Sukulaisten yhteyksiä ja yhteyksien katkoksia

Mummon murinat

Pääsiäispyhinä vanha tuli tuumineeksi, että nykyään suvun keskeiset yhteydenpidot ovat jääneet vähäisiksi. Ennen oli toista. No silloin muinoin iso osa sukulaisista asui samassa pitäjässä. Kyläiltiin, vaikka piti liikkua polkupyörällä tai hevosella. Perhejuhlissa oli iso väkimäärä, olipa kysymyksessä hautajaiset, häät tai syntymäpäivät. Täälläkin Seurakuntatalo, Rautahovi, Sähkön talo ja Honkala olivat usein käytössä.

Yleensä suurin osa sukua asui samassa pitäjässä. Kun tiloja jaettiin sisarusten kesken, niin pysyttiin naapureina. Sitten jatkossa lähitienoo vilisi serkkuja, pikkuserkkuja ja sitä rataa. Jos tiloja myytiin ulkopuolisille, niin naapurisopu oli silti yhä tärkeä. Avioliittojakin solmittiin. Usein oltiin toisillaan töissäkin, oli sitten kysymys viljanpuinnista, perunannostosta, tai rakennushommista.

Tiiviin yhteisön käytöstapoihin piti sopeutua. Erilaisuutta ei hyvällä katsottu. Säädyllistä käytöstä vaadittiin, uskonnollisia normeja noudatettiin. Jos joku kaipasi enemmän vapautta, hän lähti töihin kaupunkiin. Näiltä main muutettiin harvemmin Amerikan maille tai myöhemmin Ruotsiin. Viime vuosikymmeninä täälläkin on lähdetty pois lapsuusmaisemista, sivukylistä taajamiin, maalta kaupunkeihin. Ulkomaillekin muutetaan yhä useammin, opiskelemaan ja töihin. Usein sieltä löydetään puoliso, ja se on menoa sitten, kotimaa ja kotikylä tuntuvat etäisiltä.

Yhteydenpito sukuun ei ole enää yhtä tiivistä kuin meidän nuoruudessa. Kirjeitä kulkee vähän. No jaa, nyt on uudet vehkeet ja viestitys helppoa. Tuttu mies on jollain ihme skypellä yhteydessä Kanadassa asuvan tyttären perheen kanssa. Jutellessa näkee toisensa myös kuvana, että tuntee sitten, kun oikeasti tavataan. Paitsi että juhliin osallistuminen on vähentynyt, myös vierailut ovat harventuneet. Joskus on kasvettu niin erilleen, ettei oikein synkkaa. Joku ihan varoo kutsumasta koppavia, riitaisia tai liian hyvin menestyviä sukulaisia kotiinsa. Joittenkin luo ei tykkää mennä, jos siellä nautitaan viinaksia ja tullaan riitaisiksi.

Välit voivat olla huonot samaan perheeseen kuuluvienkin kesken. Jos joku setä testamenttaa omaisuutensa vain yhdelle sisarukselle, niin se raivostuttaa toisia. Joskus omataan erilaisia poliittisia näkemyksiä, se voi olla torjunnan aihe. Varsinkin tällaiseen vaaliaikaan on siis parempi välttää vierailuja toistensa luona. Joku ottaa ammatin, kotitaustan yms. puolesta vääränlaisen puolison. Nuorella polvella voi olla laajempaa näkemystä ja enempi sietokykyä, meillä vanhoilla ei ehkä aina. Joskus jopa oma perhe on kovasti suvaitsematon.

Oli järkyttävää luettavaa Aila Ruohon kirja Pyhät, pahat ja pelokkaat. Siinä kerrottiin, miten joissakin tiiviissä uskonnollisissa yhteisöissä kohdellaan ”luopioita”, lähisukulaisiakin. Heitä lakataan jopa tervehtimästä. Varmaan vaikeaa, jos joutuu kuitenkin arkielämän työasioissa vielä tekemisiin. Jos ”tiukkapipoinen” on esimerkiksi lääkäri tai kauppias, voiko hän torjua asiakkaan? Tai jos hän on kiinteistövälittäjä, niin kyllä hän varmasti esittelee ystävällisen puheliaasti, jopa hymyillen, myyntikohdetta ostajalle, vaikka tämä olisikin yhteisön piirissä kelvottomaksi todettu.

Mymmeli

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>