Runoriimu 30 vuotta: Kirjaston runoillassa matkataan kaikki elämänvaiheet lapsuudesta vanhuuteen

Runoja ihmisen elämänkaarelta

30 vuotta täyttävä Runoriimu järjestää torstaina runoillan Kangasalan pääkirjaston kahvila-lehtisalissa. Illassa kuullaan ryhmän valitsemia elämänmyönteisiä tekstejä vauvasta vaariin ja mummoon. Ryhmään kuuluvat Anna-Liisa Koivunen (vasemmalla), Pirkko Tallgren, Päivi Penttilä, Sirkka Eerilä, Urpo Heikkilä, Tuula Kylmälä ja Helvi Mustonen.

Kun Runoriimu-ryhmä viime keväänä suunnitteli seuraavan opiskelukauden ohjelmaa, se toivoi yksimielisesti, että etsittäisiin erilaisiin juhliin sopivia tekstejä ja koottaisiin niistä oma ilta, jossa olisi muun muassa ristiäisiin, rippijuhliin, häihin, syntymä- ja nimipäiville sekä muistotilaisuuksiin sopivia runoja. Niiden harjoitteluvaiheessa oppisi myös tekstin tulkintaa.

Ryhmä halusi tutustua myös muutamien kirjailijoiden elämäkertaan ja teksteihin niitä lukemalla ja analysoimalla. Niinpä syksyllä aloitettiin kirjailijoista, Tuomas Timosesta ja Elvi Sinervosta. Keväällä olisi vuorossa Aaro Hellaakoski.

Samalla jokaisen oli tarkoitus etsiä juhliin sopivia tekstejä. Kokoon saatiin hauskoja, eri-ikäisistä ihmisistä kertovia juttuja. Niistä kootun Runoriimun 30-vuotisjuhlaillan nimeksi tuli Runoja ihmisen elämänkaarelta, elämänmyönteisiä tekstejä vauvasta vaariin ja mummoon.

Runoissa kuvataan onnistuneesti pieniä tyttöjä ja poikia, murrosikäisiä, ja rakastuneita. Sitten siirrytään häihin, perheen perustamiseen, keski-ikäisten elämään ja loppupuolella lähestytään ikääntymistä ja vanhuutta.

Mukaan haluttiin myös huumoria, niin että yleisö saa nauraakin. Mukana on 44 kirjailijan tuotantoa ja niistä löytyy monenlaista menoa, muun muassa Heli Laaksosen ja Arto Juurakon meheviä murrejuttuja tai Viljo Vänskän elävä kuvaus maitokauppiaan päivästä.

Muista kirjailijoista mukana ovat esimerkiksi Eeva Heilala, Aaro Hellaakoski, Viljo Kajava, Eeva Kilpi, Tittamari Marttinen, Aulikki Oksanen, Anja Porio, Maila Pylkkänen, Risto Rasa ja Kaarlo Sarkia.

Runoriimun keräämää aineistoa tulkitsee torstaina 30. maaliskuuta Kangasalan pääkirjaston kahvila-lehtisalissa seitsemän lausujaa.

 

Matinolli innosti ryhmän ohjaajaksi

Sirkka Eerilä lupautui Kangasala-opiston lausuntaryhmän ohjaajaksi 30 vuotta sitten rehtori Veikko Matinollin toivomuksesta.

– Matinolli tiesi puheopin tutkinnostani, pitämistäni runoilloista ja siitä, että kävin hakemassa lisäoppia Hämeenlinnassa lausuntataiteilija, professori Liisa Majapuron luona, Eerilä muistelee.

Ensimmäisen opiston riimulaisten runoilta sai nimekseen Kyllä minä sen muistan.

– Se sisälsi hauskoja muistoja ja tapahtumia ihmisten elämästä. Sen uusintaesityksessä vanhojen valokuva-albumien katselu herätti muistot elämään. Tästä illasta muistan hyvin sen, miten minua jännitti.

Ennen opistoa Eerilä oli ohjaillut muutamia lausujaystäviä, joiden kanssa hän esiintyikin yhdessä. Lisäksi hän oli parinkymmenen vuoden aikana valmistellut oppilaidensa kanssa ohjelmaa kymmeniin juhliin, vanhainkotivierailuille ja lausuntakilpailuihin.

– Nykyisen Nätyn professorina on tällä hetkellä Pauliina Hulkko, jo koulussa runokipinän saanut oppilaani, joka voitti läänintason kilpailut, Eerilä mainitsee.

