Pälkäneen veteraanijuhlassa Nuijantalossa tehtiin ehkä 30 vuoden yleisöennätys tai ainakin päästiin lähelle sitä. Veteraanijuhlan ohjelmasta vastanneiden reserviläisyhdistysten edustajilla oli hymy herkässä, kun tuolirivit täyttyivät reunasta reunaan.
Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi veteraanijuhlasta haluttiin luoda kaikille yhteinen kansalaisjuhla, ja toive täyttyi jopa yli odotusten.
– Hienolta tuntuu, myönsi Pälkäneen reserviupseerikerhon puheenjohtaja Vesa Mellavuo.
Toinen toive oli nuorten mukaantulo. Sotaveteraaneista harvat jaksavat enää lähteä seuraamaan juhlia, mutta heidän perintöään kannattelemaan halutaan kasvattaa uusia sukupolvia.
Nuoruus astui näkyviin, kun juhlan avasi Pälkäneen reservinaliupseerit ry:n nuori puheenjohtaja Jussi Mikkola. Raikuvimmat aplodit keräsi yhdeksäsluokkalainen Pyry Vaismaa sydämeenkäyvällä puheellaan ja itse kirjoittamallaan isänmaallisella runolla, jolla ei ole nimeä.
Valkokankaalla esiintyivät puolestaan 25 vuoden takaiset nuoret, kun yleisö pääsi seuraamaan videokoostetta paikallisin voimin tuotetusta näytelmästä Tuntematon sotilas, jonka moni vielä hyvin muisti elävänä esityksenäkin.
Musiikkiohjelmasta vastasivat Korsukööri sekä Aimo Kokkola säestäjänään Yrjö Tikka. Kipeä sormi esti Kokkolaa soittamasta kitaraa, mutta harmonikkasäestys sopikin täydellisesti aiheeseen: sota-ajan kevyeen musiikkiin, jota viihdytyskiertueet toivat etulinjaan asti.
Päätössanat lausui Pälkäneen kunnanvaltuuston puheenjohtaja Petri Urkko. Kaikilla esiintyjillä oli ikään kuin yksi yhteinen ajatus: onpa veteraaneja mukana juhlimassa tai ei, heitä ei milloinkaan unohdeta.
Mitali rintamapalvelusta
Veteraanijuhlan yhtenä huippukohtana kunnanjohtaja Janita Koivisto luovutti sotaveteraaneille myönnettävän Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ensimmäisen luokan mitalin rautajärveläiselle talon emäntä Selma Toivoselle.
Tänä vuonna 90 vuotta täyttävä Toivonen palveli kesällä 1944 evakuointitehtävissä sotatoimialueella Karjalan kannaksella, mikä tuotti hänelle rintamapalvelutunnuksen ja sotaveteraanin statuksen.
Toivosen tehtävänä oli karjan kuljetusten organisointi ja itse kuljetukseen osallistuminen, mikä oli suurhyökkäyksen aikana vaikea ja vaarallinen tehtävä.
Kaikelle karjalle ei ollut mahdollista järjestää kuljetusajoneuvoja, vaan eläimiä oli kuljetettava jalkaisin pitkiä matkoja, jotka kestivät jopa viikkoja. Yöpymis- ja taukopaikat piti etsiä metsästä tai jonkin hylätyn rakennuksen suojista. Usein oli vielä jalkamatkan päätyttyä odotettava pitkään rautatiekuljetusta ja koko ajan hoidettava eläimiä alkeellisissa oloissa.
Vaatimattomuudessaan Selma Toivonen ei koskaan tuonut sotaveteraaniuttaan esiin, joten kesti 70 vuotta ennen kuin hänet löydettiin palkittavaksi. Mitaleja on ollut mahdollisuus anoa nyt kolmen vuoden ajan.
– Tuskin mitalit olisivat inflaatiota kärsineet, vaikka niitä olisi myönnetty aikaisemminkin, mitalin luovutuspuheen Luopioisten reserviläisten puolesta pitänyt Timo Ailio arveli.
