Talviaika, kesäaika, trampoliiniaika

Kristiina Helminen.

Loppuviikosta se tapahtui: trampoliini koottiin taas talven jäljiltä pihaamme. Voi sitä riemua, mikä tästä paluusta syntyi. Ensimmäiset varovaiset pomput piti päästä hyppimään jo ennen kuin turvaverkko oli edes kunnolla paikoillaan. Sen verran 80-lukulaisuutta minussa ja miehessäni on, että annoimme lasten hetken hyppiä näin, vaikkei se kaikkein turvallisin tapa olekaan.

Syksyisin – yleensä tämä tapahtuu joskus lokakuussa – lapsemme ovat aina murheen murtamia, kun tramppa otetaan pois käytöstä talven ajaksi. Siinä eivät paljon vakuuttelut luistelemisen ja hiihtämisen riemuista auta. Hyviä korvikkeita nuo varmaan ovat, mutta tramppaa ei meidän lasten mielestä voita mikään.

Trampoliinilla hyppimisessä on omat vaaransa, ja lehdistä saa varsinkin kesäaikaan lukea, kuinka trampoliinivammat taas täyttävät alueen terveyskeskukset. Yksikin vamma on tietysti liikaa, mutta jos turvallisuudesta huolehtii oikein, trampoliinilla pomppiminen on mitä parasta liikuntaa. Varovaisenkin arvion mukaan tramppa liikuttaa lapsiamme kesäaikaan ainakin kaksi tuntia päivässä. Joskus meillä voi olla sellaisiakin päiviä, että hyppimistouhuissa viihdytään yhteensä seitsemänkin tuntia.

Trampoliini saa ainakin meidän lapsemme kehittelemään uusia liikuntaleikkejä ihan solkenaan. ”Neljän peninkulman saappaat”, ”Aijai-leikki” ja ”Pässi” ovat vain lyhyt alku siitä listasta, millaisia leikkejä lapset ovat omatoimisesti trampalla keksineet.

Toivotankin trampoliiniajan lämpimästi tervetulleeksi! Kyllä lapsemme talvellakin liikkuvat ja harrastavat, mutta trampoliinin veroista liikuttajaa emme ole heille toistaiseksi keksineet.

Kristiina Helminen

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>