Kynttiläkivi

Kynttiläkivi.

Ansajärvi ja vuori ovat jo niminä muinaisuuteen kalskahtavia. Näillä main on ammoiset erämiehet asetelleet pyyntöjään  kotoisten tanhuvien läheisyydessä. Läheisten suurien järvien rannnat ovat olleet asuttuja paljon kauemmin, kuin yksikään muisti, kirjallinen lähde tahi polttokalmisto voi meille kertoa.

Muutama kymmen vuotta takaperin Ansajärvellä oli tarunhohtoinen rapumaine. Sen mittavista saaliista ja rannoilla vietyistä öistä maalailtiin maukkaita tarinoita.

Vuoren kupeeseen ja järven rannoille rakennetut tiet toivat kohteen liian helpoksi saavuttaa. Hohde katosi rapujen matkassa ikuisuuteen.

Ansavuori on laeltaan pehmytlakisten joukkoon kuuluvana lajinsa hyvä edustaja. Sammalmättäät verhoavat sen hienostuneen kaarevan laen. Kaukaisten maisemien metsästäjälle se tuottaa pettymyksen.

Vuorelta pohjoiseen laskeutuja ei kunnolla huomaa olleensa korkeammalla. Rinteet ovat loivat ja metsätyypitkään eivät muutu arvaamatta. Pohjoinen suunta on mielenkiintoinen. Linnuntietä reilun puolen kilometrin etäisyydellä lymyää kynttiläkivi ja lähistöllä on mahtava jättiläisen heittämä haljennut linkokivi.

Mikä on kynttiläkiven tarina? Onko se muinainen voimannäytös vai merkkipaalu ja kulkijan suuntimaväline. Lohkaraisen kalliokohuoman päällä lepattava kivinen liekki tuntuu todella näyttävän suuntaa. Kohouma jyrkällä puolella kallion pystysuorassa seinämässä voi hetkisen sitä tarkasteltuaan havaita siinä olevan ikkunamaisen syvennyksen.

Tänne on muinainen eränkävijä saapunut hiljaisena ja vaatimattomana. Muassaan hänellä on ollut hieman särvintä, jonka hän on asettanut kiitokseksi ja tulevaisuuden turvaamiseksi Kynttiläkiven juurelle. Täällä ei ole saanut huutaa, eikä melskata.

Mikko Forstén

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?