Kysymys: Kristityn maailman suurimpana juhlapyhänä pappi miettii, saako Jeesus enää suunvuoroa

Pääsiäisen seisahdus

 

Pääsiäinen ei ole kristityn elämässä irrallinen asia, vaikka sitä juhlitaan tiettynä aikana. Pääsiäinen on meissä aina, sanoo rovasti Helvi Jousmäki.

Pääsiäinen on kristittyjen tärkein juhlapyhä. Pääsiäinen on oikeastaan vastaus siihen, miksi yli kaksi miljardia maailman ihmisistä on kristittyjä.

Joskus ei vain siltä näytä.

– Viime viikolla seisoin kaupassa kirjavan pääsiäiskoristekasan vieressä ja huomasin miettiväni, että tässä tämä pääsiäinen nyt on, tunnustaa eläkepäiviään Pälkäneen Sappeessa viettävä rovasti Helvi Jousmäki.

Hän on julistanut riemun sanomaa ihmisille monta vuosikymmentä. Pappina hän pysähtyy joskus miettimään, että pääsiäisajan hiljaisina, heräävän kevään herkistäminä päivinä olisi tilaa jollekin suuremmalle ja näkyvämmälle.

On ollut pakko myöntää, että ortodoksivähemmistöä lukuun ottamatta pääsiäinen on monille suomalaisille kristityille käytännössä pikkupyhä, jonkinlainen kevään alkamisen juhla ja pari päivää ylimääräistä vapaata. Moni ehkä toivoisi jotakin enemmän, mutta ei tiedä miten sen tavoittaisi.

– Surulliselta se joskus tuntuu, Jousmäki sanoo.

 

Ilo saisi muuttua riemuksi

Pääsiäiseksi ei hamuta sellaisia määriä ruokaa ja tavaroita kuin jouluksi, pääsiäinen ei myy yhtä hyvin, eivätkä pääsiäisen viettotavat ole yhtä kategorisia kuin joulun.

– Se näkyy omassa varastossanikin, missä on monta laatikollista joulukoristeita ja yksi pieni laatikko, jossa lukee pääsiäinen, Helvi Jousmäki nauraa.

Hän jatkaa, että se on yhtä aikaa hyvä ja huono asia.

Kristillisen juhlan ei kuulu olla kulutusjuhla. On hyvä, jos kaikilla on varaa sen viettämiseen, eikä kenenkään tarvitse tuntea syyllisyyttä ja huonommuutta siksi, ettei pysty täyttämään kaikkia odotuksia.

Mutta kun ei ole juhlavalmisteluja eikä erityisiä odotuksia, on vaara, että juhlavuus kutistuu ja jää vähälle huomiolle.

– Kadehdin ortodokseilta suurta paastoa traditioineen ja sitä hurjaa riemua, joka pääsiäisyön juhlaan ja paaston päättymiseen liittyy. Juuri riemua meidänkin pääsiäisessämme pitäisi olla, Jousmäki sanoo.

Hänen omassa lapsuudessaan pääsiäinen tuntui suuremmalta juhlalta kuin nyt. Juhla tuli useimmiten vietetyksi Sappeen mummulassa, missä mämmit, makkarat ja muut laitettiin kotona, ja puuhaaminen loi juhlan odotuksen tuntua. Pääsiäiskeinut ja hyppylaudat kuuluivat maalla asiaan, niissä yhdistyi kevään ja pääsiäispyhien ilo. Ja nimenomaan pääsiäisen; pitkäperjantaina ei leikitty eikä kyläilty.

Helvi Jousmäki muistuttaa kuitenkin, että lasten pitkäperjantaihin pitää aina kuulua ylösnousemuksen lohdullisuus.

– Pelottelua ei tarvita yhtään lisää, hän sanoo.

Hän ei usko, että maailma olisi nyt julmempi kuin se oli kristinuskon syntyaikoina tai keskiajalla tai maailmansotien aikaan. Mutta kauhua välittäviä reaaliajassa toimivia kanavia on niin paljon, että kukaan ei pysty tukkimaan niitä kaikkia eikä liioin seulomaan tietoa tai arvioimaan sen paikkansapitävyyttä.

– Olen syntynyt keskellä sotaa, ja silti oma lapsuuteni tuntui turvallisemmalta kuin tämän ajan lasten. Meillä oli ajatus, että mennyt paha on jäänyt taakse. Nykyään se, mitä tapahtuu, on koko ajan läsnä. Lasten ei ainakaan tarvitsisi tietää kaikkea, hän miettii.

 

 

Voisiko ruoholautasella olla hauta?

Katolisista maista alkunsa saaneita jouluseimen hahmoja myydään ja valmistetaan jo yleisesti Suomessakin, mutta onko kukaan koskaan kuullut raamatullisista pääsiäishahmoista kotien koristelussa? Helvi Jousmäki on pohdiskellut sitä.

Lasten Keskuksen kustantamassa Kotien rukouskirjassa, jota seurakunnat jakavat koteihin, ehdotetaan, että pääsiäisnurmelle pystytettäisiinkin ensin kolme ristiä ja rakennettaisiin pienistä kivistä kalliohauta, kivi suuaukon peittona.

Tiput ja muut koristeet päästettäisiinkin ruohoon vasta pääsiäispäivänä yhdessä pääsiäisaamun hahmojen kanssa: enkelin, naisten ja opetuslasten. Niiden viereen jäisi avattu, tyhjä hauta.

