Kummivierailu: Norjanvuonohevonen Meteor otti tyytyväisenä vastaan 33 kumminsa rapsutukset

Melkein enemmän kuin hevonen

Meteoria saa taputtaa niin moni käsi kuin mahtuu.

Tie kummihevosen luo vie tiheän metsän halki.

 

Kummihevonen asuu kaukana. Kostian koulun iltapäiväkerholaisia kuljettava bussi jyristää kapeaa, mutkikasta ja sohjoista kylätietä kunnes edessä on vain tiheä, tummanvihreä metsä.

Lopulta bussin on jäätävä tienhaaraan ja kävelymatka jäistä metsätietä pitkin alkaa. Jossain sen päässä 7-vuotias norjanvuonohevosruuna Meteor odottaa kummeja kylään yhdessä emäntänsä Päivi Saaren kanssa.

– Aika jännää, tuumivat retkeläiset, 33 ykkös- ja kakkosluokkalaista kummia ja ohjaajat.

Värikkäät toppavaatteet katoavat kirjavana nauhana tienmutkaan. Ohjaajat kantavat eväslaatikoita. Retkeläiset kihisevät odotusta: tammikuusta lähtien he ovat vaihtaneet kuvia, kirjeitä ja muita terveisiä Meteorin kanssa, mutta nyt ollaan menossa katsomaan sitä kotiin, taputusetäisyydelle.

 

 

Meteor toi elämää kylään

Meteor on asunut kolme vuotta Pälkäneellä Saaren perheessä Arajärven rannalla. Se on Saarten tyttären ratsuhevonen, jolle on nuorempana opetettu hyväksi pohjaksi perus- ja työajon alkeet.

Päivi Saarelle Meteor on ensimmäinen oma hevonen.

– Meteor on meille ensimmäinen oma hevonen, ja tunnustan että olen ihastunut siihen ja sen kautta koko tähän rotuun. Välillä se on suorastaan enemmän kuin hevonen, Päivi Saari nauraa.

Hänen mukaansa norjanvuonohevonen on rotuna saanut ansaitsemattaan huonoa mainetta, koska epäonnistunut koulutus saattaa tehdä siitä arvaamattoman. Vuonohevonen on alkuperäisrotujen tavoin omapäinen, joten se tarvitsee paljon aikaa ja määrätietoisen, osaavan ja maltillisen koulutuksen. Sen jälkeen tulos on hyvä.

Meteor on osallistunut Kummivuonisten vapaaehtoiskampanjaan Kostian iltapäiväkerhon kummihevosena. Näillä näkymin se lähtee kevään aikana yhteistyökumppanin tallille, missä nostetaan peruskuntoa ja koulutetaan hevosta monipuolisesti ammattilaisten avulla.

Kodin ympäristössä riittää rauhallisia maastoja sekä ajeluretkiin että ratsastukseen. Päivi Saari sanoo, että elämä hevosen kanssa on näillä kulmilla helppoa, sillä ystävällinen ja rauhallinen Meteor on hurmannut koko kylän.

Meteoria harjataan.

– Minne tahansa täällä menemme, aina ovat ystävät vastassa.

Naapurin isäntä toimittaa heinät ja oljet pienpaaleissa Meteorille. Hän on myös parannellut Saarten omaa laidunlohkoa; kylvää, niittää ja auttaa muutenkin missä tarvitaan. Toinen naapuri tuo tyhjän lantakärryn täytettäväksi ja kuljettaa lannan lähinaapureille hyötykäyttöön. Meteor saa jopa laiduntaa naapurin puolelle rakennetussa aitauksessa.

– Olen hirveän kiitollinen kaikille täällä. Naapurin Keijo osaa auttaa jopa kengitysasioissa; kiinnittää tai ottaa pois Meteorin irtoamassa olevan kengän, niin kuin viimeksi eilen. Varsinaiseen kengitykseen käytämme lähialueiden ammattikengittäjiä. Matti naapurikylästä taas on pitänyt talvisin jyrkän ja mutkaisen kotitiemme kunnossa, Saari kertoo.

Muutenkin pieni kylä järven rannalla on osoittautunut maailman ystävällisimmäksi paikaksi. Uusina pälkäneläisinä Saaret ovat yllättyneet kaikesta saamastaan naapuriavusta ja huomaavaisuudesta. Ei haitannut sekään, että kesällä pihalla vapaina tepastelleet kanat poikkesivat välillä naapurin pihassa.

– Näyttää siltä, että olemme Meteorin, koirien ja kanojen kanssa tuoneet tervetullutta elämää tähän kylään, Saari pohtii.

 

Meteorin neljä kieltä

Martta Mattila ja Meteor ovat ensi kertaa taputusetäisyydellä.

Kun 33 vikkelää vierasta pyyhältää pihamaalla, sekä emännällä että kerhon ohjaajilla pitää kiirettä. Päivi Saaren apuna on Anne Qwick, ystävä ja kokenut hevosharrastaja Vesilahdelta, ja naiset opastavat ryhmiin jaettuja lapsia vuorotellen eri kohteisiin.

Kun kummivierailun tuliaispiirustukset on ripustettu pyykkipojilla paikoilleen, tutustuttu talliin ja Meteorin pihattoon, leikitty leikkejä ja syöty eväät, on edessä retken huippukohta. Iltapäiväkerholaiset pääsevät tutustumaan läheltä kummihevoseensa, joka on tähän asti seuraillut tapahtumia jonkin matkan päässä olevasta aitauksesta.

– Meteor on oikeastaan monikielinen, Päivi Saari kertoo.

