Paikkansa löytänyt

– Pidän monentyyppisestä musiikista. Kirkossakin musiikin tulee olla monipuolista, mutta hevibändin tuomisessa kirkkoon on haasteensa jo tilan kannalta, kirkot kun on suunniteltu klassiselle musiikille, Kangasalan johtava kanttori Jukka Heroja miettii.

Kangasalan kirkko raikaa, kun uusi johtava kanttori, Jukka Heroja avaa ääntään aamutuimaan. Kangasalan 250-vuotias kirkko on lämmin kylmänäkin kevätaamuna.

– Tilat ovat loistavat. Urkuja kanttori ei yleensä pääse valitsemaan, mutta nämä ovat mielestäni yksi Tampereen alueen parhaista soittimista, Heroja kehuu työvälinettään kiivettyään urkuparvelle.

Kangasalan kirkon uruilla on tänä vuonna juhlavuosi, sillä paikallinen urkumestari Pentti Pelto rakensi ne 30 vuotta sitten. Uusi johtava kanttori aloitti työnsä varsinaisessa juhlahumussa, sillä Kangasalan seurakunta täyttää kuluvana vuonna 650 vuotta, reformaatiosta tulee kuluneeksi 500 vuotta ja Kangasalan kirkko nousi tälle paikalle 250 vuotta sitten.

 

Urkujen paikkakunta kutsui

Jukka Heroja ehti olla Ruoveden ainoana kanttorina viisi vuotta ennen Kangasalle siirtymistään ja nautti työstään. Vähitellen tunnin työmatka kotoa Tampereelta Ruovedelle alkoi kuitenkin rasittaa ja uruistaan tunnettu paikkakunta upeine kirkkoineen kiinnostaa.

– Ensimmäinen kontakti Kangasalan kirkkoon oli se, kun ajoin moottoripyörällä vuosia sitten ohi ja mietin, että onpa upea kirkko!

Kangasalla kaikki loksahti paikoilleen.

– Ensimmäistä kertaa elämässä minulla on työpaikka, jossa tuntuu, että tämä on se mun paikka. Puitteet ja työpaikan ilmapiiri ovat sellaiset, että viihdyn ja pysyn täällä, mikäli se minusta riippuu, mies kertoo tyytyväisenä.

 

Kaikki alkoi sellosta

– Ensimmäinen soittimeni oli sello, jota soitin lukioon saakka. Haaveilin työstä orkesterimuusikkona tai soitonopettajana.

Lukioikäisenä mies kuitenkin kiinnostui laulumusiikista ja oopperasta.

– Minulle suositeltiin Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osastoa, koska opiskelijat saavat opetusta samoilta opettajilta kuin solistiset laulajat.

Heroja valmistui Helsingin Sibelius-Akatemiasta vuonna 1999 pääaineenaan laulu. Hän teki diplominsa laulusta ja sai pätevyyden niin sanottuun A-virkaan, eli johtavan kanttorin virkaan.

– Sello on edelleen mukana työssäni. Se on intiimi soitin ja lähellä ihmisääntä. Kun sitä soittaa ilman säestystä, saa esimerkiksi ehtoolliselle hyvin meditatiivisen tunnelman.

Heroja on suvun kolmas kanttori isoisän ja isän jälkeen, mutta siltikään työ ei ollut itsestäänselvyys tai edes haaveena.

– En soittanut nuorena urkuja, mutta akatemiassa asia selvisi: Kanttoreilla on erilaisia vahvuuksia, kaikkien ei tarvitse olla urkutaiteilijoita. Minun vahvuuteni on hyvä yleismuusikkous sekä kuorotyö.

 

Musiikki sanottaa tunteita

Pappi on seurakunnan kasvot. Kanttori sen sijaan ei juuri urkuparvelta näy, ainoastaan kuuluu. Jumalanpalvelukset ovat papin sekä kanttorin yhdessä suunnittelemia kokonaisuuksia, joissa kanttori vastaa musiikillisesta kokonaisuudesta.

– Musiikki koskettaa syvältä ja saattaa joskus tulla lähemmäksi sisintä kuin puhe ja sanat, Heroja miettii.

Kanttorit johtavat seurakunnan musiikkitoimintaa. He vastaavat musiikista jumalanpalveluksissa sekä kirkollisissa toimituksissa ja opettavat rippikoulussa. Lisäksi Kangasalan kolme kanttoria ohjaavat aktiivisesti toimivia kirkkokuoroja.

Alueelta löytyy kuusi eri kuoroa; Kangasalan kirkkokuoro, Sahalahden kirkkokuoro, Kuhmalahden Vivace, Melody-kuoro Tapulintuvalla, Agitato-lapsikuoro Kuhmalahdella, Staff-kuoro, joka laulaa Majatalo-illoissa sekä vielä varttuneemman väen päiväkuoro.

 

Orkesteri yhdessä soittimessa

– Urut ovat hieno soitin. Ne ovat vähän kuin orkesteri yhdessä soittimessa, Heroja vertaa.

Kirkkourut ovat yhdistetty puhallin- ja kosketinsoitin. Soittajan kosketus ei vaikuta äänen vivahteisin toisin kuin esimerkiksi pianoa soitettaessa.

– Kun painaa koskettimen pohjaan, se avaa venttiilin ja ilma menee pilliin, Heroja näyttää.

Jos minkä tahansa pillin nostaisi pois ja puhaltaisi sinne, tulisi samanlainen ääni kuin urkuja soitettaessa. Urut ovat kookkaat, koska kaikki pillit ovat akustisesti soivia.

Äänen monimuotoisuus tulee erilaisista samaan aikaan soivista äänikerroista eli eri tavoin soivista pillirivistöistä.

Urkujen soittamisessa tarvitaan niin käsiä kuin jalkojakin, sillä matalat äänet soitetaan jalkiolla eli jaloilla painellen.

– Eri äänikertoja yhdistelemällä saa erilaisia sävyjä ja voimakkuuksia esiin. Minua kiehtoo uruissa se, että jokaisessa soittimessa on omanlaisensa äänikerrat ja koska urut on rakennettu eri aikoina, niissä kuuluu rakentamisajan ihanne, Heroja kertoo laskiessaan kätensä urkujen koskettimille.

 

Yhteistyötä järjestöihin

Uusi johtava kanttori haluaa laskeutua urkuparvelta ja luoda vahvat kontaktit paikallisiin järjestöihin ja toimijoihin.

– Meillä ei saa olla esimerkiksi päällekkäisyyksiä Kangasala-talon kanssa. Jos suunnittelen suurta kirkkokonserttia, olemme yhteyksissä Kangasala-talon Timo Kotilaisen kanssa, jotta kummassakin tilassa ei ole samaan aikaan tapahtumia.

Yhteistyötä koulujen kanssa tehdään myös aktiivisesti. Vierailut kirkossa ja urkujen mahtava sointi on hieno elämys.

– On hieno tunne soittaa urkuja, sillä niissä on erilaisia väri- ja sointimahdollisuuksia niin paljon, eläköityneen Matti Huomon tilalle valittu johtava kanttori Jukka Heroja sanoo.

Heroja on asunut aikuiselämänsä aikana yhdeksän vuotta Ruotsissa ja työskenteli valmistumisensa jälkeen Helsingissä, mutta koulunsa hän kävi Hyvinkäällä.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>