Tekstiilitaide: Vappu Niittylä-Erkelenzin muistonäyttely avaa polkuja pälkäneläistaiteilijan sielunmaisemaan

Hehku ja hiljaisuus

Vappu Niittylä-Erkelenzin veljenpoika Tuomas Niittylä tarkastelee Hiillos-ryijyä.

 

Nuori Vappu Niittylä työnsä ääressä.

1920-luvun lopulla otetussa valokuvassa Niittylän lapsiparvi vanhempineen hymyilee keskellä helteistä Pälkäneen kesää. Kolme lapsista katsoo kameraan, mutta toiseksi nuorin, Vappu, hieman ujostellen sivuun.

Perhekuva, joka on otettu kotona Niittylässä, nykyisessä Niitty-Seppälässä, riippuu tällä hetkellä Pälkäneen pääkirjasto Arkin näyttelytilassa tekstiilitaiteilija Vappu Niittylä-Erkelenzin muistonäyttelyssä, jonka hänen taiteensa ystävät ja asiantuntijat ovat yhteisvoimin koonneet.

Ajatus näyttelyn tekemisestä syntyi viime kesäisestä kolmen pälkäneläistaiteilijan yhteisnäyttelystä, jossa esittäytyivät Vappuliisa Hakalehto, Lea Klemola ja Riitta Värilä-Hokkanen.

– Mietin, että hän kuuluu samaan synnyinseudustaan voimaa ja inspiraatiota ammentavaan joukkoon kuin mekin, selittää näyttelyidean kehittäjä Vappuliisa Hakalehto.

Vappu Niittylä-Erkelenz syntyi vuonna 1920 pälkäneläisen maanviljelijän perheeseen ja vietti ”aika ihanan lapsuuden”, kuten hän on omin sanoin kertonut. Hän kävi koulunsa Hämeenlinnassa ja opiskeli ensin Ateneumin iltakoulussa ja sen jälkeen Ateneumin Taideteollisuuskeskuskoulun tekstiilitaiteen osastolla.

Hän työskenteli tekstiilisuunnittelijana useille eri yrityksille ja toimi tekstiilisuunnittelun opettajana eri oppilaitoksissa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Hänestä kehittyi monipuolinen, palkittu taiteilija, jonka tuotannon huippu ajoittuu suomalaisen muotoilun kultakauteen.

Luonteeltaan Vappu Niittylä oli hiljainen syrjässä pysyttelijä, joka helpommin löysi paikkansa luonnon keskeltä kotipihan lintujen ja kukkien seurasta kuin toisten ihmisten parista. Pikkutytön katse vanhassa valokuvassa kuvastaa hänen sisintään: toisten joukossa, mutta silti kuin omassa maailmassaan.

 

Muotoilun modernismia

Linnanrouva-rannekoru löytyi näyttelyyn vain kuvana.

Vappu Niittylä-Erkelenzin tuotanto koostuu pääosin erilaisista sisustustekstiileistä, kankaista, huovista ja ryijyistä. Korusuunnittelu oli hänelle lähinnä harrastus, mutta hänen Kalevala Korun mallistoon suunnittelemansa Linnanrouva-rannekoru on hyvin tunnettu. Hänen ryijyistään levinnein on monen tuntema Hiillos, ja esimerkiksi hänen suunnittelemiensa matkahupien kuosit ovat kotien arjesta tuttuja.

Nuori Vappu Niittylä opiskeli 1940-luvulla, jolloin vallinnut romanttinen kuvamaailma jätti jälkensä hänen tuotantoonsa, samoin monet nimekkäät esikuvat.

– Suomalaiset tekstiilitaiteilijat, sellaiset kuin Impi Sotavalta, Eva Brummer, Eva Anttila, Kaj Franck ja Greta Skogster olivat suunnannäyttäjiä, vanhempia esikuvia tai aikalaisia, joiden vaikutuspiirissä Vappu Niittylän taide kehittyi, selittää näyttelyn kuraattorina toimiva pälkäneläinen muotoilun ja kotiseudun asiantuntija Jaakko Simola.