– Kuulostaa aika hurjalta, kun siihen ei ole totuttu. En minäkään ole nähnyt sellaista kodeissa, mutta luulen, että se olisi hyvä ajatus. Miksi ei pääsiäisen sanoma tulisi sitä kautta esiin, kun melkein kaikki pääsiäiskoristeemme edustavat joka tapauksessa kristillistä symboliikkaa, Jousmäki miettii.

Hän jatkaa, että runsas koristelu ei sinänsä ole välttämätön. Pääsiäisen vahvasti vertauskuvallinen tunnelma syntyy itsestäänkin, siitä huolehtii pohjoinen luonto.

– Pääsiäinen osuu täällä luonnon heräämisen aikaan. Sen voima aivan kohisee ympärillä. Pajunkissat ovat meidän palmunlehvämme; ne kertovat uuden elämän heräämisestä, vaikka muu luonto vielä nukkuisi. Myös valo on tärkeä, valo, joka lisääntyy päivä päivältä. Luonto kirkastaa kotimme, vaikka emme itse tee mitään – saamme sen lahjaksi.

 

 

Jos ei pääsiäinen löydy

Sellaiselle, joka haluaisi viettää kristillistä pääsiäistä eikä löydä siihen välineitä, Helvi Jousmäki antaisi yksinkertaisen ohjeen: kokeile mennä kirkkoon. Jos ei juhlaa ole muualla, siellä on varmasti. Myös luterilaisissa kirkoissa eletään nykyään Kristuksen kärsimys- ja ylösnousemushistorian mukaisesti yötä päivää.

– Oma pääsiäiseni alkaa oikeastaan jo tuhkakeskiviikkona, laskiaisen jälkeisenä ensimmäisenä paastopäivänä. Minulla on asioita, joita en tee paaston aikana. Pyrin siihen, että ne seitsemän viikkoa ovat ajatusten matkaa kohti pääsiäistä, hän selittää.

Kiirastorstai on yksi suomalaisten eniten suosimista kirkkopyhistä. Ehtoollisen vieton jälkeen on tapana, että paastonajan violetit kirkkotekstiilit vaihdetaan pitkäperjantain mustiin, kynttilät sammutetaan ja valot himmennetään kirkkokansan läsnä ollessa.

– Tällainen elämyksellisyyteen pyrkivä toiminta aloitettiin 1990-luvulla ainakin Valkeakoskella, missä itse olin virassa. Sitä ennen kirkkotekstiilien vaihto kuului suntion tehtäviin jumalanpalvelusten välissä, Jousmäki kertoo.

Pitkäperjantaina kirkko on mustissa, kelloja ja urkuja ei soiteta. Viimeinenkin kynttilä sammuu. Pääsiäisyön tai -aamun messussa vaihdetaan valkoiset juhla-ajan tekstiilit ja valot ja kynttilät sytytetään takaisin. Silloin alkaa todellinen juhla.

– Itselleni tärkeintä pääsiäisen viettoa on kulkea tämä matka kirkossa päivästä päivään. Kotijuhla on parhaimmillaan, kun sukua kokoontuu yhteiselle juhla-aterialle. Se on aina tärkeä ja iloinen hetki, jota odotan, Jousmäki jatkaa.

 

Olemme kuin alkuseurakunta

Pajunkissa on pohjoisten maiden palmunlehvä, kevään ensimmäinen elämän merkki, sanoo Helvi Jousmäki.

– Pääsiäisen tärkein sana on elämä, Helvi Jousmäki sanoo.

Mutta samasta sanasta kilpailevat nykyään kaikki. Mikään ei näytä olevan niin tärkeää kuin yksilön elämä.

Länsimainen nykytodellisuus on täynnä erilaista elämän opastusta: miten pitää syödä, liikkua, rentoutua ja vapauttaa positiivista energiaa, miten pitää hankkia omaisuutta tai olla hankkimatta sitä, miten pitää koota erilaisia taitoja ja kokemuksia; miten kartuttaa pisteitä, jotta elämästä tulee mahdollisimman onnellinen, täydellinen, hiottu ja trimmattu.

Mahtuuko Jeesus enää kaiken sekaan tarjoamaan armoa ja ylösnousemusta. Mitä Jeesus ylipäätään sanoisi, jos saisi suunvuoron?

– Luulen, että hän sanoisi: ” Seisahda”, Jousmäki arvelee.

Hän toteaa, että jossakin elämän vaiheessa on pakko oppia se, miten kutakin riisutaan. Kun kaikki viedään, jäljelle ei jää kovinkaan paljon, mihin turvautua.

– Me olemme siinä suhteessa täsmälleen samassa vaiheessa kuin alkuseurakunta oli. Meillä ei ole mitään enempää.

Hän muistuttaa, ettei yksikään opetuslapsi, ei yksikään tuleva apostoli lähtökohtaisesti uskonut ylösnousemukseen. Raamatun mukaan aikalaiset uskoivat vasta, kun Jeesus näyttäytyi heille. Kaikki oli heille yhtä käsittämätöntä kuin nykyajan ihmisille, vaikka he eivät tunteneet kaikkia niitä tieteellisiä perusteita, joilla 2000 vuotta myöhemmin todistetaan, että ylösnousemus ei ole mahdollinen.

Nykyiset kristityt ovat siinäkin asiassa samalla viivalla.

– Meillä on kuitenkin saman verran kuin heillä, ja se riittää. Jokaiselle on tarjolla sama usko ja sama yhteys Ylösnousseeseen. Siksi se elämä, josta pääsiäinen kertoo, ei rappeudu eikä katoa maallisten menetysten mukana, Helvi Jousmäki sanoo.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>