Pimeästä valoon

Talvisena aamuna auringonnousuun on vielä pitkä aika, kun matkaan kohti työpaikkaani. Tie on pimeä, kura roiskuu ja vastaantulevien valot häikäisevät silmät. Joskus mietin: ”Onkohan tässä mitään järkeä?” Sama matka kesällä on aivan toisenlainen. Aurinko on korkealla, luonto hehkuu syvän vihreänä, linnut lentävät pesilleen ruokaa nokassa. Tällaisina aamuina ei tarvitse kysellä matkustusmotivaation perään.

Hiljaisen viikon raamatunkohdat kertovat Jeesuksen viimeisestä matkasta Jerusalemiin. Matkalla kohdattiin hurraavia ja vastakohtana sairaita ihmisiä. Syötiin viimeinen ateria kaveriporukalla. Perjantaina kaikki oli loppu. Opetuslapset (miksi noita aikuisia ammattimiehiä kutsutaan lapsiksi?) lymysivät piiloissaan peläten, että heille käy samoin kuin Mestarilleen.

Jukka Lehto.

”Pitkin pimeitä polkuja kulkea saan, enkä matkani määrää mä tiedä. Mua varjojen vallat käy valloittamaan, minut mennessään tahtovat viedä.” Näin kuvaa Jaakko Löytty laulussaan ”Toisen päivän iltana” opetuslasten tuntoja. Kaikki toivo romahti, peli on hävitty. Tulevaisuutta ei ole. Silloin tällöin me tavalliset hämäläisetkin saatamme painia samankaltaisten kysymysten kanssa. Emme tee siitä kuitenkaan numeroa. Elämän kuormat voivat käydä liian raskaiksi. Silloin voisi olla hyvä puhua ja purkaa kuormaa. Mistä löytyy valo elämään?

Kolmannen päivän aamuna Jeesuksen lähipiiriin kuuluneet naiset menivät haudalle voidellakseen ruumiin. Haudassa ei ollut ketään. Oli vain kirkkaisiin vaatteisiin pukeutunut nuorukainen, joka sanoi: ” Älkää pelästykö. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä (Markus 16:6).” Muutaman päivän kuluttua Jeesuksen seuraajien pelko oli vaihtunut iloon ja varmuuteen siitä, että kuoleman, tuskan ja vaikeuksien valta on murrettu.

Usko ylösnousemukseen ei poista meidän ongelmiamme tai kysymyksiämme. Ymmärrys siitä, että joku on kokenut saman kuin minä auttaa selviytymään. Ymmärrys siitä, että tuo Ylösnoussut on rinnallani vaikeimpinakin hetkinä auttaa näkemään valon. Matka alkaa saada kauniin kesäaamun sävyjä. ”Pilvimuurista valo välähtää. Pilvimuurista valo välähtää. Läpi lukkojenkin Herra Jeesus tulla voi. Kuolleista hän noussut on (virsi 104,1).”

Pääsiäisen iloa ”Laitikkalan pappilasta” toivottaa

Jukka Lehto

Johtava sairaalapastori

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>