Luontokuvaus: Piilokoju antaa Hannu Söderholmille hyvän suojan, josta pääsee kuvaamaan lintuja lähietäisyydeltä

Lintu lensi oksalle

Tikka. Kuva: Hannu Söderholm

 

Hannu Söderholm on valmiina, kun tikka lennähtää pihan ruokintapaikalla sijaitsevalle oksalle. Kameran tarkennus on asetettu jo valmiiksi oikeaan kohtaan, ja kun lintu pyrähtää paikalle, Söderholmin Olympus sanoo naps, naps ja naps. Mies itse istuu linnulta näkymättömissä piilokojussa. Piilokoju on retkituoli, joka on huputettu maastokuvioisella telttakankaalla. Tuoli on viritelty jo valmiiksi pihalle hyvään kohtaan, tällä kertaa suoraan yhden lintujen ruokintapaikan eteen.

– Täällä suojassa kun istuu, niin linnut eivät pelkää, vaikka niille juttelisi. Ne pelästyvät vasta sitten, jos näkevät minut tai jonkun muun ihmisen, Söderholm tietää.

Miehen pihapiiri Pälkäneen Mälkilässä on oikea paratiisi talvilinnuille. Siellä täällä pitkin pihaa sijaitsee ruokintapaikkoja, joissa Söderholm tarjoilee linnuille itse tekemäänsä, kookosrasvalla vahvistettua siemensekoitusta.

– Ruoka on se juttu, joka tuo linnut talvella pihaan. Ilman ruokaa hyvien lintukuvien ottaminen olisi paljon haasteellisempaa, Söderholm miettii.

Kuvausuransa alussa kymmeniä vuosia sitten Söderholm saattoi kuvata lintuja juoksemalla niiden perässä. Pian hän kuitenkin huomasi, ettei taktiikka toimi: on parempi asettua jo valmiiksi hyviin asemiin ja odottaa, että linnut tulevat pihaan.

Hannu Söderholm ja piilokojuksi taipuva retkituoli. Koju mahdollistaa lintujen kuvaamisen parhaimmillaan noin metrin etäisyydeltä.

Piilokoju peittää kuvaajan

Ennakointi on tuottanut vuosien varrella uskomattoman hienoja kuvia linnuista. Kuvat on otettu niin läheltä, että esimerkiksi jalkojen ja höyhenpeitteen yksityiskohdat näkyvät selvästi. Omaan pihaan ovat pyrähtäneet kuvattaviksi vuorollaan esimerkiksi keltasirkku, viherpeippo, pyrstötiainen, punatulkku, harmaapäätikka, kuusitiainen ja punatulkku.

– Koskikaroja olen käynyt kuvaamassa Vihavuodessa, joka on yksi lempikuvauspaikkojani oman pihapiirin ulkopuolella. Talvisaikaan sieltä voi saada tosi hienoja kuvia koskikaroista niiden viipyillessä Vihavuodenkoskessa, Söderholm tietää.

Vaikka linnut ovat pälkäneläiselle mielenkiintoisimpia kuvauskohteita, hän kuvaa mielellään myös maisemia, luontoa sekä muita eläimiä. Parhaat kuvauspaikat löytyvät tavallisesti läheltä: oman kodin ympäristön lisäksi mies kuvaa paljon Pälkäneen Pakanrannassa ja Peltoniemessä. Vaimo Ullakin on innokas kuvaaja, ja pariskunta saattaa joskus ampaista nopeasti reissun päälle, jos he huomaavat upean auringonlaskun tai jonkin muun mielenkiintoisen ilmiön. Piilokojunsa Söderholm osti viime syksynä E-baysta.

Hannu Söderholm kuvausasemissa.

– Se on ollut tosi hyvä ostos. Lintuja ei pääse pitkälläkään objektiivilla kuvaamaan riittävän hyvin pitkän matkan päästä, ne kun ovat aina vähän liikkeessä. Pitkällä polttovälillä myös kuva tärähtää helposti, jolloin kuvan tarkkuus helposti kärsii.

Softakin kiinnostaa

Söderholm otti ensimmäiset kuvansa 1970-luvulla, jolloin käytössä olivat vielä niin sanotut kasettikamerat. Parikymppisenä hän hankki ensimmäisen järjestelmäkameransa, ja kaksi vuotta sitten oli digijärjestelmäkameran hankinnan vuoro.

– Olen kuvannut paljon myös kännyköillä, sillä työskentelin pitkään ensin Nokialla ja sitten Microsoftilla. Olihan se pakko päästä aina testaamaan uusimman puhelinmallin kameraominaisuudet, tietoliikenneinsinööriksi kouluttautunut Söderholm juttelee.

Kaikki ottamansa kuvat Söderholm käsittelee Lightroom-nimisellä kuvankäsittelyohjelmalla. Hän tähdentää, ettei halua muuntaa todellisuutta, mutta joitakin asioita hän usein kuvassa parantaa.

