Lukija kirjoittaa

Kyläkirjoja Sahalahdelta

Suomalaiset kirjoittavat paljon. Tiedossani ei ole onko se keskimäärin enemmän kuin muualla Euroopassa, mutta ainakin meillä syntyy vuosittain valtaisa määrä erilaista viihdekirjallisuutta. Sitä lainataan paljon, mutta ostetaanko sitä koteihin, on eri asia. Olen huomannut monen asunnon kirjahyllyn täytetyn vallan muulla tavaralla. Nuorten kodeissa ei edes ole useinkaan kirjahyllyjä. Eihän niitä tiedon hankkimiseen edes tarvita, koskapa kädessä oleva pikku vempain saa parissa sekunnissa esiin sen mitä he milloinkin tarvitsevat. On valitettavaa että se näyttää korvaavan lukemisen painetusta kirjallisuudesta.

Kuten kaikki lukijat tietävät, Sahalahti on hyvin pieni taajama Suomessa, mutta siellä on lukemisen ohella myös itse kirjoittamalla tuotettu painettuja teoksia. Omassa hyllyssäni on yksitoista Sahalahti-aiheista kirjaa, jotka lähes kaikki ovat alueen omilta tekijöiltä. Vuoden sisällä olen saanut kolme uutta kyläkuvausta, jotka kaikki käsittelevät sekä kuvin että sanoin kylätaajaman elämää koko itsenäisyyden, siis sadan vuoden ajalta painottuen paljolti sota-aikaan joka on vielä monen ihmisen muistissa vaiherikkaana mutta vaikeana aikana, josta nykynuoriso naureskelee ”ukon horinoita puukengistä ja kalosseista”.

En tiedä paljonko tätä kyläkirjallisuutta on olemassa näiden omistamieni lisäksi. Tiedän kuitenkin että tulossa on, kunhan Elkelän Kari saa työnsä markkinoille ja lukijoiden iloksi. Minulla on molemmat ns. viralliset historiat, ”Längelmäveden seutu”- ja ”Sahalahti” -teokset. Sahalahden miehistä jatkosodassa kertoo teos ”Kärkirykmenttinä halki Kannaksen”. Siinä joukossa isänikin oli mukana sen ajan kun ennen kaatumistaan ehti, elokuussa 1941. Siukosaaren komppanian III:n joukkueen vaiheet on siinä kerrottu tarkasti kuvin, tarinoin, nimiluetteloin, kartoin ja myös itse veteraaneja haastattelemalla.

Oma kirjansa on myös ”Sahalahden sankarivainajat”, joka nimensä mukaisesti kunnioittaa niiden pitäjän miesten muistoa, joiden osaksi tuli antaa henkensä maata ja kotiseutua puolustaessaan.

Sahalahti on myös esillä koko Pirkanmaata esittävässä kirjassa ”Kohtalon vuodet kotiseudulla”. Kertomuksia siitä miten kotirintama selvisi kaikesta tuosta työvoima- ja elintarvikepulan rankasta ajasta. Paljon surullisia mutta myös hauskoja tarinoita. Kontula-kirja kertoo tunnetun talon kaikki vaiheet alusta ilmestymiseen saakka hyvin mielenkiintoisesti, samoin Sahalahti-kuvateos uudemman ajan pitäjän virkeästä elämästä.

Lauri Arran nimi Sahalahtea käsittelevässä kirjallisuudessa nousee yli muiden, sillä hänen kynänjälkensä näkyy useammissa näistä, ainakin osana, mutta myös yksinään toimittamina. Uusimmat julkaisut viime syksyltä, kertovat oman pitäjän ihmisten työstä kotiseutunsa hyväksi, vuosikymmenien kehityksestä siksi mitä se nyt on. En tiedä onko seurakunnan vaiheista tehty omaa ainakaan laajempaa koostetta vuosisatojen tai edes -kymmenien ajalta. Viimeisin on tämä Pakkala kuvina -kirja, jonka sai yllättäen postin tuomana Rovaniemelle, jossa vietin kevättalven. Kiitos, Martti. Se oli todella iloinen yllätys, näiden Arran kirjojen ohella. Nämä kaikki teokset pitävät minut tiukasti kiinni lapsuuteni Sahalahdessa ja niihin liittyvissä ilon ja surun vuosissa ajan nyt jo käydessä iltapäivään. Odottelen lisää, Lauri ja Martti.

Kosti Tuominen

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>