Älkää peljätkö!

Puolueiden valitessa itselleen puheenjohtajaa sekä puolueet että monet tiedotusvälineet antavat sellaisen käsityksen, että jos puolue saa seuraavissa eduskuntavaaleissa eniten ääniä, puheenjohtajasta tulee automaattisesti myös maan seuraava pääministeri.

Taisi olla Paavo Lipponen, joka sai tuon ajatuksen kansakunnan alitajuntaan.

Perustuslaki, johon usein vedotaan, antaa kuitenkin erilaisen käsityksen. Vaalien voittajapuolue saa aloittaa ensimmäisen kierroksen, mutta jollei ensimmäinen ehdokas saa taakseen eduskunnan enemmistöä, käynnistetään toinen kierros uudella ehdokkaalla. Jos tämä saa eduskunnan enemmistön, tasavallan presidentin tehtävänä on valinnan vahvistaminen.

Jos joudutaan kolmannelle kierrokselle, eniten eduskunnassa ääniä saanut henkilö valitaan pääministeriksi, jonka tehtävänä on mahdollisimman nopeasti koota uusi hallitus ja saada sille presidentin siunaus.

On siis tarpeetonta pelotella äänestäjien enemmistöä sillä, että jos joku puolue saa pari paikkaa muita enemmän eduskuntaan, pääministeri olisi jo sillä valittu.

Jos niin olisi, ainoastaan kolmella kansanedustajalla olisi mahdollisuus tulla valituksi niiden tiedustelutietojen mukaan, jotka Yleisradio jostain syystä tilaa vuodesta toiseen kokoomuksen kansanedustajan Eero Lehden omistamalta Taloustutkimukselta.

Varsinaiset vaalit ovat sen verran vielä äänestäjienkin harkinnan varassa, että eturiviin voivat jälleen ravata myös perussuomalaiset, ja miksei myös vasemmiston rintamalohkolle siirtyneet vihreät.

Jopa sellainenkin mahdollisuus on edelleen olemassa, että pääministeriksi valitaan joku pienimmän puolueen ehdokas kansanedustajien enemmistön niin halutessa.

 

Ennen eduskuntavaaleja käydään kuitenkin kuntavaalit. Niissä tulevien valtuutettujen työtä on helpotettu jopa siinä määrin, että monet valtuutetut ovat vetäytyneet. Kun sosiaali- ja terveyssektori siirtyy maakuntien vastuulle, jäljelle jäävät vain koulut, siltarummut ja kirjastot sekä kaavoitus ja vapaa-aika eli kunnan vetovoimasta ja virkeydestä huolehtiminen.

Uudella tavalla valtaa viedään Helsingissä, Tampereella ja Pirkkalassa. Siellä pormestarimalli huolehtii veronmaksajien eduista.

Pormestari edustaa asukkaita käädyt kaulassa ja vahtii kansliapäällikön kanssa nurkkahuoneesta neljän, suorassa alistussuhteessa olevan apulaispormestarin toimintaa. Tämä nelivaljakko johtaa neljäksi supistettuja lautakuntia ja sitä on ruvettu kutsumaan demokratiaksi.

Tosiasiassa valtuutettujen valtaa karsitaan. Juuri valtuutettujen johtamat lautakunnat ovat pitäneet yhteyttä äänestäjiin ja niissä on kaikkien puolueiden edustus. Ei ole syntynyt samaa hallitus–oppositio taistelua kuin eduskunnassa.

Varokaa tätä mallia siellä, missä se ole vielä myöhäistä. Älkää kuitenkaan sanoko minun sanoneen.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?