Feministinen käsityötaide: Päivi Heinosen näyttelyssä ei peitellä nimiä eikä virhesilmukoita

Kädenjälki on vapaa

Päivi Heinosen Omin käsin -näyttelyssä voi istahtaa tuoliin tutkimaan käsityökirjoja. Taustalla on huivi, josta ei voinut laatia käsityökilpailuun kelpaavaa teko-ohjetta.

 

Isoäidin neliöistä syntynyt asu on Päivi Heinosen 70-luvun tuotantoa.

Pälkäneen pääkirjasto Arkin toukokuun näyttely on nimeltään Omin käsin. Sen tekijä, Päivi Heinonen Sappeesta, ei halua nimittää itseään taiteilijaksi.

Näyttelyn esittelyyn hän on lainannut Merete Mazzarellaa: — haluan enemmän kuin mielelläni olla amatööri ja diletantti, sillä amatööriys tarkoittaa rakkautta siihen mitä tekee, ja diletantti-sana liittyy nautintoon.

– Se kuvaa hyvin omaa ajatteluani. Olen amatööri, niin kuin useimmat meistä, mutta tästä alun perin Hellevi Salosen esittämästä näyttelyideasta riemastuin. Minua on aina harmittanut, että esimerkiksi kuvataide- ja valokuvauspiireissä työt signeerataan, mutta kutojien nimiä ei näy koskaan missään näyttelyssä, vaikka olemme aivan samanlaisia harrastajia, Päivi Heinonen sanoo.

Hän tietää, että monet kutojat eivät itse halua nimeään esiin. Hehän ovat vain naisia, jotka tekevät käsitöitä.

Häntä kummastuttaa, miksi perinteiset naisten käsityöt kelpaavat harvoin taiteeksi. Toki ne ovat olleet enimmäkseen käyttötekstiilejä, mutta sen ei pitäisi vähentää niiden taiteellista arvoa. Esimerkiksi viime vuosisadan alun ryijymallien naispuolisten suunnittelijoiden nimiä ei yleensä mainita, mutta Akseli Gallen-Kallelan ryijyn jokainen tunnistaa.

Heinosen käsitöissä saavat virheetkin näkyä, sillä hänelle ne edustavat tekijän persoonallista kädenjälkeä. Näyttelyn matoilla saa kävellä ja tuolissa istua. Pääasia, että naiseus, rohkeus ja tekemisen riemu paistavat kauas.

 

Kaunista sormituntumalla

Feministinen käsityötaide syntyy vaikka villatakin kappaleista.

Päivi Heinosesta voisi laatia pitkän ansioluettelon, jonka tuoreimmassa päässä olisi maininta hänestä luovan ja omaleimaisen Sappeen kylän yhtenä voimahahmona.

Näyttelyesitteessä hän mainitsee kuitenkin itsestään vain kolme asiaa: Sappeen kudontapiirin jäsen, Ompeluseura BSE:n jäsen ja Knitting in public -tapahtuman osallistuja.

– Olen aina ollut kova neulomaan ja virkkaamaan. Ihan nuorena jo tein isot kasat villatakkeja ja villapuseroita. Meitä oli kolme siskosta, ja teimme vaatteemme itse – Kaisu ompeli, Merja teki kaikki koristeompelut ja minä neuloin, hän kertoo.

Puikoilla neulominen, eli kutominen niin kuin Pälkäneellä on aina sanottu, on edelleen hänen lempipuuhiaan, mutta sen pitää tapahtua ilman ohjeistettua silmukoiden laskemista.

Kerran 70-luvulla Heinonen yritti osallistua hartiahuivilla jonkin lankafirman neulontakisaan, mutta työ palautettiin saatesanoin, että sitä ei voida ottaa kilpailuun, koska teko-ohjetta ei voi laatia. Mielikuvituksen luomista pikku lapuista koottu villinkaunis huivi on esillä Omin käsin -näyttelyssä.

– Teko-ohje ei siis voinut olla se, että tee sellaisia lappuja kuin tykkäät, Päivi Heinonen ihmettelee vieläkin.

