olivat innokkaita tarttumaan Holman ideaan. Kyllä – Suomen itsenäisyyden juhlavuonna tehtäisiin näytelmä vanhenevan Kekkosen ja nuoren pelottoman ja innostuneen toimittajan erikoisesta suhteesta.

– Maarit Tyrkkö seuraa ja kommentoi aktiivisesti työprosessia, mistä on ollut minulle paljon apua ja iloa, Holma kertoo.

Tyrkkö on julkaissut kaksi kirjaa, jotka kertovat hänen seitsemän vuotta kestäneestä ystävyydestään presidentti Kekkosen kanssa. Kirjat perustuvat päiväkirjoihin, muistiinpanoihin ja parin kirjeenvaihtoon, mutta kaikesta yksityiskohtaisuudesta huolimatta ystävyyssuhteen laatu jää ulkopuolisille aavistuksen hämäräksi.

– Ei meidän tarvitsekaan tietää kaikkea. Minä teen kirjoittajana tulkintani, ohjaaja tekee omansa ja lopullinen päätelmä on valmista teosta katsovan yleisön omassa vallassa, Seija Holma sanoo.

Presidentti ja tyttö -näytelmän ensi-ilta on Tampereen Työväen Teatterissa ensi lokakuussa, Aleksin Kiven päivänä.

 

 

Tasapainoilua kapealla lankulla

Kesä ja ranta merkitsivät rentoutumista presidentille. Kuvassa Kekkosen yllä on vuorineuvos Kauko Rastaan lahjoittama vapaa-ajan asu. Kuva Maarit Tyrkön teoksesta Tyttö ja nauhuri.

Presidentti ja tyttö käsittelee vuosia 1974–1981, eli koko sitä ajanjaksoa, jonka Tyrkkö ja Kekkonen viettivät yhdessä toisaalta julkisissa tehtävissä ja toisaalta yksityiselämässä. Sitä kirjoittaessaan Seija Holma liikkuu Suomen sisä- ja ulkopolitiikan silloisessa ytimessä.

– Yhteiskunnallinen ympäristö on näytelmässä iso juttu, hän toteaa.

Juuri tällä hetkellä maailmassa eletään monella tavoin jännitteistä ja levotonta aikaa. Holman mukaan asioitten suhteuttaminen kannattaisi aina, poliittisen historian tunteminen auttaa asiassa. Kekkosen valtakaudella tietoa käsiteltiin julkisuudessa eri tavoin kuin nykyään. Oli asioita, joista vain tihkui jotain kansan tietoon, ja asioita, joista ei tiedetty mitään.

Holma joutuu näytelmää kirjoittaessaan miettimään, miten hyvin nykykatsojat osaavat asettaa asioita lähihistorian kehykseen. Mitä heille kertovat esimerkiksi nimet Ahti Karjalainen tai Johannes Virolainen?

– Mitä enemmän olen perehtynyt 1970-luvun poliittiseen ilmapiiriin, sitä selvemmin olen tajunnut, miten kapea oli se lankku, jota pitkin piti tasapainoilla suhteessa Neuvostoliittoon. Suomen valtionjohdon oli koko ajan otettava huomioon oletettu idän mielipide, Holma sanoo.

Suomi eli silloin nopeaa kasvun vaihetta yhtä aikaa monella alueella. Varsinkin nuorilla oli mielikuva, että rauha, itsenäisyys ja vapaa tila kehittyä olivat kansalaisten itsestään selvä oikeus. Vaan kuka sen heille takasi?

– Lopultakin oli aika pieni piiri, jossa keskeiset päätökset tehtiin, ja ne olivat usein kovia päätöksiä. Mutta uhkakin oli kovempi kuin useimmat varmaan tajusivat, Holma pohtii.

Kekkosen idän reissuja saatettiin kansalaisten parissa naureskella.

– Lähteisiin tutustuminen on vetänyt mattoa sen naurun alta, Holma toteaa.

Hänen näytelmänsä Urho Kekkosesta ei ole poliittinen karikatyyri.

– Presidentti ja tyttö kertoo ihmisistä. Haluan kirjoittaa kaikkiin henkilöihin inhimillistä syvyyttä; haluan ymmärtää ja ristivalottaa heitä, en missään tapauksessa luo heistä vitsihahmoja, hän kertoo.

Huumorin hän päästää mukaan samalla tavoin kuin se tulee tavalliseen elämään, tilanteiden ja puheiden kautta. Tarina rakkaudesta syntyy inhimillisin eväin.

 

 

Sattumat johtivat suhteeseen

Nuori Maarti Tyrkkö 1970-luvulla.Kuva Maarit Tyrkön teoksesta Tyttö ja nauhuri.

Maarit Tyrkkö ja Urho Kekkonen tutustuivat toisiinsa kesällä 1974.

Kekkonen oli siihen aikaan jo yli 70-vuotias ja alkanut sairastella. Parin ensimmäinen yhteinen työ oli Suomen Kuvalehden paljon kohua herättänyt haastattelu, jonka Tyrkkö teki Meilahden sairaalassa, missä presidentti oli toipumassa eturauhasleikkauksesta.

Kekkonen piti tärkeänä puhua sairaudestaan avoimesti, jotta muutkin samaa vaivaa potevat uskaltaisivat puhua. Eturauhasen liikakasvu oli vielä tuolloin häpeilty ja vaiettu ongelma, johon oli kuitenkin olemassa tehokas hoito. Presidentti halusi juttuun myös lääkärin haastattelun, jotta lääketieteelliset faktat tulisi käsiteltyä kunnolla.

