Valokuvaus: Ingrid Tiitre kuvaa mieluiten maisemia ja lintuja

Suomen luonto houkutti kuvaamaan

Ingrid Tiitre kuvaa joutsenia yhdellä mielikuvauspaikallaan eli Pälkäneen Pakanrannassa.

Kaksi joutsenta lipuu Mallasveden aalloilla Pakanrannassa. Ingrid Tiitre kääntää kameransa lintujen suuntaan ja alkaa kuvata.

– Pakanrannassa oli muutama vuosi sitten paljon enemmän lintuja, kun rannan lähellä ei ollut vielä niin paljon asutusta. Mutta kyllä ne vieläkin täällä viihtyvät, yksi meriharakkapariskuntakin, Tiitre tietää.

Joutsenet pysyttelevät hyvän matkan päässä rannasta, mutta aktiivisesti valokuvaavalla Tiitrellä on mukanaan pitkä objektiivi, joten tämä ei haittaa. Pitkän putken avulla hän pääsee zoomaamaan tarvittaessa hyvin hähelle. Tiitre lisää, että kuvatessa aika usein ikään kuin pysähtyy, ja joskus kuvauspuuhissa saattaa vierähtää pitkäkin tovi.

– Etsin niitä pieniä juttuja: erilaisia kuvakulmia, valoa ja värejä. Vesi on hieno elementti, siinä on liikettä koko ajan.

Tallinnasta Pälkäneelle yhdeksän vuotta sitten muuttanut Tiitre innostui kuvaamisesta vasta Suomessa. Viirikukon päiväkodissa työskentelevä nainen tuumaa, että alkuun kuvaaminen toimi jonkinlaisena koti-ikävän poistajana. Alusta asti hän on kuvannut kaikkina vuorokaudenaikoina. Pimeällä hän käyttää otsalamppua, josta muutkin luonnossa liikkujat huomaavat hänet.

– Ei tule sitten säikyteltyä ketään, jos seison pidempään paikallani ja lähden sitten liikkeelle, nainen nauraa ja jatkaa, että kuvaaminen tarjoaa mukavaa tekemistä luonnossa.

– Pälkäneellä luonto on aina lähellä: ei tarvitse kuin lähteä ovesta ulos ja heti löytää kuvattavaa.

Ensimmäiset valokuvansa Tiitre napsi pienellä Olympus-kameralla. Sittemmin kalusto on vaihtunut jykevämpään Canoniin.

– Vaikka hyvä kamera on tietysti kuvaajalle eduksi, niin ihminen sen valokuvan kuitenkin tekee, Tiitre kuitenkin huomauttaa.

Kuvausreissuilla näkee toisinaan myös tuttuja. Ingrid Tiitre heiluttelee työkaverilleen.

Kamera aina mukana

Tiitre kiertää kuvaamassa ”vähän kaikkialla”. Kamera kulkee aina naisen mukana, on hän sitten liikkeellä pyörällään tai jalan. Pakanrannan lisäksi hänen vakiokuvauspaikkojaan ovat esimerkiksi Arboretumin puisto Tampereella ja Tiihalan mökkimaastot Kangasalla. Virossa lomaillessa mieluisia kuvauspaikkoja ovat kansallispuistot.

– Aika usein sanon miehelleni Lembitille, että nyt otetaan auto alle ja ajetaan jonnekin kuvaamaan. Mies ei tosin kuvaamista harrasta, mutta kuskaa minua mielellään kuvauspaikoille, Tiitre kiittelee.

Kuvauskohteina ovat maisemien lisäksi useimmiten linnut. Tiitre kertookin, että niiden kuvaaminen on opettanut yhtä ja toista siivekkäiden maailmasta.

– Aloin kuvata lintuja nelisen vuotta sitten. Lintutietämykseni on kasvanut vauhdilla, kun on pitänyt selvittää, mikä lintu kuvaan on aina kulloinkin päätynyt. Ihan hyvä, että tässä on samalla oppinut uusia asioita.

Toisinaan Tiitre leikittelee kuvilla esimerkiksi yhdistämällä kaksi kuvaa toisiinsa. Tällaisella kuvalla hän sai kunniamaininnan Viron vuosittaisessa luontokuvakilpailussa tänä vuonna. Otokseen Tiitre yhdisti järviruokoaiheiset kuvat. Tuloksena syntyi graafinen kuva, josta tuli matto- tai kangasmaisia mielleyhtymiä. Kunniamaininnan hän sai myös viime vuonna Kasvit ja sienet -sarjassa.

– Olen osallistunut Viron luontokuvauskisaan neljän vuoden ajan. Joitain otoksia olen lähettänyt myös Kamera-lehteen Suomessa. Itseään on mukava haastaa ja kuvista on myös mukava saada palautetta, Sydän-Hämeen Lehteenkin säännöllisesti kuviaan lähettävä Tiitre kertoo.

Virossa ja Suomessa

Suomeen Tiitre muutti miehensä Lembitin työn perässä. Uusi kotikunta Pälkäne tuntuu jo kodilta, vaikka Tallinnaan jäikin kolme lasta ja kaksi lastenlasta.

– Lomilla näemme tiiviisti jälkikasvua sekä Suomessa että Virossa.

Viro ja Suomi ovat keskenään melko samanlaisia maita, vaikka kulttuureista löytyy toki eroavaisuuksiakin. Suurin ero löytyy Tiitren mielestä maiden ruokakulttuurista.

– Virolaisissa makkaroissa ja maitotuotteissa on erilainen maku kuin Suomen vastaavissa, sen olen täällä huomannut.

Virossa Tiitre työskenteli kirjanpitäjänä, joten muuton myötä seurasi myös alanvaihto.

– Viihdyn päiväkotityössä mainiosti. Päivät kuluvat lasten kanssa touhuillessa oikein mukavasti.

Suomessa ja Pälkäneellä parasta luonnon lisäksi on turvallisuus.

– Isossa kaupungissa aiemmin eläneelle oli alkuun ihmeellistä jo se, että aina jostain kuuluu linnun laulua. Aika hienoa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?