Ramppi-teatteri: Hovimäestä, Pentinkulmalta ja monesta muusta elokuvamiljööstä tuttu näyttelijä Tapani Kalliomäki ohjaa intohimoisesti historiaa

Näyttämöllä eletään tarinan jokainen hengenveto

Pälkäneen kirkkoherra Ithalinlilla (Pekka Koskela) on monenkirjavaa seurakuntaa.

Ramppi-teatteri on yllättänyt ohjaaja Tapani Kalliomäen.

Kun hän vastasi myöntävästi kutsuun tulla ohjaamaan Aulis Aarnion näytelmän Taivas täynnä purppuraa, hän sai käteensä historiallisen, 300 vuoden takaisista asioista kertovan näytelmän, jonka teemat olivat kuin suoraan tästä päivästä.

Hän alkoi miettiä dramaturgiaa – rohkenisiko kuuluisalle 80-vuotiaalle emeritusprofessorille sanoa, että haluaa sovittaa tekstiä?

Kyllä, keskustelujen jälkeen oli selvää, että näytelmää sai muokata mieleisekseen.

 

 

Näyttämönä on maisema

Ruotsila (Markku Järvinen) ei säästele eikä valikoi sanojaan.

Seuraavaksi ohjaajan yllätti itse paikka.

Vaikka Kalliomäki on naapuripaikkakuntien poika, Tampereella syntynyt, kasvuvuotensa Lempäälässä viettänyt, hän ei tuntenut Kangasalaa lähemmin. Kouluikäisenä hän vieraili siellä enimmäkseen jääkiekkojuniorina joukkueen mukana pelaamassa Kangasalan Kisaa vastaan.

– Kuvittelin, että olemme jossain pienessä loukossa, ja sitten edessä olikin tällainen maisema, täydellinen tälle näytelmälle: tilaa, vettä, metsää, upea suomalainen kesämaisema, hän kertoo.

Suuri näyttämö on vaativa, koska se pitää saada elämään ja tyydyttämään ohjaajan tulkintaa. Silloin tuli Ramppi-teatterin työtiimin vuoro yllättää.

– Laadin itse lavastussuunnitelman ja Hannu Kylä-Laaso ja Markku Järvinen toteuttivat sen – ihan uskomattomalla tavalla. Samoin kävi puvustuksen, kun aloimme yhteistyön puvustaja Markku Forsténin kanssa. Ohjaajan assistentit Maarit Stålhammar ja Mirjaleena Salo ovat taas olleet käytännön asioiden hoitamisessa ehtymättömiä työmyyriä. Ihmeellistä taitoa ja voimavaroja täältä löytyy, Kalliomäki kiittää.

 

 

 

Koko ruumis ja virtaava veri

Taivas täynnä purppuraa kertoo Kostianvirran taistelun ajan pälkäneläisistä, jotka seuraavat suurvaltojen kamppailua sivusta ja yrittävät suojata henkeään, läheisiään ja toimeentulon

Kyläläisiä. Timo Saari ja Maarit Ståhlhammar.

välttämättömiä välineitä. Jotkut onnistuvat paremmin, toiset huonommin.

Tapani Kalliomäki sanoo, että aihe on hänelle läheinen: pieni ryhmä, joka rimpuilee isoja koneistoja vastaan. Historian kautta sitä on antoisaa kuvata.

– Näytelmän yhteisö on kuin Suomi pienoiskoossa. On kiinnostavaa tutkia, miten ihminen reagoi joutuessaan puristukseen, josta ei ymmärrä juuri mitään ja jolle ei voi mitään, hän sanoo.

Kalliomäki puhuu ohjaustyöstään väkevien kielikuvin. Hän vertaa, että teatteri on koko ruumis ja virtaava veri: sisäinen liike ja ulkoinen liike yhtä aikaa.

Hänen katseensa kovenee ja terästyy, kun hän selittää, että näytelmän pitää elää jokainen minuutti, joka repliikkien väli, jokainen tauko.

Siihen hän pyrkii ohjauksessaan riippumatta siitä, ovatko ohjattavat ammattilaisia vai harrastajia. Hän haluaisi jokaiselle kokemuksen: oho, onnistuin 110 -prosenttisesti!

– En halua ajaa ihmisiä suorittamaan tai suoriutumaan. Näyttelijäntyö ei ole suorittamista. Tavoitteeni on saada näyttelijät antautumaan, elämään ja hengittämään näytelmää. Yritän opettaa teknistä taituruutta mutta vielä enemmän auki olemista, jokaisen hetken tulkitsemista omaa kokemusmaailmaa häpeilemättä kaivaen. Minulla on ryhmä, jossa jokainen on uskaltanut tehdä tämän sukelluksen, Kalliomäki selittää.

Kalliomäki kertoo ajattelevansa, että kun näyttelijä antautuu tilanteelle ja paljastaa haavoittuvan sisimpänsä, hän houkuttaa katsojaa näin kohti yhteistä inhimillistä totuutta.

 

 

Saako kauhujen keskellä vitsailla?

Ahdistuksen keskellä otetaan ilo irti sieltä, missä sitä on.

Taivas täynnä purppuraa on teemoiltaan osin traaginen ja raskaskin näytelmä.

Sotien ja sotilasmahtien jalkoihin jääville ihmisille jaetaan vääjäämättä tuhoa, kuolemaa, nälkää, tauteja ja auttajien puutetta, minkä maailman tapahtumat parhaillaankin paljastavat.

