Kuukkeli: Yhdistyksen puheenjohtaja varoittelee elättelemästä liikoja toiveita

Talviruokinnoilta ei lisähavaintoja kuukkelista

Kuukkeli on Lapissa vielä suhteellisen yleinen asukki, mutta Pirkanmaalta se katosi pesimälajina jo useita vuosia sitten. Tämän yksilön toimittaja kuvasi syksyllä 2011 Enontekiöllä.

Pirkanmaan Lintutieteellisen yhdistyksen (PiLY) puheenjohtaja Jukka T. Helin jarruttelee liiallista toiveikkuutta kuukkelin palaamisesta Pirkanmaan pesimälinnustoon. Asia nousi viime vuonna esille, kun pälkäneläisen Olli Klemolan mailla tavattiin kesäkuussa muutaman kuukkelin parvi, jossa osa yksilöistä oli joko viime tai edellisen pesimäkauden poikasia.

– Viimeiset varmat havainnot kuukkelin pesinnästä Pirkanmaalla ovat Virroilta jo muutaman vuoden takaa. Kyllä laji on täällä maakunnassa kaikkiaan äärimmäisen uhanalainen, vaikka sitä Lapissa vielä tavataankin sangen runsaasti, Helin toteaa.

Aikanaan kuukkeli eleli vakituisesti myös Kangasalan ja Pälkäneen rajamailla sijaitsevalla Laipanmaan metsäalueella. Nämä vuodet ovat kuitenkin kaukana takana päin.

Viime syksynä ilmestyneessä PiLYn julkaisemassa Lintuviesti-lehdessä ahkera lintuharrastaja Raimo Seppälä kertoi, miten hän oli kesäkuussa Pälkäneellä tuttua kanahaukkareviiriä tarkistamassa ja törmäsi yllättäen kuukkeliparveen.

– Näin kuukkelin liikkuvan edessäni ja heti perään kolme muuta sen ympärillä. Ehdin pikaisesti nähdä kaksi niistä riittävän hyvin ollakseni varma tunnistuksesta, Seppälä kirjoitti.

Seppälä otti evästauon, jonka aikana yksi kuukkeli tuli kuusen oksalle runsaan kymmenen metrin päähän retkeilijästä. Kun mies jatkoi matkaa, koko parvi lennähteli puiden suojassa kulkijan perässä, ja osa äänistä oli tunnistettavissa nuorten lintuyksilöiden ruuankerjuuääneksi.

Kuukkelin tiedetään matkivan monen lintulajin ääniä. Seppälä aprikoi kirjoituksessaan myös, onko mahdollista, että osa kanahaukan ääniksi ilman näköhavaintoja rekisteröidyistä havainnoista olisikin todellisuudessa kuukkelin ääniä.

Helin kertoo, että Seppälän tekemä havainto Pälkäneen Äimälässä on sinänsä varma, mutta nuoret yksilöt parvessa ovat saattaneet olla jo edellisenkin kesän poikasia.

– Kuukkelin poikaset tiettävästi ääntelevät sillä tavalla vielä toisena syntymänsä jälkeisenä kesänä. Ikä ei siis ole varma eikä tietenkään sekään, onko pesintä ollut juuri tuolla. Kuukkelin elinalueeksi sopivaa metsää se paikka toki on.

Sahalahdelta syyshavainto

Helinin mukaan niin Kangasalla kuin Pälkäneelläkin on tänä talvena pidetty yllä kuukkelille sopivia ruokintapaikkoja poikkeuksellisen paljon, koska laji tällä suunnalla kesällä havaittiin. Lintuharrastajat ovat innostuneet etsimään tuota mystistä lintua oikein tosissaan.

– Yhtään havaintoa ruokintapaikoilta ei tästä lajista kuitenkaan nyt ole ilmaantunut. Sen sijaan aiemmin syksyllä saatiin Sahalahdelta varma havainto yhdestä kuukkelista. Useimmiten kuukkelihavainnot koskevatkin yhden tai kahden yksilön liikuskelemista, Helin kertoo.

Toivo kuukkelin uudesta kotiutumisesta Sydän-Hämeeseen lepattaa joka tapauksessa vaatimattomalla liekillä. Samalla voidaan pöllöjen keväthuhuilujen jo alettua miettiä muidenkin harvinaisten lintulajien pesinnän onnistumisia ja arvuutella, miten käy tulevana keväänä ja kesänä.

Valkoselkätikasta on kertynyt viime vuosina enenevässä määrin talvihavaintoja, mutta pesimälajina se on niin Sydän-Hämeessä kuin muuallakin päin Suomea yhä erittäin vähälukuinen. Pälkäneeltä on toki viime kesiltä joitakin jopa vakiintuneita pesimähavaintoja, ja asiantuntijoiden mukaan merkit ovat rohkaisevia myös Kangasalan puolella.

Helin muistuttaa myös yhdestä, leimallisesti hyvinkin pohjoissuomalaisesta lintuasukista, josta on saatu tällä seudulla viime aikoina jokunen havainto.

– Lapinpöllön tilanne on erittäin mielenkiintoinen. Orivedellähän se jo taannoin pesi parina kesänä peräkkäin, hän sanoo.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?