Miten maa makaa?

Me rivikansalaiset olemme saaneet seurata runsaan puolen vuoden aikana upeita näyttelijäsuorituksia yhteiskuntateatterissa. Ensimmäisen näytelmän herätti henkiin pääministeri Juha Sipilä, joka ei suostunut kertomaan median edustajille yksityisasioitaan riittävän laajasti. Toinen näytelmä syntyi Perussuomalaisten puheenjohtajavaalin jälkimainingeissa.

Itsetietoiset median edustajat katsoivat Sipilän haluttomuuden tietojen vaihtoon loukkaavan sananvapautta ja journalismin sääntöjä, ja siksi aloitettiin myllytys. Kainuulaisen kaivosyhtiön lisärahoitus poiki väitteen Sipilän jääviydestä päätöksenteossa. Samoin Intiaan Sipilän johdolla tehdyn myynninedistämismatkan järjestelyissä media näki moitittavaa. Selvitysten jälkeen valtakunnan ylimmät lainvalvojat eivät löytäneet moitittavaa Sipilän toiminnassa. Muutama Ylen toimittaja paneutui oman sananvapauden tulkinnassa syvälle journalismin syövereihin kannanotoissaan. Sipilä poltti hihansa antamalla suoraa palautetta Ylen suuntaan. Päätoimittaja Atte Jääskeläinen jarrutteli tilannetta päätoimittajan vastuulla. Seurauksena muutama Ylen toimittaja irtisanoutui tehtävistään syyttäen esimiestään, Atte Jääskeläistä, sananvapauden ja journalismin sääntöjen polkemisesta. Soppa oli valmis.

Taipuiko Atte Jääskeläinen pääministerin painostukseen? Julkisen Sanan Neuvosto (JSN) käsitteli asian keskuudessaan. Lopputuloksena oli langettava äänestyspäätös äänin 6-6 puheenjohtajan äänen ratkaistessa asian. Ei siis mitenkään selkeä ilmaisu Atte Jääskeläisen syyllisyyteen. Tilanne jatkui, Jääskeläisellä oli Ylen hallituksen tuki, joka mureni Helsingin Sanomien julkistaman haastattelun jälkeen. On oletettavaa, että haastattelun kautta Jääskeläinen itse varmisteli näyttäviä potkuja itselleen haastattelussa kirjatun vaihtoehdon mukaisesti.

Kirjoittaja on Kukkian rannalla kasvanut Holjan kesäasukas.

Näytelmän myönteisenä tuloksena on syntynyt kehitystyö Ylessä, joka saattaa estää vastaavat tilanteet jatkossa. Syyllistämisessä käytetyt ylevät lausunnot sananvapaudesta ja journalismin ihanteista kalpenevat irtisanoutuneiden toimittajien yksilöllisten tavoitteiden ja pyrkimysten rinnalla.

Perussuomalaisten puoluekokous jää historiaan tapahtumana, josta kukaan vastuunalainen johtaja ei halunne ottaa esimerkkiä toiminalleen. Uuden puheenjohtajan, Jussi Halla-ahon, tyly asenne soinilaisiin oli tyrmäävä. Suuri osa puolueen jäsenistä sivuutettiin täysin, joka johti puolueen hajoamiseen. Maahanmuuttokriittisen ja EU-vastaisen ohjelman varaan perustuva kannatustavoite on kieltämättä huima. Arvio siitä, että maasta löytyy 25 prosentin verran samanhenkisiä, vaatii suuria muutoksia yleisessä ajattelussa.

Suomi on kansainvälisistä yhteyksistä riippuva maa. EU on kaikesta huolimatta yhteisö, joka tarjoaa meille puitteet menestyä. Meidän etumme edellyttää aktiivista toimintaa EU:n sisällä. Siinä työssä Jussi Halla-aho tuskin menestyy. Halla-aho on älykäs, mutta ei mikään johtajatyyppi, enemmän vetäytyvä persoona. Karkea arvio valitusta puoluejohtajakaartista ei ole mairitteleva, päinvastoin. Juha Sipilälle ja Petteri Orpolle puolueen hajoaminen oli ainakin lyhyellä aikavälillä uusi väylä hallituksen toiminnan jatkumiselle.

”Uusi vaihtoehto” ryhmän kaksikymmentä jäsentä ovat ilmoittaneet tukevansa hallitusohjelman mukaista menoa. Miten pysyvää uudeksi puolueeksi pyrkivän ryhmän tuki hallitukselle tulee olemaan, sen selvittävät vaalikauden lopun haasteet. Mahdollisuus yksilökohtaisiin lipeämisiin uusien vaalien lähestyessä ei ole pois suljettu. Opposition puolella ovet ovat avoinna uusille tulijoille, kenties punaista mattoakin tarjotaan sisäänkäynnissä. Soten sisältö saattaa aiheuttaa Keskustan ja Kokoomuksen yhteistyössä hämmennystä hallituksessa takarajan lähestyessä. Näytelmä jatkuu.

Risto Helminen

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>