 

Nurminen ja Nisula vetivät salin täyteen

Sirkka Eerilä valittiin vuonna 1994 lausuntailtojen ja muiden näyttöjen perusteella Suomen Lausujain Liiton taiteilijajäseneksi ja alan ammattilaiseksi. Tunnustus kasvatti luottamusta omaan osaamiseen, eivätkä runoillat enää jännittäneet samaan tapaan kuin Runoriimun alkumetreillä.

– Ikuisesti mieleen on jäänyt Aino Räty-Hämäläisen idean pohjalta keräämämme runo-ohjelma Laulupuun lehtiä. Siinä edetään Kantelettaresta nykyrunoon surujen, ilojen, onnen ja erilaisten elämäntuntojen kautta, Eerilä muistelee.

Esitykseen saatiin vierailijoiksi silloinen kunnanjohtaja Jaakko Nurminen ja Kirkkoharjun koulun rehtori Tuomo Nisula. Tutut lausujat toivat mukanaan suuren, kouluntäyteisen yleisön.

– Myöhemmistä Runoriimun runoilloista nousee esiin rakkaan, edesmenneen kirkkoherramme Emil Ponsimaan Vaeltaja-runokirjan pohjalta valmistettu kirkkoilta ja Oiva Paloheimo -ilta Maailmaa etsimässä, joka sai paljon kuulijoita hyvin kaukaakin. Viljo Kajava -illasta Runon synty tuli yllättäen hänen muistomatineansa. Toteutimme sen myös Virroilla ja lähikunnissa, joiden tilaisuuksiin valmistimme muutakin ohjelmaa, Sirkka Eerilä sanoo.

– Mielessäni on säilynyt hyvin myös kirkkoilta, jossa alttaritaide ja runous tukevat toisiaan. Alttaritaulun sanoma avautuu ja kirkastuu paremmin, kun siihen liitetään sopiva runo.

 

Runoja monenlaisiin tilaisuuksiin

Runoriimulaiset kokoontuvat yleensä kerran viikossa, runoillan lähestyessä parikin kertaa. Lisäksi Sirkka Eerilä antaa lausujille esiintymisten alla henkilökohtaista opastusta, jossa harjoitellaan tulkintaa ja kokonaisilmaisua.

– Ryhmällämme on riittänyt tosi hyvin innostusta jokavuotisen runoillan valmistamiseen, samoin hoitokoti- ja palvelutalovierailuihin. Myös muut esiintymiset kiinnostavat sitä, ohjaaja kiittää.

Viime vuonna syyskesällä osa riimulaisista oli kahdella ohjelmakokonaisuudella mukana Etelä-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten 60-vuotisjuhlassa. Esiintymistiloina ovat tulleet tutuiksi kirjastot, nuorisoseuraintalot, juhlatalot, pihamaat, päiväkodit ja koulut sekä kirkot ja seurakuntakodit.

– Voisi hyvin puhua myös kiertävästä Runoriimusta, sillä pari vuotta sitten toteutimme nyt 77-vuotiaan Lausujain Liiton kehotusta viedä runoa niille, jotka eivät sitä muuten pääse kuulemaan.

Viime aikoina Runoriimu on valmistanut hauskuutta niin aikuisille kuin lapsillekin. Sen kertovat jo iltojen nimet: Ilon rattailla, Viidenkympinvillitys, Hymyä huuleen ja Ilon pisaroita. Viimeisimpiä olivat toiverunoilta Tämän runon haluaisin kuulla ja Kaislaranta kahisee.

 

Hyvä yhteishenki rohkaisee lausujia

30 vuotta täyttävä Runoriimu järjestää torstaina runoillan Kangasalan pääkirjaston kahvila-lehtisalissa. Illassa kuullaan ryhmän valitsemia elämänmyönteisiä tekstejä vauvasta vaariin ja mummoon. Ryhmään kuuluvat Tuula Kylmälä (takana vasemmalla) ja Urpo Heikkilä, Helvi Mustonen (keskirivissä vasemmalla), Sirkka Eerilä, Pirkko Tallgren, Päivi Penttilä ja Anna-Liisa Koivunen (edessä istumassa).

Riimulaisille runot ovat jaksamista kantava voima.