Ensimmäinen kieli, jota Meteor oppi ymmärtämään, oli saksa, koska se vietti kaksi ensimmäistä vuottaan Saksassa. Kun se kaksivuotiaana ostettiin Suomeen, uudet omistajat olivat ruotsinkielisiä, ja nyt se asuu Saaren suomenkielisessä perheessä. Siksi Meteor ymmärtää kolmea kieltä.

Ava Pfäffli, Jenna Minkkinen ja Aino Vuotari.

– Ei kun neljää, lasten joukosta hihkaistaan ja yksi tytöistä täsmentää:

– Se osaa myös hevosten kieltä!

Päivi Saari nyökkää: niinpä tietysti. Meteor on siis nelikielinen hevonen.

Luca Kolehmainen kiinnittää naruun terveisiä Meteorille.

Kummiensa seurassa Meteor on joka tapauksessa täysin tyytyväinen suomen kieleen ja nuuhkii kiinnostuneena värikkäitä rukkasia, kun monet käsiparit kurkottavat yhtä aikaa taputtamaan.

Meteor lähtee iloisesti iltapäiväkerhon ohjaaja Niina Tulivuon talutettavaksi, ja lasten harjausvuorojen aikana se pureskelee rauhallisesti heinää ja porkkananpaloja välittämättä siitä, kuinka monta kummia ympärillä pyörii.

Osalle lapsista hevoset ja ratsastaminen ovat jokaviikkoisia asioita, toisten hevoskokemukset ovat olleet satunnaisia, mutta Meteorin lähellä eroa ei juuri huomaa. Vaalean hunajan värinen, pörröisen talvikarvan peittämä Meteor on juuri niin kiltti kuin miltä se näyttääkin. Mitä enemmän rapsutusta, sitä parempi, se tuumii ja tuuppii kummejaan lempeästi turvallaan.

– Ei pelottanut yhtään mennä lähelle, Ava Pfäffli ja Jenna Minkkinen kertovat silmät loistaen, kun harjausvuoro päättyy.

Toiset hihkuvat olevansa samaa mieltä. Meteor oli kiva, ihana, söpö, ihan paras!

Kun kummit ovat lähdössä, Meteor juoksee vielä kerran aidan luo moikkaamaan. Niin moni käsi saa taputtaa kuin kaulalle mahtuu.

Kummit toivovat Meteorille kesää ja porkkanoita.

 

Meteor viihtyi kummiensa huomion ja ihailun keskipisteenä.

 

Vuonohevoset kummikampanjassa

Meteor ja kummit

Kummihevoskampanja on Hevosalan järjestöjen yhteinen Mahdollisuuksien Hevonen -nuorisotyön vastuuryhmän hanke, joka on osa Suomi 100 -juhlavuotta. Kummihevoskampanja on vapaaehtoistoimintaa, jonka tarkoitus on tuoda hevosia lähemmäs ihmisten arkea.

Kampanja käynnistyi 1.tammikuuta 2017 ja jatkuu 21. toukokuuta asti, jolloin Helsingissä järjestetään yhteinen Hevoset Kaivarissa -tapahtuma eli kiitostilaisuus kummihevosten taustajoukoille.

Kampanjan aikana kummit ja kummihevonen lähettävät toisilleen tervehdyksiä ja vierailevat toistensa luona. Jos kummeja on paljon, esimerkiksi koko koulu, tai jos kummien liikkuminen on syystä tai toisesta vaikeaa, hevonen tulee paikan päälle tervehtimään. Pienemmät ryhmät voivat lähteä tutustumaan kummihevoseen sen kotitallilla.

 

Kummivuonikset on kymmenen eri puolilla Suomea asuvan norjanvuonohevosen ja yhdeksän naisen ryhmä, joka järjestää kummitoimintaa yhteistyössä. Sen toiminnan piirissä on yli 450 lasta. Lasten ja hevosten tapaamisissa jaetaan hevostietoutta, järjestetään arvontoja ja tutustutaan hevosten arkielämään. Ryhmäläisten hevosia on muun muassa lähdössä Tampereen hevosmessuille, jotka järjestetään 8.–9. huhtikuuta Pirkkahallissa. Facebookista Kummivuonikset 2017 -ryhmän sivuilta löytyy ajankohtaista tietoa ryhmän hevosista ja tapahtumista.

 

N

Villihevonen viikinkiajoilta

Norjanvuonohevosen jouhet ovat kaksiväriset.

Norjanvuonohevonen yksi koko Euroopan vanhimmista hevosroduista, joka on tunnettu jo viikinkiaikana. Se on jalostettu vaativissa oloissa Norjan vuono- ja tunturialueilla, joilla kontaktit muuhun maailmaan olivat vähäiset. Niinpä vuonohevonen ei risteytynyt toisten rotujen kanssa, ja sitä pidetään edelleen puhtaana alkuperäisrotuna.

Vuonohevosia käytettiin sekä ratsastus- että vetohevosina, kantojuhtina ja maataloustöissä, ja edelleen se sopii samoihin tehtäviin. Vuonohevon on pienikokoinen, vankka ja kestävä, luonteeltaan hyväntuulinen, peloton, omapäinen ja yhteistyökykyinen.

Vuonohevosella on jäljellä alkukantainen villihevosen hallakkoväritys, johon kuuluvat harjasta selän kautta häntään ulottuva tumma siima, kaksiväriset jouhet sekä seepraraidat jaloissa. Uskomus on, että hevonen on sitä vahvempi mitä enemmän ja selvempiä raitoja sillä on jaloissaan. Vuonohevosen harja leikataan edelleen pystyharjaksi, kuten on tehty viikinkiajoilta lähtien.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?