Leppoisasti hymyilevä sahalahtelainen Hannu Kivinen vetää tervehdyksen jälkeen upseerin lakin päähänsä ja vakavoituu saman tien. Hänestä on tullut seurustelu-upseeri – varsin vakava, hieman yksioikoinen ja erittäin kovaääninen suomalaisen laululyriikan tulkitsija. Kun lakki nousee päästä, kapteeni Kivisen ilme pehmenee ja keskustelu muuttuu tavanomaisemmaksi. Ennen kaikkea hiljaisemmaksi.
Kivisen luoma seurustelu-upseerin hahmo sai Riku Niemisen ja Krisse Salmisen pokerinaaman murenemaan toistuvasti ”Suomen hauskin tavis” -televisiokisailun avausjaksossa. Keino naurattamiselle oli yksinkertainen: sotilaspukuun sonnustautunut mies lukemassa armeijaan yhdistetyllä ulosannilla suomalaisen musiikin sanoituksia. Sotilaallisen jämptin äänekkään ilmaisun ja ”Kaiken takana on nainen” -kappaleen kepeyden välillä oli ohjelman studioyleisönkin reaktioiden perusteella aistittavissa hienoista ristiriitaa.
– Ajattelin aluksi mennä koko ajan vain yhden tekstin kautta, mutta Saarisen Jaana ehdotti, että niitä voisi olla useampia. Se oli hyvä vinkki, Kivinen muistelee ohjelman kuvauksia.
Sahalahtelaisen lausuntaan pääsivät televisiokatsojien ja tuomarikaksikon iloksi myös Jenni Vartiaisen ”Ihmisten edessä” ja Happoradion ”Puhu äänellä jonka kuulen”, jonka ensiesityksen Kivinen hymähtää aikoinaan herättäneen enemmän ihmetystä kuin huvittuneisuutta.
Seurustelu-upseeriksi nimetty hahmo ei nimittäin syntynyt vain hetken päähänpistona Nelosen syksyllä aloittelemaa tv-ohjelmaa varten. Sen juuret ulottuvat pitkälle vuosikymmenen taakse, jolloin Kivinen ensi kertoja juhlissa marssitti itsensä lavalle kovaäänisesti tekstiä tulkitsevana miekkosena.
Tuolloinen Saku Sammakon ensiesitys teki parikin asiaa heti selväksi.
– Hahmo voi kyllä lausua mitä vain aina runoista vaikka firman vuosikertomuksiin, mutta lastenjuhliin tämä ei sovi. Erillistä äänentoistolaitteistoa ei myöskään tarvita.
Loppuun asti
Suomen hauskin tavis -ohjelman ideana on, että jokaisessa jaksossa tuomariparin nauramaan saanut kilpailija kuittaa itselleen pienen rahasumman ja samalla mahdollisuuden finaalipaikkaan. Rahasummaa on mahdollista kasvattaa saamalla tuomarit nauramaan uudelleen ja uudelleen, mutta yksikin epäonnistuminen merkitsee jatkopaikan menettämistä.
Hannu Kivisen mukaan ohjelma oli hänelle oiva mahdollisuus kokeilla, miten pitkään kypsytelty hahmo uppoaa suurempaan yleisöön. Kun Riku Nieminen tirskahti ensimmäisen kerran, ei Kivisellä ollut enää aikomustakaan jättää touhua puolitiehen; hän marssi päättäväisesti kohti pääpottia ja suoraa finaalipaikkaa.
– Haluaisin tienata tällä leipääni. Niinpä ajattelin, että kun kerran televisiossa ollaan, haetaan maksimaalista näkyvyyttä ja mennään loppuun asti. Kun saa nimen tunnetuksi, on huomattavasti helpompaa mennä eteenpäin, Kivinen sanoo.
Tekstien valitseminen oli Kivisen mukaan kieltämättä hankalaa, mutta tehtävä helpottui hänen löydettyään siihen itse punaisen langan.
– Niissä on oltava jotakin tuttua, ja sitä parempi, mitä hempeämmästä rakkaudesta tai suuremmasta hiljaisuudesta niissä kerrotaan.
Se, miten hyvin seurustelu-upseerin tulkitseminen onnistuu sarjan finaalissa, nähdään televisiossa kesäkuun alussa.
Positiivinen sahalahtelainen
Kivisellä on takanaan pitkä, vuosikymmeniä kestänyt ura teatterialalla. Harrastajateatterista puolivahingossa isompiin ympyröihin kulkeutunut Kivinen kuitenkin uskoo, ettei hän kuitenkaan enää palaa teattereihin ainakaan entisenkaltaisissa töissä.
Monessa eri tehtävässä vastuuta kantaneen miehen urakointi päättyi loppuun palamiseen, ja hän vietti pitkän ajan sen jälkeen itseään kasaillen. Siitäkin yli auttoi yltiöpositiivinen suhtautuminen asioihin – ja huumori.
– Se auttaa jaksamaan, Kivinen vakuuttaa.
Nyt päivät täyttää artisti- ja ohjelmatuottajaopintojen eteenpäin vieminen Ikaalisissa. Laulu on kulkenut kantavaäänisen miehen mukana jo pikkupojasta lähtien, ja parhaillaan hän opiskelujen ohella työstääkin Junnu Vainion elämänvaiheisiin liittyvää, Erkki Wessmanin kirjoittamaa musiikkinäytelmää.
Sahalahdelta, jossa hän on asunut jo vuodesta 2004 lähtien, Kivinen ei ole hevin lähdössä mihinkään. Hän yritti sitä joskus, mutta palasi Tampereelta vajaan vuoden jälkeen tuttuihin maisemiin.
– Viihdyn täällä, missä on puhdasta ja rauhallista. Täällä on mukavia ihmisiä, kun heihin pääsee tutustumaan. Ainoa huono puoli on se, että täällä on pakko olla auto.
