Daniel Medelplanin museon kesässä kristinoppi kohtaa lempeät luontokuvat

Museonäyttelyssä muistetaan reformaatiota

Daniel Medelplanin museo on avoinna kesäsunnuntaisin. Arja Liutta järjestää joka kesä uusia näyttelyjä museon perusnäyttelyn lisäksi.

 

Daniel Medelplanin museon tämän vuoden teemana on katekismus, uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlan kunniaksi.

Katekismus määritellään kristillisen opin tiivistelmäksi. Nimi tulee kreikan kielen sanasta katekhesis, jolla tarkoitettiin kristillisen kirkon alkuaikoina oppimäärää, joka vaadittiin aikuisilta kastetta varten. Katekismukset kuuluvat luterilaisen kirkon tunnustuskirjoihin.

Suomessa ja yleensä protestanttisissa maissa katekismuksista tunnetuin ja käytetyin lienee Martti Lutherin Vähä katekismus, jonka hän kirjoitti vuonna 1529 havaittuaan seurakunnissa hälyttävää tietämättömyyttä. Samana vuonna hän kirjoitti myös Iso katekismuksen, joka oli suunnattu opettajille ja papistolle.

Lutherin Vähä katekismusta opetellaan edelleen suomalaisessa rippikoulussa. Se sisältää muun muassa Jumalan kymmenen käskyä, uskontunnustuksen, Isä meidän -rukouksen ja muita rukouksia.

 

 

Yhtä jalkaa aapisten kanssa

Lasten oma katekismus kertoo myös uskonpuhdistaja Martti Lutherin tarinan.

Museon kesänäyttelyssä on valikoima käytössä kuluneita, vanhoja kapeita katekismuksia ja toisaalta aivan uusia katekismusversioita.

Katekismus on itse asiassa sukua aapiselle; varhaiset aapiset, joihin myös Pälkäneen puuaapinen luetaan, sisälsivät kristinopin opetusosan. Yksiin kansiin saatiin siten kaksi tärkeintä kansalle opetettavaa asiaa: lukutaito ja kristinopin perustiedot.

Aapisissa kristinopillinen opetus oli aina 1900-luvun alkupuolelle asti huomattavassa osassa, mutta se hävisi niistä kokonaan vuosituhannen vaihteeseen tullessa.

Jo Mikael Agricolan vuonna 1543 ilmestyneessä aapisessa oli katekismusosa Alcu opista uskoon.  Myös Johannes Gezelius vanhemman hyvin pitkään käytössä ollut aapinen Yxi paras lasten tawara vuodelta 1666 oli tyypiltään katekismusaapinen: lukutaitoa opettavan aineksen lisäksi mukana oli kristinopin perusteita.

– Medelplanin on päätelty tehneen oman aapisens  Gezeliuksen aapisen malliin lukuun ottamatta viimeisen sivun aapiskukkoa, joka oli Medelplanin tärkeä lisäys, Daniel Medelplanin museon perustaja ja omistaja Arja Liutta kertoo.

Suomessa tunnetuin katekismuksen laitoksista on ollut Uppsalan arkkipiispan Olaus Svebeliuksen laatima, ja sen suomensi vuonna 1745 piispa Daniel Juslenius, jota mainitaan suurena isänmaanystävänä. Se oli malliltaan kaita, ja siitä on lähtenyt suomalainen sanontatapa ”kapea kuin Vipeliuksen katkismus”.

Viime vuosikymmeninä on julkaistu kuvitettuja lasten katekismuksia, ja katekismusta on käännetty myös eri murteille. Katekismusta voi nykyään lukea verkossakin.

 

 

Valon maisemia

Museon Verantanäyttelyssä on tänä kesänä esillä kukkolalaisen Eero Mäki-Mantilan luontovalokuvia. Mäki-Mantila on valon tallentamisen mestari, jonka teoksissa kotoiset maisemat ja

Sinitiainen. Kuva Eero Mäki-Mantila

luonnon herkät piirteet saavat miltei tarunomaisen hohteen.

Daniel Medelplanin museonäyttelyihin pääsee tutustumaan kesä- elokuussa joka sunnuntai kello 14–16 tai sopimuksen mukaan. Museomökki sijaitsee Pälkäneen Taurialan kylässä lähellä Pälkäneen puuaapisen tekijän todellista asuinpaikkaa. Museon osoite on Medelplanintie 45.

Sunnuntaina 13. päivä elokuuta kello 16 museolla vietetään Pälkäneen seurakunnan kanssa yhteistä Medelplanin muistopäivää.

Heinä. Kuva Eero Mäki-Mantila

Suomen parhaan aapiskukon valinta jatkuu

Museon kokoelmassa on aapisia, joista voi etsiä kukkosuosikkiaan. Tämä yksilö Pikkuväen kuva-aapisen kannessa on Rudolf Koivun käsialaa.

Vuosi 2019 on Aapiskukon juhlavuosi – ainakin Pälkäneellä. Silloin täyttää 300 vuotta Pälkäneen puuaapinen, joka vuonna 1719 painettiin käsin kaiverretuilla leppälaatoilla mahdollisesti kotitekoiselle paperille.

Suuri käsityön määrä johtui siitä, että suuren Pohjan sodan ja sitä seuranneen isoksivihaksi kutsutun venäläismiehityksen aikana kirjapainot olivat kaikonneet Suomesta. Kansanopetuksesta vastaavat seurakunnat olivat pulassa, koska oppimateriaalia ei ollut saatavissa.

Pälkäneellä oli harvinainen etu aapisen laatimiseksi – ammattitaitoinen kirjanpainaja ja kuvanveistäjä Daniel Medelplan, joka monien vaiheiden jälkeen oli päätynyt perheineen asustamaan loisena Taurialan Näppilässä.

Medelplanin taidot riittivät vastaamaan Pälkäneen kirkkoherran toiveeseen saada aapinen lasten opetuksen tueksi. Viipurin kirjapainon johtajana aiemmin työskennellyt mies ei tyytynyt edes yksinkertaisimpaan vaihtoehtoon, vaan kaiversi aapiseen kukonkuvan mahdollisesti saksalaisista aapisista saamansa mallin mukaan.

Niin Suomen ensimmäinen aapiskukko syntyi Pälkäneellä. Sen jälkeen suomalaisia aapiskukkoja on syntynyt lukemattomia erilaisia aina 1990-luvulle asti, jolloin kukko jäi pois aapisista.

Daniel Medelplanin museossa on meneillään äänestys Suomen parhaan aapiskukon löytämiseksi. Jokainen voi äänestää omaa suosikkiaan. Äänestyslomake ja ohjeet löytyvät osoitteesta www.kolumbus.fi/medelplan/ aapiskukko. Museossa voi äänestää perinteiseen tapaan kynällä ja paperilla.

 

Äänestys jatkuu juhlavuoteen asti.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?