Irene Karanka katseli kotikyläänsä Tursolaa sillä silmällä etsiessään satavuotiaita. Ei presidentin peräänkuuluttamia satavuotiaita ihmisiä, vaan rakennuksia, jotka olivat seisseet paikoillaan jo Suomen itsenäistyessä vuonna 1917.
Ikämääreen täyttäviä rakennuksia, hakusessa olivat nimenomaan ulkorakennukset, löytyi ainakin kuusi: Pietilän makasiini, Iivarin lato ja makasiini, Mäki-Hettulan aitta ja makasiini sekä Markkulan aitta.
– Päättelin iät ja varmistin asian vielä kysymällä omistajilta.
Karanka valokuvasi kohteet niiden julkisivun puolelta ja tulosti kuvat. Tulosteiden mukaan Valkeakoski-Opiston lasten maalauskurssin tytöt kokosivat rakennuksista pienoismallit. Hienot työt ovat nyt kaikkien katsottavina Sahalahden kirjaston näyteikkunoilla. Tursolan ulkorakennusten lisäksi tytöt tekivät pienoismallit myös Sahalahden Makasiinista ja sitä vastapäätä sijaitsevasta Langen haudasta.
Malliensa näköisiä
Kahdeksalla pienoismallilla on kahdeksan tekijää: Vilma Jokitulppo, Irene Porvali, Ninni Bährend, Elli Rönkkö, Helmi Lumijärvi, Ella Ihalainen, Helmi Köntti ja Lilja Köntti. Vilma, Irene ja Ninni saavat kokoamistyön kuulostamaan helpolta.
– Me vain matkimme, tytöt kertovat mallin ottamista valokuvista.
– Samanlaisilta pienoismallit näyttävät kuin miltä rakennukset näyttävät kuvissa. Ja hienoilta, omiin kädenjälkiinsä tyytyväiset tytöt arvioivat.
Tursolan rakennukset kolmikko on nähnyt vain kuvissa. Ensiluokkalainen Irene sen sijaan näkee sukuhaudan ja Makasiinin joka päivä kulkiessaan niiden ohi koulumatkallaan.
Pienoismallien tekeminen kesti marraskuun alusta tammikuun loppuun, kerrallaan kaksi viikkotuntia.
– Sitkeitä sissejä, Irene Karanka kehuu oppilaitaan.
– Siinä vaiheeessa lasten silmät alkoivat loistaa, kun he seiniä kootessaan oivalsivat, että niistä oikeasti tulee rakennuksia, hän täydentää.
Seinät rimoista
Pienoismallin kokoaminen vaatii tekijältään kärsivällisyyttä, näppäriä sormia ja myös pikkutarkkuutta. Odotteluakin piti oppia sietämään, sillä samalla kun tytöt rakensivat, Irene-opettaja sahasi heille rimoista määrämittaisia lautoja ja hirsiä.
– Otettiin pahvit ja liimattiin hirret niihin. Katot on pahvista, tukipuut alla, Ninni Bährend kuvaa rakennusten aineksia.
Muista töistä poiketen sukuhauta on valmistettu liimaamalla pahviin hiekkaa ja kiveä. Sen ovi on raudasta.
Rakennustöiden jälkeen tytöt ryhtyivät maalareiksi, jolloin rakennusten seinät saivat malliensa mukaiset värit. Monipuolisesta ja samalla tavallista pitkäkestoisemmasta projektista jäi mukavat muistot.
– Kivaa, mutta samalla myös hidasta, Vilma, Irene ja Ninni sanovat.
