Vuosituhannen vaihteessa syntynyt Vanha Savotta tarjoaa mainion kysymyksen paikallisiin tietokilpailuihin: perinnetapahtuma on jäänyt järjestämättä yhden kerran. Miksi?
Oikea vastaus on lumenpaljouden vuoksi vuonna 2011.
Vuosikymmenen vaihteeseen sattui kaksi erittäin runsaslumista vuotta. Jo talvella 2010 Jouko Vilkman teki perheensä kanssa jättiurakan tampatessaan metsäpolkuja ja auratessaan parkkipaikkoja.
– Metsässä kaikki on lapiohommaa, sillä koneiden kanssa paikat mylläisi pilalle, Vilkman sanoo.
Talvella 2011 lunta tuprutti vielä edellisvuottakin enemmän, ja järjestäjien urakka osoittautui mahdottomaksi.
Sen jälkeen on saatu jännätä enemmänkin sen puolesta, riittääkö metsässä lunta ja parkkipelloilla routaa vielä maaliskuun alussa.
– Nyt parkkipaikat ovat niin syvästi jäässä, että ne kestävät pitkään, vaikka tulisikin keväisempiä kelejä, Vilkman sanoo.
Perheellä on riittänyt metsässä askaretta, vaikka lumitöihin ei tänä talvena olekaan tarvinnut ryhtyä.
– Alue vaatii jatkuvaa huoltoa, että paikat pysyvät kunnossa. Puu mätänee 17 vuodessa, ja siksi olemme uusineet muun muassa tulikehiä, Vilkman kertoo.
Perinnettä vaalimassa
Vuoden 2016 Häme-teko -palkinto ojennetaan Jouko Vilkmanille tämänvuotisessa savotassa. Palkittu perinnetapahtuma sai alkunsa vuosituhannen vaihteessa.
– Aloitin metsäalalla kuusivuotiaana käpyjä keräämällä. Olen ollut koko ikäni kiinnostunut metsäperinteestä, jolla on aina ollut olennainen osa Suomen rakentamisessa. Halusin tehdä jotain totisen työn tekijöiden kunnioittamiseksi. Meillä nostetaan hattua herran kekkuloille, muttei työn raskaan raatajille, Jouko Vilkman sanoo.
Talvinen savotta tavoitti vanhat koneet ja työtavat tuntevat mestarit sekä niistä kiinnostuneet kävijät eri puolilta maata. Savotasta on tullut metsäperinteen vaalijoille talvinen kohokohta.
Myöhemmin talvisen savotan rinnalle syntyi myös kesä- ja syystapahtumat. Niissä tunnelma on erilainen kuin talvisavotassa, johon matkakin on monelle iso elämys. Reki- tai traktorikyyti lumisten metsien läpi johtaa entisajan savotalle, jossa tuoksuu pihka, terva ja kahvi.
– Talvisia perinnetapahtumia on paljon vähemmän kuin kesätapahtumia, sillä niiden järjestämisessä on niin iso homma. Ja aina saa jännätä, millaiseksi kelit muuttuvat, Jouko Vilkman sanoo.
Puhdetöitä ja postikortteja
Vanha Savotta järjestetään Rautajärvellä 16. kertaa 11.–12. maaliskuuta. Vanhan ajan metsäperinnepäivä alkaa molempina päivinä aamukymmeneltä.
Tapahtuma esittelee perinnetyönäytösten avulla Suomen metsähistoriaa 1800-luvun lopun kaskimailta ja tervanpoltosta 1980-luvun puunkorjuuseen metsäkoneilla. Teemana on puulla parempiin päiviin.
Tapahtumassa on Vilkmanin omien perinnetraktorien ja museoesineistön lisäksi kymmeniä perinneharrastajia esittelemässä vanhoja metsäkoneita, traktoreita, moottorisahoja, kuorma-autoja ja perinnetyökaluja.
Savotalla eletään aikaa, jolloin metsässä ahersivat hevoset ja tukkijätkät. Koneellistuminen toi metsätöihin jätkän avuksi moottorisahat ja maataloustraktorit, jotka vaihtuivat pian kuormaa kantaviin metsätraktoreihin, joilla nykypäivänäkin puunkorjuu tehdään.
Yleisö voi eläytyä eri aikakausiin kaikilla aisteilla ja päästä vaikka sahaamaan justeerilla tai kuuntelemaan konemiesten muistelmia tulilla. Vanhan Savotan yhtye Enso Kusetti on viihdytyskiertueellaan ja jätkät pääsevät tanssittamaan emäntiä.
Kämppäkaupan näyttelyssä nähdään emäntien puhdetöitä ja postikortteja sadan vuoden ajalta. Sunnuntaisen Häme -teko -palkinnon luovutuksen yhteydessä järjestetään suuri koneparaati eli ”häntien ajo”.
