Nuoruutta ja kauneutta korostava maailma palvoo ahdasta kehonkuvaa. Naistenlehdet ja kauneudenhoitotuotteiden mainokset tyhmentävät ihmisen kuluttajaksi, joka etsii vartalostaan vikoja, jotta voisi parantaa olemustaan erilaisilla tuotteilla.
Rooleja ja kauneusihanteita kyseenalaistava burleskiesitys voi olla kehoaan kriittisesti katsovalle vapauttava ja helpottava kokemus. Rehevä esiintyjä voi auttaa hyväksymään omat makkaransa, sukupuolirooleilla leikittelevä esiintyjä avata vielä isompia lukkoja
– Hyvä esitys voi tarjota tunteen, että minullakin on oikeus olla näkyvä, Petra Innanen sanoo.
Kuva- ja burleskitaiteilija tunnetaan burleskimaailmassa Bettie Blackheartina. Hän käsittelee voimakkaita hahmoja, kuten merirosvoja tai viikinkejä, mutta ammentaa paljon myös luonnosta esimerkiksi hyönteishahmoihin.
Sekä kotimaassa että maailmalla esiintyvä taiteilija on juuri palannut New Yorkista Sublime Boudoir -tuotantoyhtiön erikoistapahtumasta. 1800-luvun huonekaluilla sisustettu, kukkataiteilijoiden somistama 3500-neliöinen kartano tarjosi kutsuvieraille aikamatkan reilun sadan vuoden taakse.
Yleisö kulki burleskiesityksen mukana tilasta toiseen ja seurasi tarinaa perheestä, joka käy läpi omaa tragediaansa. Uudelleen käyttöön otetussa kartanossa Bettie Blackheartin ampiaishahmo kuvasi kommunikaatiota ja uuden alkua. Viikonlopun burleskiklubilla hän puolestaan on missikisan voittoa maanisesti himoitseva kauneuskuningatar. Toinen rooli käsittelee noitavainoja ja vanhenemista.
Luopioisiin rauhoittumaan
Petra Innanen toi yhdessä miehensä Epe Tenhusen kanssa kansainvälisen burleskin Suomeen reilut kymmenen vuotta sitten. Helsinki Burlesque Festivalia ja burleskiklubeja järjestävällä pariskunnalla on hyvät kontaktit maailmalle. Ne ovat poikineet kansainvälisiä esiintymisiä.
46-vuotiaan kuva- ja burleskitaiteilijan elämä kuulostaa kiireisen maailmankansalaisen arjelta. Yhdysvaltojen matkan jälkeen työpajoja ja klubi pääkaupunkiseudulla, piipahdus Wieniin esiintymismatkalle ja sitten Mänttään ripustamaan kesänäyttelyä.
– Tekemisellä on taipumus kasautua. Onneksi välillä on vähän paremmin aikaa, Petra Innanen sanoo.
Hän rakentaa Mäntän kuvataideviikoille kokonaisuuden, jonka pääteos on Monster disco -video. Se kertoo rooleista sadun keinoin. Lähtökohtana on Tuhkimo ja lasinen kenkä.
– Viljasiiloon tuleva kokonaisuus on vähän kuin kesädisko, johon näyttelyvieraskin voi osallistua.
Viimeistään kesäkuun puolivälissä on aika unohtaa metropolit, esiintymislavat ja taidenäyttelyt. Silloin Innanen ja Tenhunen suuntaavat maalle.
He ovat olleet Luopioisten kesäasukkaita 15 vuoden ajan. Niemikunnassa sijaitsevassa miehen isoisän perintömökissä puitteet ovat tarpeeksi pienet, eikä lomalla voi tehdä liikaa.
– Rakastan puutarhan hoitoa. Se on vähän kuin maalaaminenkin: on rauhoittavaa järjestellä palasia puutarhassa, Petra Innanen sanoo.
Teknologiaa ei ole päästetty ujuttautumaan kesäparatiisiin, vaan päivät täyttää puutarhan hoito, lukeminen ja saunominen.
– Koluan myös Luopioisten kesätorin kirpparipöytiä mielelläni.
Ahtaudet tuntuvat vaikeilta
Petra Innanen tuottaa ja kouluttaa burleskia ja kuvataidetta rajoihin sotkeutumatta.
– Onnistuneet juhlat ovat suuri kokonaistaideteos, jättimäinen performanssi jossa kaikilla on paikkansa ja funktionsa, hän sanoo.
Myös Epe Tenhunen viihtyy lavoilla. Hänen burleskihahmonsa Frank Doggenstein, ammentaa miehisistä kliseistä.
– Hahmoina on lapsuuden sankareita, kuten lännenmies ja Batman. Uusin fyysinen, jopa aggressiivinen hahmo on jääkiekkoilija, jonka jäähyn soundtrackina soi Bad to the bone, Petra Innanen kuvailee.