Suomen Kuvalehdessä juttu haluttiin antaa nuorelle ennakkoluulottomalle toimittajalle. Arpa lankesi Tyrkölle, avustajalle, koska kollega, jolle juttua ensin tarjottiin, oli estynyt.

Saman vuoden joulukuun 2. päivänä Sylvi Kekkonen kuoli ja Maarit Tyrkkö teki ensimmäisen työpäivänsä Suomen Kuvalehden vakituisena toimittajana. Hänen ensimmäiseksi tehtäväkseen tuli laatia kuvakertomus Sylvi Kekkosen elämästä, mikä johti hänet presidentinlinnaan etsimään ja valikoimaan kuvia. Viimeistään silloin hänestä tuli presidentin toimittaja.

Tyrkön ja Kekkosen suhde alkoi vuosien mittaan tiivistyä ja lähentyä sekä julkisessa että yksityisessä elämässä. Tyrkkö seurasi vain harvoin presidenttiä virkamatkoille toimittajana, virkistysmatkoilla hän oli usein mukana ystävänä. Koko ajan hän teki muistiinpanoja, nauhoitti ja kirjoitti. Kaikki perustui molemminpuoliseen luottamukseen ja yhdessäolon helppouteen. 47 vuoden ikäero ei haitannut.

”Yksityisessä maailmassani tunsin itseni presidentin kanssa tasavertaiseksi – tai lähes tasavertaiseksi”, Maarit Tyrkkö kirjoittaa Tyttö ja nauhuri –kirjassaan.

 

 

Minkä laatuinen rakkaussuhde?

Urho Kekkonen ja Maarit Tyrkkö tapasivat ensi kerran Meilahden sairaalassa. Kuva Maarit Tyrkön teoksesta Tyttö ja nauhuri.

Seija Holma sanoo, että häntä itseään kiinnostaa aiheessa erityisesti julkisen ja yksityisen rajapinta. Häneen on tehnyt vaikutuksen nuoren toimittajan ja iäkkään presidentin suhteen lämpö; sen syvyys ja vivahteikkuus.

– En ota näytelmässä kantaa siihen, miten intiimi suhde heillä oli. Minulta itseltänikin on tämän kirjoitusprosessin aikana kyselty, oliko heillä seksisuhdetta. Mutta enhän minä ollut paikalla – eikä se ole olennainen asia, hän pohtii.

Rakkaus leimasi joka tapauksessa toimittajan ja presidentin suhdetta, mutta ennen kaikkea se oli hoivaavaa molemminpuolista välittämistä. Kekkonen saattoi esimerkiksi hyvänyönpuhelussaan komentaa: ”Nyt kirja pois ja nukkumaan!”

– Kekkosen sielu oli kotona siellä, missä Maarit Tyrkkö oli. Hänen läsnäolonsa merkitsi lepoa ja rauhaa, Seija Holma määrittelee.

Kekkosen tunnettu suhde Anita Hallamaan ei rajoittanut yhteiselämää Tyrkön kanssa.

– Anita Hallama on mukana näytelmässä. Se suhde rakentui kokonaan eri perustalle: Hallama oli rakastajatar ja halusi myös näkyä sellaisena. Mutta totta on sekin, että Kekkonen arvosti Sylviä ja kaipasi tätä hirveästi elämänsä viime hetkiin saakka. Asiat eivät ole ollenkaan yksiselitteisiä, Holma muistuttaa.

 

 

Työstä tuli kestävä side

Presidentti ja tyttö -näytelmää kirjoittavan Seija Holma tausta-aineisto on laaja.

Mutta mikä näytelmän kirjoittajan mielestä loppujen lopuksi sai aikaan erikoisen luottamussuhteen nuoren toimittajan ja iäkkään presidentin välillä?

– Yhteinen työnteko, sen kautta syntynyt sielunkumppanuus, vastaa Seija Holma.

Hän uskoo, että presidentti löysi Maarit Tyrkössä ihmisen, jolle oli helppo puhua – avoimen ja vilpittömän kuuntelijan, joka ymmärsi puolesta sanasta. Se teki mahdolliseksi tiiviimmän työyhteyden kuin Urho Kekkosella oli ollut kenenkään toisen kanssa.

Seitsemän vuoden aikana Tyrkkö toimitti Kekkosen kirjat Kirjeitä myllystäni 1 ja 2, Nimellä ja nimimerkillä 1 ja 2 (yhdessä Keijo Korhosen kanssa), Matkakuvia Kainuusta ja Lapista, sekä Tamminiemi.

Vuonna 1981, samana syksynä, jolloin muistisairaus sai Kekkosesta lopullisen voiton, tuli painosta muistelmateos Vuosisatani 1, jonka kirjoittamistyössä Tyrkkö oli ollut tukena. Kekkosen elinaikana ilmestyivät vielä Tyrkön toimittamat Vastavirtaan(yhdessä Juhani Suomen kanssa) ja Sivalluksia.

– Kekkonen kohtasi Tyrkössä nuoruutta, raikkautta ja hyvää huumoria, joka ehkä nuorensi henkisesti häntä itseäänkin. Mutta työ oli perusta, joka piti heitä yhdessä, Holma sanoo.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?