 

Vain reunalangat rajana

Saori-tekniikalla kudotut verhot ja perinteinen räsymatto täydentävät toisiaan. Näyttelyn kokoamisessa auttoivat Kaisu Heinonen ja Anja Mattila-Tolvanen.

Kankaankudonnan Päivi Heinonen aloitti muutettuaan 1990-luvulla takaisin lapsuudenmaisemiinsa Sappeeseen.

– Ei minua kudonta kiinnostanut silloin yhtään, mutta menin mukaan kansalaisopiston kudontapiiriin sen vuoksi, että ryhmä oli vähällä loppua Sappeesta. Sen jälkeen olen kutonut varmasti monta kymmentä metriä mattoja ystävilleni ja itselleni ja lisäksi kaikenlaista muuta. Kudonta on kivaa, koska siinä ei oikeastaan ole muita rajoja kuin reunalangat – muuten voi tehdä mitä huvittaa, hän selittää.

Kun ryhmässä kudottiin puissa selänpesin, Heinonen kehitteli siitä pannunalustan kahdelle astialle ja samalla näyttävän elementin kattaukseen.

Yksityiskohta saori-tekniikalla kudostusta verhosta.

Heinonen on innostunut saori-kudontatekniikasta, joka on lähtöisin Japanista mutta tunnetaan nykyään ympäri maailman. Saorin periaatteet ovat samoja, joita hän itse on noudattanut kaiken ikänsä: ei seurata valmiita malleja eikä suunnitella töitä etukäteen. Lopputulos on vapaasti syntynyt uniikki teos, joka on tekijänsä näköinen.

Näyttelyssä saori-tekniikkaa edustavat pitkät verhot, joissa on herkulliset sinipunaiset ja oranssit värisävyt.

– Ne ovat lempivärini. Muuten olen huiskinut sekaan mitä sattuu, esimerkiksi nappikujan, Heinonen esittelee.

 

Aktivismia kutein ja langoin

Feministinen käsityötaide on paitsi rajoja rikkovaa, myös kantaa ottavaa.  Omin käsin -näyttelystä löytyy muun muassa hillityn raikas sinivalkoinen räsymatto, joka ensin vaikuttaa koko

Villatakin selkäkappaleessa on hyödynnetty craftivismia. – Teksti oli Tampereella 60-luvulla muodossa Hyvä voittaa pahan 100-0, mutta sisareni sanoi, että se tarvitsee päivitystä, Päivi Heinonen kertoo.

esillepanon tyynimmältä työltä.  Mutta mitä vielä, se on terävä kannanotto.

– Se on Suomenlippu-matto. En pidä sinisestä väristä, mutta suutuin, kun kuulin, että oikeistolaiset ääriliikkeet ovat omimassa suomalaisuuden tunnuksia. Päätin, että sinivalkoisia värejä minulta ei ainakaan viedä. Siksi kudoin tämän, protestiksi. Annan se sitten jollekin ystävälle, jonka huusholliin se sopii, Heinonen kertoo.

Hän on innostunut myös craftivismista, käsityövaikuttamisesta, joka on lähtenyt kasvamaan yhden ihmisen ideasta maailmanlaajuiseksi suuntaukseksi.

Craftivistit sanovat sanottavansa kirjomalla, virkkaamalla tai kutomalla. Viesti voi kulkea mukana vaatteessa tai riippua seinällä ristipistotaulussa. Päivi Heinosen näyttelyssä on tummalle pohjalle koottu neuletyö, jonka mieluusti tulkitsee sellaisenaan valmiiksi taideteokseksi.

Se on kuitenkin keskentekoinen villatakki, jonka selkäkappaleessa lukee ”Hyvä voittaa pahan 24/7”.

 

 

Kylpyhuoneen matto, jossa on virkattuja kuvioita, on nimeltään Sappeen metro.

Kudottu selänpesin sai Päivi Heinosen käsissä uuden käyttötarkoituksen.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>