Burleskihahmojen taiteilijanimet eivät ole salanimiä, vaan rooleja, jotka esiintyjät pukevat päälleen. Petra Innasen mielestä sukupuoliroolit, vanheneminen, kauneusihanteet ja lukemattomat muut roolit tarjoavat loputtomasti aiheita esityksille.
– Ahtaudet ovat aina tuntuneet vaikeilta, Petra Innanen sanoo.
Hän oli jo nuoruudessaan tiukka feministi, joka puolusti kiivaasti ihmisoikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa. Mutta 80-luvulla feministin rooli tuntui ahtaalta.
– Tykkäsin meikata ja pukeutua näyttävästi ja liioittelevasti, mutta se ei monien pirtaan sopinut. Mietin silloin, miten feministi voi tuoda naiseutta esiin.
Innasesta tuntui väärältä, että naiseus pitää piilottaa. Opiskeluaikoina hän työskenteli paljon vammaisten parissa ja kohtasi erilaisuuden ongelman.
– Mielestäni kaikilla on oikeus olla näkyviä, ilmaista itseään ja seksuaalisuuttaan. Sukupuolen moninaisuus ja koko ihmisyyden kirjo on niin valtava, että voi haastaa itsensä avaamaan silmät ja kohtaamaan omat pelkonsa erilaisuuden edessä.
Innanen käsitteli teemoja taiteessaan, mutta padot aukesivat vasta vuosituhannen vaihteessa, kun hän tutustui miehensä kanssa burleskitaiteeseen.
– Kuulimme burleskin kaikuja valtameren takaa ja lähdimme katsomaan esityksiä. Pelkäämätön ja häpeilemätön asenne kiinnosti meitä molempia. Vaikeitakin asioita voi käsitellä huumorin kautta.
Amerikassa burleskissa eletään uutta aaltoa, joka on saanut kypsässä iässä olevia 1950-luvun tähtiä nousemaan uudelleen lavalle.
– Huikein esimerkki on 97-vuotias nainen jonka näimme lavalla. Hän oli kuin neonperhonen, iätön ja fantastinen Petra Innanen sanoo.
Itsetuntemusta kehittävä harrastus
Burleski tarjosi kuvataiteilijalle uuden kanavan tuoda ajatuksiaan esille. Myös suora kontakti yleisön kanssa oli huumaava kokemus. Ateljeessaan yksikseen puurtanut pääsikin vuorovaikutukseen yleisön kanssa. Burleskista tuli muutamassa vuodessa kuvataiteen rinnalle ammatti.
Burleskilavoilla esiintyjältä ja myös juontajalta vaaditaan psykologista silmää. Heidän pitää lukea yleisöä muusikoiden tapaan: riehaannuttaako katsojat heti hiteillä vai aloittaako varovaisemmin ja säästää rajuimmat kappaleet loppuun.
– On tärkeää nähdä, jos yleisöllä on vaikea olla. Ei voi lyödä nyrkkiä päin naamaa, vaan katsojan olo pitää tehdä helpoksi. Esiintyjän lisäksi myös juontajalla on iso rooli: sillä on valtava merkitys, miten esiintyjä juonnetaan sisään.
Innanen vihaa burleskiin liitettyä pikkutuhmaa mainetta.
– Toki käsitellään seksuaalisuutta ja sukupuolta. Toki vähennetään vaatetta ja varmasti osa yleisöstä kokee sen kiihottavanakin, mutta burleski voi olla niin paljon muutakin kuin stereotyyppejä alleviivaavaa puppiduuta. Se voi olla karnevalistista ja riehaannuttavaa, se voi olla älykästä slapstickiä tai huikaisevan liikuttavaa visuaalista ilotulistusta, se voi olla katsetta haastavaa ja ajatuksia herättävää. Se voi olla kollektiivista kehon juhlaa jossa yleisö voi penkeissään riehaantua kuin rock-konsertissa konsanaan.
– Burleskin viehätyksen voi kokonaan ymmärtää vain nähtyään esityksen livenä ja aivan kuten konserteissakin kaikki tyylit ja kaikki esitykset eivät voi miellyttää kaikkia ja yksi esitys ei vielä välttämättä kerro koko kentästä.
Ammattilaisesiintyjien rinnalla jotkut katsojat innostuvat burleskista niin, että alkavat harrastaa sitä itsekin. Harrastajateattereiden tapaan heidän joukossaan on loistavia kykyjä, ja tapahtumat antavat paljon sekä harrastajille että katsojille. Lisäksi on joukko esityksiä, joiden tärkeintä antia on se, että esiintyjät saavat tilaisuuden kokeilla kykyjään ja ylittää rajojaan.
– Burleski on erinomainen harrastus, joka kehittää itsetuntemusta ja kehon tuntemusta. Lisäksi monista harrastajista kehkeytyy erinomaisia burleskin tuntijoita, jotka osaavat nauttia huippuesityksistä, Petra Innanen sanoo.