– Voin esimerkiksi nostaa jonkin yksityiskohdan kuvassa paremmin esiin tai poistaa häiritsevää kohinaa kuvan taustalta. Värisävyjäkin saatan joskus viilata hieman. Jälkityöt ovat mielestäni yhtä mukavia kuin itse kuvausprosessikin, hän mainitsee.

Kuviaan Söderholm jakaa Instagramissa ja myös harrastajakuvaajien suosimassa Fhotoroom-palvelussa. Molemmista palveluista miehen löytää nimimerkillä soderhol.

Vakiokuvauspaikalla kodin yläkerrassa.

Väijypaikka sisällä

Hannu Söderholmilla on vakiopaikka kuvaamiseen myös kotinsa yläkerrassa. Talon päätyikkunan edessä jalustalle asetettu kamera on toimintavalmiina, mikäli mielenkiintoista kuvattavaa sattuu ilmestymään ikkunan taakse.

– Ja aika usein sattuu. Ikkunan takana on iso koivu, jonka oksilla linnut viihtyvät. Täytyy tunnustaa, että olen vähän sahannut ikkunaa lähinnä olevaa oksaa, jotta sen pää osuu paremmin kameran linssiin. Kyseinen oksanpätkä tuntuukin olevan lintujen erityisessä suosiossa, mies nauraa.

Kerran miehelle kävi niin, että pihaan osui 50-päinen pyrstötiaisparvi. Linnut laskeutuivat koivun oksille. Söderholm otti kameran esiin tarkoituksenaan kuvata parvea.

– Sisäikkunan avattuani ulommainen lasi huurtui niin pahasti että en pystynyt kuvaamaan. Saatuani huurteen tuuletettua linnut tekivät uuden visiitin noin puolen tunnin odottelun jälkeen.

Lintuvierasta odotellessa.

Söderholm on aina viihtynyt hyvin luonnossa. Hän voisi vallan hyvin kulkea metsässä ja rannoilla ilman kameraakin, mutta kamera kulkee tätä nykyä lähes aina mukana. Innokas kuvaaja selittää, että tunne hyvää otosta odottaessa on varmaan vähän samanlainen kuin kalastajan, kun tämä odottaa saalista.

– Hyvää kuvaa odotellessa ajatukset pääsevät kulkemaan vapaasti ja on aikaa vain olla. Aika kuluu mukavasti ilmankin, mutta hienon saaliin pyydystäminen tekee reissusta ekstrahyvän.

Piilokojussa tarkenee talvella olla kerrallaan noin kaksi tuntia yhteen menoon. Paikallaan ollessa vilu iskee herkästi, vaikka päällä olisi kuinka lämpimät vaatteet tahansa. Kamera kulkee miehen mukana myös autossa. Kerran hän pysäytti autonsa Lahdentien varteen nähdessään peuralauman liikkuvan pellolla.

– En päässyt kovinkaan lähelle, kun yksi peuroista jo haistoi minut ja pian koko lauma oli tiessään. Autolla ajaessa ei aina pysty pysähtymään, vaikka näkisi kuinka mielenkiintoista kuvattavaa, mutta toisinaan se kuitenkin onnistuu.

Haaveissa hyvä harakka

Söderholm on kuvannut tänä talvena erityisen ahkerasti, sillä Microsoftin toiminnan lopettaminen Tampereella tiesi myös Söderholmille ainakin hetken taukoa työelämästä. Kun aikaa on ollut enemmän, myös kuvaamista on voinut harrastaa enemmän.

– Valon määrä vaikuttaa kuvaamiseen eniten. Kun on töissä, ei talvisin voi juuri edes kuvata pimeään ilta-aikaan. Nyt jos on sattunut päiväsaikaan hyvä keli, niin on ollut helppo lähteä liikkeelle. Minulla on edessäni vielä kymmenisen vuotta työelämää ennen eläkeikää, joten töitä toki etsiskelen, mutta tällainen stressittömyys ja pysähtyminenkin tekevät toisaalta välillä ihan hyvää, Söderholm pohtii.

Söderholm on kuvausharrastuksensa myötä tutustunut lintujen käyttäytymiseen jonkin verran. Eräästä internetin tietolähteestä hän esimerkiksi hoksasi, etteivät kaikki linnut syö puussa, vaan osa lajeista ruokailee maan pinnalla.

– Johonkin lähipellonreunaan jos veisi ruokinta-automaatin, niin siitä saattaisi saada hyviä otoksia, mies suunnittelee.

Aika monta lintulajia on jo tallentunut Söderholmin muistikortille, mutta minkä linnun kuvaamisesta mies vielä haaveilee?

– Nyt ei saa nauraa, mutta haluaisin joskus vielä saada hyvän kuvan harakasta. Niitä näkee jatkuvasti, mutta ne ovat niin arkoja, että niiden lähelle pääseminen on hyvin hankalaa.

 

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?