– Tutustuin Runoriimuun puolivahingossa ja jouduinkin loukkuun. Siitä on jo pitkälti yli kymmenen vuotta, Anna-Liisa Koivunen kertoo.

Hän kiittelee Eerilää monipuolisesta ja laadukkaasta ohjauksesta.

– Ohjaaja on ollut todella innostava ja taitava työssään. Hän on rohkaissut meitä ilmaisemaan tekstejä itsemme kautta. Eniten olen pitänyt ikäihmisiin liittyvistä humoristisista teksteistä, koska silloin saa nauraa myös itselleen. Uskonnolliset runot ovat olleet mieluisimpia, koska ne puhuttelevat ja koskettavat ihmisen sisintä. Lasten runot ovat olleet myös suosikkejani.

Koivunen sanoo olevansa kiitollinen siitä, miten runoharrastus on rikastuttanut ja avartanut hänen elämäänsä.

Runoriimussa 16 vuotta mukana ollut Pirkko Tallgren on samoilla linjoilla.

– Tällä hetkellä minulle on parasta se, kun olen oivaltanut miten sanataiteen, nuket ja liikkeen voi yhdistää esityksessä. Hienoa on myös, että olen vapautunut ja voittanut ujouteni runojen myötä. Olen myös oppinut näkemään tunteita itsessäni ja toisessa ihmisessä. Olen huomannut, miten kauniisti asioita voi ilmaista sanataiteen avulla, Tallgren sanoo.

Kymmenen vuotta ryhmässä runoja harrastanut Helvi Mustonen sanoo viettäneensä hyviä hetkiä runojen ja mukavan ryhmän kanssa parissa.

– Runon puutarhaan on kymmenen vuoden aikana ehditty avata monta porttia. On ollut Viidenkympin villitystä, Alttaritaulujen kertomaa, Kevään tuloa ja Joulurunoja. On ollut monenlaista elämänkirjoa. Oma lempiaiheeni ehkä on elämänläheiset runot sävytettynä ripauksella huumoria. Haemme runomme yleensä itse ja vanhoista Pälkäneen Jouluista löytyneet, lämminhenkiset Hilkka Kailanpään runot ovat olleet myös useasti mukana.

Uusimmat riimulaiset Tuula Kylmälä ja Päivi Penttilä lähtivät ryhmään mukaan sattuman kautta – ja jäivät sitten katsomaan, mitä siinä tehdään. Kaksikko on mieltynyt erityisesti ryhmän hyvään, positiiviseen yhteishenkeen.

Tuula Kylmälä yllätti itsensä lausumassa runoja, mitä hän ei olisi ennen uskonut tekevänsä. Päivi Penttilä sai kipinän jo nuorena Klaara Näre-Keskisen oppilaana.

 

Runo keventää vuosien ruukkua

– Runon tulkitseminen on kokonaisilmaisua, ääntä, liikettä, rytmiä ja tunnetta, Sirkka Eerilä luonnehtii runoa ja sen tulkintaa.

Runoriimun ohjaaja neuvoo lausujaa etsimään runon ytimen ja tunnelman.

– Alkajaisiksi on tunnusteltava sitä ja saatava se hengittämään vaikka äänimatkoja itsensä kanssa tehden. Lausuja antaa runolle näkökulman ja onnistuessaan voi saada sen puhkeamaan upeaksi, tulipunaiseksi ruusuksi, Eerilä kuvaa.

– Runo vie elämää eteenpäin, auttaa ymmärtämään sitä. Se auttaa vaikeiden asioiden yli. Sen avulla pääsee hiljentymään, pakoon kiirettä ja melua. Se keventää vuosien ruukkua, yllättää ja avaa lausujien yhteisen sävelen, uudenlaisen läsnäolon ihmeen. Se on rajaton taikavoima, ja tekee arjesta juhlan. Se on elämän rikkaus, sen suola ja magneetti, joka vetää ihmisiä luokseen, tuo yhteenkuuluvuutta. Se on tämä hetki ja ajattomuus yli linnunratojen.

 

 

Runoriimu 30 vuotta

Runoja ihmisen elämänkaarelta torstaina 30.3. klo 18 Kangasalan pääkirjaston kahvila-lehtisalissa

Runot: Runoriimu

Suunnittelu ja ohjaus: Sirkka Eerilä

Vapaa pääsy

Runoillan järjestämistä ovat olleet auttamassa myös Kangasalan kirjasto ja kulttuuritoimi sekä Valkeakoski-opisto

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?