– Raskaita sävyjä sisältävä näytelmä ei ole minulle ongelma, päinvastoin. Näen teatterin yhtenä tehtävänä näykkiä ja joskus jopa purra vallitsevia moraalijärjestelmiä. En liputa laumasieluisen tasapäistävän hymistelyn puolesta, Kalliomäki toteaa.

Hän haluaa näytelmään sellaisen pohjavireen, että ihmisillä on kaikesta huolimatta uskoa ja toivoa. Sitä paitsi hän ammentaa siitä aika lailla huumoria.

– Olen suuri tragikomiikan ystävä. Löysin heti tästä näytelmästä henkilöhahmoja, jotka kuljettavat kevyempää linjaa traagisten tapahtumien rinnalla, hän kertoo.

Hän haluaa myös olla realisti. Valtavan paineen keskelle joutuvat ihmiset kehittävät suojautumismekanismin, suggeroivat toisiaan kohti parempaa. Niin on pakko tehdä, jos haluaa yrittää elää.

Toinen näytelmän ajankohtainen teema on muukalaisuus, suhtautumineen tuntemattomaan tulijaan.

Nykypäivän some-kirjoittelu ei itse asiassa jää jälkeen Aulis Aarnion kuvittelemien 300 vuotta sitten eläneiden hämäläisten suhtautumisesta ulkomaalaistaustaiseen ihmiseen.

– Teeman käsitteleminen alkoi kiinnostaa heti, kun luin näytelmää ensi kertaa, Kalliomäki kertoo.

Hän huomauttaa, että historiaa kuvaavista näytelmistä saatetaan toisinaan tehdä liian mahtipontisia. Henkilöhahmot näyttämöllä ovat jäykkiä ja muodollisia ja ilmentävät olemuksellaan korkeintaan jonkinlaista paperinmakuista ajankuvaa.

– Historiaa kunnioitetaan niin kovasti, että tarina jäykistyy, Kalliomäki pohtii.

Siksi oli tärkeää etsiä näyttelijöiden kanssa ilonpito ja huumori mukaan.

– Sellaiset linjat täytyy löytää, jotta traagiset puolet korostuvat.

 

 

Ainutkertainen äänimaailma

Heikki Mäenpään säveltäjänkorvassa oli jäljellä isonvihan kaikuja Ramppi-teatterista 21 vuoden takaa.

Taivas täynnä purppuraa -näytelmän musiikkimaailmasta vastaa paikallinen säveltäjä Heikki Mäenpää. Hän on koonnut musiikin ja osan säveltänyt alusta alkaen. Siinäkin työssä ohjaaja on ollut mukana alkutalvesta asti.

– On helppoa tehdä kun ohjaaja päättää, Mäenpää naureskelee.

Kalliomäki torjuu, ettei hän sentään yksin kaikkea päätä. Mäenpää on musiikin tekijä; ohjaaja istuu vieressä ja kertoilee mielikuvia ja iskuja, mitä mihinkin kohtaukseen hänen ajatuksissaan liittyy – ja sitten alkavat sävelet lentää paperille, syntyvät sävellykset ja koko näytelmän äänimaailma. Siitä halutaan tehdä ainutkertainen kokonaisuus.

Mäenpää kertoo, että 1700-luvun maailma elää hänen mielessään tietynlaisena, kylläkin nykyaikaisen musiikin ja soitinten kautta tuotettuna mutta silti omanlaisenaan kokonaisuutena. Hän on luonut mielessään yhteyden 300 vuoden takaiseen aikaan jo kerran aikaisemmin, kun hän 21 vuotta sitten sävelsi musiikin Ramppi-teatterin Kostianvirta-näytelmään.

– Saatoin ammentaa siitä jotakin, mutta paljon olen tehnyt vain tätä näytelmää varten, hän kertoo.

Apulaisohjaajana ja koreografisena ohjaajana toimii Laura Huhtamaa. Hän on työpari, jonka kautta Kalliomäki myös kierrättää ja tarkistuttaa ideoitaan.

 

 

Vaatimaton väki kunniapaikalla

Äiti ja tytär, Anna ja Maria Ithalin markkinoilla.

Professori Aarnio on omasta puolestaan  tyytyväinen yhteistyöhönsä Tapani Kalliomäen kanssa.

– Kalliomäki on löytänyt näytelmästä sellaista, mitä en ole itse ajatellutkaan, hän sanoo.

Aarnio itse ei puutu ohjaukseen, mutta hän on auttanut tarinan historiallisessa taustoittamisessa. Näyttelijät ja ohjaaja tekivät Pälkäneen kierroksen ja tutustuivat Taivas täynnä purppuraa -näytelmän todellisiin tapahtumapaikkoihin.

– Minua on askarruttanut kysymys, missä vaiheessa ensimmäiset idut Suomen kansasta syntyivät. Isoviha, jolle Suomi Kostianvirran taistelun jälkeen avautui, on yksi mahdollisuus tässä katsannossa, sanoo professori Aarnio.

Hän toteaa, että Pälkäne oli mitätön pieni pitäjä Ruotsin itäosassa, se joutui sattuman kautta kantamaan yhdet sodan kovimmista kärsimyksistä. Hinta oli yksittäisille ihmisille hirvittävä, mutta siinä puristuksessa alkoi herätä ajatus, millaista olisi olla vapaa toisten käskyvallasta.

Aarniota itseään ei ole koskaan kiinnostanut tarkastella asioita mahtimiesten ja vallankäyttäjien näkökulmasta. Hän on halunnut tuoda keskiöön pienen ihmisen. Siksi rähjäiset ja tietämättömät kansanihmiset saavat kunniapaikan Ramppi-teatterissa myös Suomen juhlavuotena.

 

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>