Niittylän ura lähti nousuun sotienjälkeisen ajan modernistisen aallon mukana. Siihen kuuluivat nopeasti lisääntyvän teollisen muotoilun mahdollisuudet ja myös uudenlaiset kannustimet.

– Kun tekee töitä teollisuudelle, pitää joustaa tilaajan tarpeen mukaan ja noudattaa sen asettamia reunaehtoja. Se on taitelijalle toki tietyllä tavalla rajoittavaa, mutta teollisuus loi myös uudenlaista kysyntää ja tilausta suunnittelulle. Uskon, että Vappu Niittylää kiinnostivat nämä rajat; ne olivat uudenlainen haaste, Simola arvioi.

Vappu Niittylän tuotannossa näkyvät modernin ajattelun piirteet, kuten materiaalin merkityksen korostaminen muotoilussa. Erityisesti ryijyissä ja kirjontatöissä ovat läsnä tarinallisuus, liike ja tapahtuma. Niissä on samanaikaisesti hehkua ja hiljaisuutta.

 

Kirjottuja kertomuksia

Marjatan kukka -ryijy

Arkin näyttely koostuu Vappu Niittylä-Erkelenzin veljenpojan, Tuomas Niittylän yksityiskokoelmien lisäksi kuva-aineistosta, joka on peräisin Designmuseon kokoelmista. Valmiiden töiden ja

luonnosten ohella nähtävänä on muun muassa Vappu Niittylän työkirja hänen opiskeluvuosiltaan Ateneumista 1942-45 sekä luonnoksia useilta vuosikymmeniltä.

Luonnokset erityisesti paljastavat taiteilijan humoristisen, leikittelevän ja rohkeasti kokeilevan puolen. Hän oli jo pikkutyttönä koulussa rakastanut kirjoja, lukemista, näyttelemistä ja runonlausuntaa ja lisäksi koko sielustaan luontoa; tekstiilien, kudonnaisten ja kirjontatöiden kautta hän ehkä avasi tarinoita ja mielikuvituspolkuja, jotka eivät koskaan saaneet sanallista muotoa.

Oranssisävyisen matkahuovan kuosi on monelle tuttu.

Kenties sulkeutuneen luonteensa vuoksi, tai sitten siksi, että tekstiilitaiteilijoiden oli Suomessa ylipäätään vaikea päästä samalle arvostuksen ja näkyvyyden tasolle muiden kuvataiteilijoiden kanssa, Vappu Niittylä-Erkelenz on jäänyt taitelijana tarpeettoman paljon varjoon.

– Vappu itse hieman piti kynttiläänsä vakan alla. Ei hän koskaan korostanut tekemisiään, vaikka hyvin tiesi taiteenalansa arvon, Tuomas Niittylä muistelee.

Eristäytymiseen taipuvainen Vappu ei aina halunnut sukulaistensakaan läheisyyttä, mutta ollessaan heidän seurassaan hän oli ystävällinen, antelias ja avokätinen.

Lapsuudenmaisemistaan hän ei irrottautunut koskaan, vaikka asuikin muualla, Helsingissä ja vanhemmalla iällään koulukaupungissaan Hämeenlinnassa. 1930-luvun vaikeina pulavuosina Niittylästä oli ollut pakko luopua – sieltä periytynyt valkoinen huonekalusto vain kulki Vapun mukana – mutta hän hankki yhdessä miehensä Holger Erkelenzin kanssa kesäkodikseen vanhan torpan Myttäälästä.

– Pälkäne oli hänelle ympäristönä hyvin tärkeä, ja 1960-luvulla, kun mökki ostettiin, täällä oli vielä paljon sukulaisiakin, Tuomas Niittylä kertoo.

Toiveidensa mukaisesti Vappu Niittylä jatkoi elämänvoimansa ammentamista sieltä, mistä se oli alkanutkin, Pälkäneen luonnosta ja kesämaisemista. Jotkut vielä muistavat hänen hahmonsa Myttäälän kylätietä kulkemassa.

Vappu Niittylä-Erkelenzin (1920–2000) muistonäyttely on avoinna Pälkäneen pääkirjasto Arkin näyttelytilassa 31.7.2017 asti.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>